5.6

Ei ne yrittäneet rentouttaa mitään. Niitä vaan ärsyttää vitusti että jotkut on kuolemassa sydänkohtaukseen ja sitten toiset soittelevat ambulanssia samaan aikaan vaikka niillä ei oo fyysistä hätää. Ymmärtää sinänsä. Vielä jos on jotain väärinkäyttöä tms. Mutta sitten vittuili että kun oon soittanut apua niin "jotain apuahan" tarvin. Vääns siitä jotain useammankin kerran. Sanoin sit että jos puhut psykpolista niin mä itseasiassa olin siellä hoidossa mutta ne itseasiassa potkas mut viimeksi sieltä ulos. Eipä sillä ollut enää siitä sanottavaa. Kaipa se jollekin voi näyttäytyä siltä että jos jollakin on fyysinen ongelma niin se hakeutuu hoitoon niin murtunut käsi laitetaan kipsiin. Tolla on psyykkinen ongelma -> miks toi sit ei mee psyykkiseen hoitoon mis se "laitettais kuntoon"??? Vähän eri mekanismi. En oo saanut yhtään mitään vaikka oon ollut apua hakemassa yli 20 vuotta.

P:n kans piti nähdä stand upissa tänään. Sillä oli tänään synttärit. Unohti. En tajua miks ei heti sanonut että unohti. Unohtaminen on enemmän lieventävä kuin raskauttava asia (ainakin jos on yhtä huono muisti kuin mulla). Tiistaina pitäis virallisesti noita synttäreitä viettää mutta en saa mihinkään vastinetta mihinkään kuten keitä nyt on tulossa tai mitään - nyt tajusin ettei fb/tx-viesteihini oo aikoihin vastattu. Kai se on nyt jotenkin helvetin masentunut. Mulle vaan iski kostonhimoinen tunne että mäkään en välttämättä jaksa tiistaina! Vaikka tosi jaksan jos mua pyydetään - ehkä ilmankin. Ei vaan just nyt yhtään huvita. Aina mennään mun energioilla.

Pyysin sit eksääni stand upiin. Hän sit tuli mielellään - puolittain pelkäsin sitä. Heti kyllä heti huomioi siitä että oon laihtunut mutten saanut selville onko mielissään vai ei. Meidän välit on tosi kummalliset. Kemiat on hyvät mutta jotenkin on ihmeen jäykkää. Aina kiusaannun. Aina tuntuu että viina loppuu kesken. Ollaan varmaan liian samanlaisia. Ehkä meillä on puhumiskulttuuri ihan eri. Mä olen varmaan äidiltäni oppinut että jos haluan pitää keskustelua yllä niin kysyn kysymyksiä toisilta. Esim. kun tunnen veljen ja äidin niin kysyn vointeja osoittaakseni kiinnostusta ja saadaksemme puhumista. Ei hän kysy kyllä multa mitään tai sukulaisistani vaikka tuntee ihmiset. Nyt se on jäänyt mutta silloin aiemmin oli vielä sitäkin että oltiin hiljaa mutta sitten kun mä aloin jostain puhua (todennäköisesti pitääkseni just keskustelua yllä) alkoi puhua päälleni! Olin sitten siitä ihan helvetin äimänä kun oma puhumiseni on ylipäänsä enemmän sosiaalisen pakotteen aikaansaamaa että miks kun mä olen hiljaa niin sä olet hiljaa ja sit kun mä alan puhua niin sä alat puhua mun päälle?? Sain jonkun selityksen mutta se oli jotain että jossain teekkaripiireissä puhuminen oli kilpailu ja kaikki vaan tapas puhua toistensa päälle. En ymmärtänyt.