5.6

Ei ne yrittäneet rentouttaa mitään. Niitä vaan ärsyttää vitusti että jotkut on kuolemassa sydänkohtaukseen ja sitten toiset soittelevat ambulanssia samaan aikaan vaikka niillä ei oo fyysistä hätää. Ymmärtää sinänsä. Vielä jos on jotain väärinkäyttöä tms. Mutta sitten vittuili että kun oon soittanut apua niin "jotain apuahan" tarvin. Vääns siitä jotain useammankin kerran. Sanoin sit että jos puhut psykpolista niin mä itseasiassa olin siellä hoidossa mutta ne itseasiassa potkas mut viimeksi sieltä ulos. Eipä sillä ollut enää siitä sanottavaa. Kaipa se jollekin voi näyttäytyä siltä että jos jollakin on fyysinen ongelma niin se hakeutuu hoitoon niin murtunut käsi laitetaan kipsiin. Tolla on psyykkinen ongelma -> miks toi sit ei mee psyykkiseen hoitoon mis se "laitettais kuntoon"??? Vähän eri mekanismi. En oo saanut yhtään mitään vaikka oon ollut apua hakemassa yli 20 vuotta.

P:n kans piti nähdä stand upissa tänään. Sillä oli tänään synttärit. Unohti. En tajua miks ei heti sanonut että unohti. Unohtaminen on enemmän lieventävä kuin raskauttava asia (ainakin jos on yhtä huono muisti kuin mulla). Tiistaina pitäis virallisesti noita synttäreitä viettää mutta en saa mihinkään vastinetta mihinkään kuten keitä nyt on tulossa tai mitään - nyt tajusin ettei fb/tx-viesteihini oo aikoihin vastattu. Kai se on nyt jotenkin helvetin masentunut. Mulle vaan iski kostonhimoinen tunne että mäkään en välttämättä jaksa tiistaina! Vaikka tosi jaksan jos mua pyydetään - ehkä ilmankin. Ei vaan just nyt yhtään huvita. Aina mennään mun energioilla.

Pyysin sit eksääni stand upiin. Hän sit tuli mielellään - puolittain pelkäsin sitä. Heti kyllä heti huomioi siitä että oon laihtunut mutten saanut selville onko mielissään vai ei. Meidän välit on tosi kummalliset. Kemiat on hyvät mutta jotenkin on ihmeen jäykkää. Aina kiusaannun. Aina tuntuu että viina loppuu kesken. Ollaan varmaan liian samanlaisia. Ehkä meillä on puhumiskulttuuri ihan eri. Mä olen varmaan äidiltäni oppinut että jos haluan pitää keskustelua yllä niin kysyn kysymyksiä toisilta. Esim. kun tunnen veljen ja äidin niin kysyn vointeja osoittaakseni kiinnostusta ja saadaksemme puhumista. Ei hän kysy kyllä multa mitään tai sukulaisistani vaikka tuntee ihmiset. Nyt se on jäänyt mutta silloin aiemmin oli vielä sitäkin että oltiin hiljaa mutta sitten kun mä aloin jostain puhua (todennäköisesti pitääkseni just keskustelua yllä) alkoi puhua päälleni! Olin sitten siitä ihan helvetin äimänä kun oma puhumiseni on ylipäänsä enemmän sosiaalisen pakotteen aikaansaamaa että miks kun mä olen hiljaa niin sä olet hiljaa ja sit kun mä alan puhua niin sä alat puhua mun päälle?? Sain jonkun selityksen mutta se oli jotain että jossain teekkaripiireissä puhuminen oli kilpailu ja kaikki vaan tapas puhua toistensa päälle. En ymmärtänyt.

3.6

Nyt on jo aika normaali paitsi tuo kuumuus käy hermoille. Kävin hammaslääkärillä ja mun oli tarkoitus saada se uusi hammastuki tänään. Tuki oli kuitenkin liian löysä eikä sitä voinut pitää. Jouduttiin ottamaan uudet jäljennökset. En ole niinkään yllättynyt vaan mulla oli huono tuntuma siitä. Sanoinkin tuosta jo aiemmin että nuori hammaslääkäri ja toivottavasti se osas ottaa sen. Sanoin sille silloin että ota se s-kokoisella muotilla. Mutta ei voinut ottaa. Tällä kertaa tuntu hyvältä se mallin otto joten ehkä se ens kerralla onnistuu. Mua vaan ärsyttää kun se aika on 29.6. aamukahdeksan aika. Just kaksi seuraavaa päivää olisi yksi seminaari ja tuo puoli seitsemältä herääminen (tunnin matkat) tekee että oon sitten seminaarissa tosi väsynyt. Olisipa ollut kivempi mennä sinne hyvin levänneenä. Yritän vielä soittaa jos saisin jonkun muun peruutusajan. Ihme idiootti kun ei osaa yhtä hammasmuottia ottaa.

Siskopuoleni valmistuu sosionomiksi ja hänellä on valmistujaiset lauantaina. Mua ei tietenkään kutsuttu :roll: Isäni kyllä sanoi että ajaa sinne ja jos haluan niin pääsen kyydillä. Ei tosiaankaan huvita kuuden tunnin edestakaiset matkat Jyväskylään ja siskopuoleni välttely. Onnittelin sitä Facebookissa. Opiskelee nyt kesällä yhteiskuntatieteitä ja musiikkia. En jaksa jatkaa tota keskustelua kun siitä että toinen vastaa kommettiin kolmen päivän kuluttua tulee hyljeksitty olo.

Nuo ambulanssityypit olivat ihan uskomattomia. Vittuilivat siitä että kuinka voi sekottaa Tramalin Buranaan. (Niin ei käynyt mutta ois voinut käydä kun lääkkeidensäilytys-taktiikalla kun iso Tramal on saman näköinen). Vittuilivat Doxaleista kun niitä on ympäriinsä. Kuitenkin mun kämppä eikä täällä oo vauvoja tai kissoja tai koiria jotka olisi vaarassa siitä että lääkkeitä on pöydällä. Ehkä hieman huolimatonta ja leväperäistä muttei mikään rikos. Mihin niitä on mulle määrätty. (Kysyivät monta kertaa odottaen että jos valehtelen niin oonko unohtanut mitä oon valehdellut.) Ne on lääkärin määräämiä. Todella. Ilmeisesti sitten jonkinlaisen avun tarjoaminen voisi koukuttaa mielenterveysongelmaisen soittamaan hätänumeroon uudestaan. Mulla oli oikeasti todella hirveä olo ja luulin kuolevani. Tosi halveksivaa kohtelua. Sain kai sitten vaan paniikkikohtauksen.

2.6

Kylläpä harmittaa. Mulle tuli eilen auringossa olosta kun olin monta tuntia kirppiksellä ja tramaleista ihan hirvee olo ja soitin hätänumeroon kun luulin kuolevani. Ne lähettivät ambulanssityypit ja ne kundit olivat todella vittumaisia. Eivät leikkineetkään uskovansa mitään mitä sanon saati osoittavansa myötätuntoa. Neuvoivat juomaan vettä. Aivan kuin mua ei olisi muuten jo hävettänyt. Onnittelivat että oon ollut kokonaisen vuoden soittamatta ambulanssia. Koko elämän aikana ollut kolme tai neljä kertaa etten minä sitä kuitenkaan koko ajan soittele. No kuitenkaan sitä inversiota ei näkynyt sydänkäyrässä - jotain hyvää. Ens kerralla ei uskalla tuonne enää soittaa tai tulevat vielä omin käsin nirhaamaan mut.

1.6

Jotenkin on yksinäinen olo. Onhan minulla noita kaverita mutta jotenkin maailman pohjavire on kalsea eikä kohtaamista tapahdu. Ihmiset ovat alkaneet ignoroida Facebookissa lähettämiäni viestejä joissa kyselen kuulumisia tai ehdotan tapaamisia. Kuin olisi joku ihmeen salaliitto. Vai kesän alkuko se heittää kaikkien pään niin pyörälleen että vastaaminen unohtuu?

31.5

Nähtiin P:n kanssa Zetorin terassilla kahvilla mutta oltiin jotenkin vaisulla tuulella kumpikin. Sain Tramaleita. Possu perui tulemisensa kun oli kipeä. Sitä ennen kävin viemässä vaatteitani yhden asukastalon ilmaiselle ompelijalle. Tämä osoittautui nuoreksi (homo)mieheksi jolla oli pitkät vaalennetut hiukset ja vihreät kulmakarvat. Ompelija oli siinä käsityksessä että minä tulin oppiakseni itse ompelemaan. Siis minä?! :( Jouduin useaan kertaan tähdentämään että ei kun toivon hänen tekevän minulle valmiiksi. Kun tajusi tuon pointin niin kyllä se homma sitten sujui... Lyhensi yhdet housut. Äitini on tehnyt sitä mutta joka kerta valittaa että se on tosi tylsää hommaa ja aattelin että hän tuskin pahastuu vaikka lyhennytän ne jossain muualla. Laittoi myös yhden paidan neppariin lenkin (ja kehui että on hieno paita) ja parsi yhden paidan sauman.

Olisin myöskin halunnut yhden pitsipaidan hihat lyhemmiksi mutta sanoi että se on tosi vaikea kun on niin ohutta kangasta. Aattelin että olkoon. Katson jos pystyn pitämään sitä tai ellen niin se menee kuumille kiville kierrätysryhmissä. Ellen sitten sotke sitä sitä ennen musteeseen. Kävi nimittäin pieni mustekynäonnettomuus kun kynä jäi sänkyyn ja tapahtumaketjun - jota en täysin tajua - seurauksena mustetta on nyt myös useissa vaatteissa. Koska en näe missä on se kynä josta tuo leviää niin vaikea pitää vaatteita suojassakaan. Perjantaina pesen ja laitan Vanishia. Saatana. Hermostuttaa tuo remonttitarkastus. Aina kun jotain tarkastustyyppejä tulee kylään hypin seinille. Siivoan täällä mutta sotken niin loputtomasti.

Huomenna lähden S:n kanssa Hietsun kirppikselle kiertelemään. Ai niin äidiltä poistettiin yksi luomi ja siinä oli tyvisolusyöpä. Se on kyllä hyvänlaatuinen ja paikallinen eikä yleensä leviä. En ole hirveän huolissani siitä eikä itsekään.

30.5

En oo näköjään kirjoittanut viikkoon. 24.5 ja 26.5 olin vihreiden villivihanneskurssilla. Jälkimmäisellä kerralla hiostettiin pihlajaa ja maitohorsmaa. Pihlajasta tuli hyvää yrttiteetä mutta wokvihanneksiin joihin laitoin maitohorsman meni liikaa suolaa joten en syönyt niitä vaan pakastinkin ne. Torstaina oltiin M:n kanssa vesijumpassa.Lauantaina kävin siivouspäivän kirppiksillä ja sitten mentiin M:n kanssa Kumpulan kyläpäiville ja jatkoin vielä Roskapankkiin. Join viskipullon ja rahan menosta päätellen viisi siideriä parissa tunnissa. Juttelin ensin naisten kanssa jotka kanssa olivat olleet Kumpulan kyläpäivillä. He sitten jatkoivat Toikkaan tai johonkin T:llä alkavaan baariin. Pyysivät kyllä minuakin mukaan mutta päätin jäädä Roskapankkiin. Sitten juttelin iäkkään miehen kanssa jolla oli nuorempi venäläinen nainen. Mutta tämä sanoi jonkun kommentin "Neekeri on neekeri ja ryssä on ryssä - olen jo sen ikäinen että saan sanoa mitä ajattelen". Vaihdoin sitten paikkaa kun protestoin tuota lausumaa. Sitten istuin naisen vieressä jonka koin jotenkin piruilevan minulle. En muista mistä. Nainen antoi eri kuvan tilanteesta seurassaan olleelle miehelle. Tämä sanoi että istukaa te kaksi eri puolella ravintolaa kun ette tule toimeen keskenänne. Lähdinkin siitä sitten kotiin.

Eilen olin kotona. Pyörrytti. Nykyään käytän harvemmin alkoholia kuin ennen mutta silloin kun käytän vedän melkoiset koomat. Tänään kävin vesijuoksemassa ja ruokakauppa-kierroksella - Lidlissä ja Alepasta 1,98 raparperi ja K-marketista kaksi naudan jauhelihaa vitosella. Huomenna nähdään kahvilla P:n ja possun kanssa. Ajattelin tehdä jauhelihasta makaronilaatikon mutta koska uimahallin vaaka näytti 500 grammaa enemmän kuin viimeksi niin ehkä teenkin jauhelihakeiton. Siivouspäivänäkin liikuin vaikka kuinka enkä syönyt koko päivänä kuin grillimakkaran ja mansikkavanilja-kiisselin mutta ei sillä näköjään ole mitään merkitystä. No, tietty viidessä siiderissä on varmaan tosi paljon kaloreita.

23.5

Labrat tuli jo. Ei kestä kuin päivän näemmä saada tulokset. Olivat kaikki ok. Kilpirauhasarvot 2,2 ja 13 olivat vähän paremmat kuin ovat olleet aikaisemmin. Perusteellisen nenänvalkaisukuurin ansiosta maksa-arvo gamma gt oli myös parempi kuin mitä se on ollut - ainoastaan 16! Sen pitää siis olla naisella alle 40 tai 50. Kun käytin alkoholia 30-40 annosta viikossa oli se n. 52. 20+ annosta viikossa niin 25 ja nyt 16. Alatissa ei ollut merkittävää eroa. Noilla isoilla alkoholiannoksilla se oli 25 tai 24 ja nyt oli 23. Minulla on kai aika hyvä maksa. Huumeseulan tuloksia vielä odotellaan.

Käytiin masennuslomaketta läpi. Kysyi mitä minun tavoitteena olisi. Sanoin että haluisin päästä kyllä kuntoutustuelle. Sanoi että kuntoutustuella ois tarkoitus kuntoutua jonnekin. Sanoin että mulla on kyllä kavereita jotka saa olla ihan rauhassa kuntoutustuella vuosikaudet ilman että niitä painostetaan minnekään mutta ilmeisesti minä en tuota kohtaloa onnistu itselleni kyllä saamaan. Kuulemma mulla on niin hieno ja monipuolinen työhistoriakin. Tuo lääkäri on kyllä tasan tarkkaan ainoa ihminen maailmassa joka on tuota mieltä :? Sanoin että ihan tosissaan ne on kyllä suurin osa ollut jotain työharjoitteluja ja koko elämäni aikana mulle on eläkettä kertynyt joitain kymppejä!

No se sanoi alustavana suunnitelmana että se vois kirjoittaa sitä Voxraa ja kun sen pitäisi auttaa add-ongelmiin niin voisin sitten voxra-lääkityksellä kokeilla työelämää jos mulla on mennyt pieleen noiden add-ongelmien vuoksi. Että ei mitään helppoa tietä eläkkeelle. Ja uudelleen koulutuksestakin puhui. No, koulutus voisikin vaikka kiinnostaa mutta ilman kuntoutustukea mulla ei ole varaa opiskella. Kun tuskin kuitenkaan onnistuisin kiinnostumaan mistään niin käytännöllisestä että Työvoimatoimisto innostuisi opintojen rahoittamisesta. Mä en tajua miksi en voi päästä kuntoutustuelle kuten muutkin ihmiset ja kenen etu on pitää mua työmarkkinatuella ja toimeentulotuella vuosikymmeniä? Jos olisin päässyt sille vaikka heti 2001 niin olisin todennäköisesti tähän mennessä saanut jo ainakin yhden tutkinnon opiskeltua sillä. En mä pysty ottamaan mitään opintolainaa tai mitään. Mulla menee kaikki säästöt ja muut hampaiden hoitoon - en voi enää opintojen takia velkaantua. Kun en mä pysty niitä ikinä maksamaan takaisin.

Työhönkin suhtautuisin eri tavoin jos työhön meno ei edellyttäisi unirytmiin niin suurta muutosta että joudun heräämään 4-6 tuntia tavallista aikaisemmin. Noin suuri rytminmuutos on ihan hirveän vaativaa. Sanoinkin että Doxalit toimii unettomuuteen jos otan ne klo 2-3. Otan jo nyt maksimiannoksen ja ne ei toimi jos otan ne ennen puolta yötä. Että katsotaan uudestaan jos pystyt määräämään jonkun lääkkeen jolla nukahdan ennen puolta yötä. Jos ei olisi noin suurta rytmiongelmaa niin ei joku työnalkukaan stressaisi niin paljon. Sittenhän työhön menoon voisi suhtautua ihan eri tavalla.