Unohdin ottaa eilen Lyrican samoin kuin aamulla ja nyt juon viiniä ja on kenties pemssitkin eli olen aika masentunut. Olo tuntuu niin vanhalta ja väsyneeltä. Viimeisessä neljässä vuodessa olen vanhentunut ainakin kymmenen vuotta - ehkä 15:stakin. En vain omasta mielestäni vaan on esim. äitikin sanonut että saan varmaan varhaiset vaihdevuodet (ja viimeksi kohteliaasti että kuolenkin varmaan varhain - äitini on todellinen ilopilleri). Saattaa johtua ihan röntgensäteistäkin. Sairaalassa ja sen jälkeen otettiin satoja röntgenkuvia. Hassua vaan etten vanhentunut heti silloin 2011 vaan joskus 2012 mutta ehkä se otti aineenvaihdunnallisestikin aikansa. Pitäisi kai alkaa meikata mutten osaa saati jaksa. En osaa nähdä itseäni heräämässä puolta tuntia aiemmin vain meikatakseni. (Ehkä tämäkin höpötys vähenisi jos vaan saisin yhden Facebookin vähemmän imartelevan kuvan pois näkyvistäni)

Nukuin pommiin töistä. Heräsin onneksi kuitenkin tasan yhdeksän ja ehdin kymmeneksi töihin käsittämättömän ripeän toiminnan ansiosta. Töissä tein papereita tallentaessa jonkun ihmeellisen eleen että mulla oli kahvikuppi pöydällä ja ilman mitään syytä tönäisin sen kahvikupin nurin papereiden päälle. Ele oli täysin järjetön koska ei ollut mitenkään niin että kahvikuppi olisi ollut jonkun liikeradan tiellä vaan itsetarkoituksellisesti tein tahdostariippumattoman äkillisen eleen kaataakseni kupin. Mietin mitä oikein mielessäni pyöri tuolloin kun uskon tuollaisten tekojen olevan hyvin freudilaisia mutten saanut kiinni mistään erityisestä paitsi että olin yleensä ottaen ärtynyt. Vasta nyt tulee mieleen ilmeisin vaihtoehto "Paskat minä teidän papereistanne!" . Työpiste on kahvihuoneessa ja "Tytöt" (tarkoittaen 50-vuotiaita naisia mutta kaikki sanovat heistä aina säännönmukaisesti "tytöt" joten niin minäkin) kahvittelivat selkäni takana ja jos minua jokin asia elämässä todella ärsyttää niin se että selkäni takana kälätetään. (On toki hyvin paljon muitakin asioita jotka ärsyttävät ja tuo "jos" kuuluu pelkästään tähän kyseiseen sanontaan). Olivat hyväntahtoisesti ihmeissään tuosta tempauksestani kun kuivailin papereita. En jaksanut minäkään alkaa kopioida paperinivaskaa. Koneellinen ilmastointi kuivasi ne nopeaan mitä nyt tahrat jäivät.

Muutoin on ollut ihan kiva olla töissä nämä pari päivää vilkkaammassa keskittymässä. Söin Pekingin kanaa ja menin lounaalla ohitse paikasta jossa myytiin alekenkiä. Palasin töiden jälkeen niihin vaikka harmikseni en löytänyt yhtään mieluisaa paria. Luultavasti minulle satojen eurojen säästö kuussa siinä että olen töissä keskellä ei mitään. Rahaa menee pelkästään ruokaan nyt kun juominenkin on vähäisempää kuin koskaan. Viimeksi join viime maanantaina äidin kanssa. Kaikkien ammattilaisten mukaan minun pitäisi olla onneni kukkuloilla nyt ja säteillä enigmaattista energiaa ja tarmoa. Oikeasti olen onnellinen vain siitä että rahaa säästyy. Olenpa masentava tapaus. Onneksi sentään säästämisessä hyvä. Nostatan tilin sisältöä tietäen sossun kierrätyssysteemin. Kun jään tyhjän päälle saan kestää omavastuuviikon lisäksi epäedullisesta asumistukipäätöksestä johtuen 200 euroa vähemmän kuukaudessa kuin aiemmin eli jotain 700 euroa/kk josta pitää vuokrakin maksaa.

Oikeastaan kuitenkin toivon että työ olisi ohi ja jaksaisin tavata kavereitani. Kaiken muun lisäksi istuminen on alkanut kehittää jotain iskiasoireistoa selkään enkä millään jaksa liikkua töiden päälle.

Päivitin mummoni kuolemasta Facebookiin ja sain myötätuntotoivotuksia - plus joltakin ihan tuntemattomalta kornisti "Voimia!". Jotenkin nolostuin siitä. Mietin mitä odotin ja käytinkö mummoani jotenkin. Serkkuni postasivat kuvia mummosta (ja sitten siskopuoleni teki saman matkiakseen) tekemättä itse päivitystä. En ole sosiaalisesti lahjakaskaan ja tiedä miten pitää kulloinkin toimia. Koulussa olin lukuaineissa hyvä mutten ymmärtänyt mistään mitään. Lukioaikainen kaverini kerran sanoikin "Tris - välillä mä kyllä ihmettelen miks sä olet mua parempi koulussa kun sä et kuule, muista tai huomaa mitään". Ei voi julkisesti sanoa mutta se oli iloinen asia. Hänellä diagnosoitiin dementia (toinen niistä) jo 2006. Jos menen itse samaan kuntoon kuin hän oli 2008 niin toivon että joku tulee armomurhaamaan.