8.1

08.01.2016 21:15 Näin H:ta poikansa kanssa Kissakahvilassa tänään. Hänen luonaan olin putkiremonttievakossa silloin 2012-2013 - tai 2013-14... enpä kuollaksenikaan muista milloin se remppa oli. Olin heillä jostain Tapaninpäivästä loppiaiseen ja yhden viikon ja muistaakseni viikonlopun kevään puolella kun itse olivat jossain reissussa. Koko ajalta maksoin vuokraa vain 70 euroa. Muistan aina sen asunnon. Asunto oli Oulunkylässä vanha paperiseinäinen kerrostalo. Naapurien äänet kuuluivat tosi kovaa huonon äänierityksen vuoksi niin että jouduin kerrankin menemään toiseen huoneeseen katsomaan onko siellä ketään. Makuuhuoneessa oli seinässä pieni reikäkin. Se oli täynnä kirpputorikrääsää ja lasten leluja. Kuitenkin asunto on jäänyt mieleeni tosi mukavana varmaan koska minusta oli aina niin hauska päästä Helsinkiin käymään.

Yritin olla tosi kunnolla - taisin jopa imuroida välillä lähtiessäni mikä oli minulta ennenkuulumatonta :shock: Jätin ruokia heille jos en ehtinyt niitä itse syödä. Sanoi hänkin että saan itsekin syödä heidän ruokiaan kaapista mutta en muuta kuin maistoin yrttijuomia ja löysin sitä kautta "Yogi tea" -yrttiteemerkin jota olen itsekin säännöllisesti ostanut. Vähän ylihintainen yrttiteemerkki mutta juomat ovat myös parempia kuin halvempien merkkien. Kommunikoimme paperilapuin ja jätin välillä pojalle karkkipussin. H on siis yksinhuoltaja ja nyt poika on 8v.

Meidän piti nähdä tai minä nyt lähinnä häntä pyysin lähtemään jonnekin (minua harvemmin kukaan muu pyytää minnekään kuin M ja P ja joskus eksäni tai K - muuten saan olla itse aloitteentekijä). Sovittiin tuo Kissakahvila kun poikansa tykkää siitä. H opiskelee nyt kulttuurintuottajaksi ja eräoppaaksi. Sain taas kerran sanoa etten ole palaamassa yliopisto-opintoihini enää (tuo rasittaa aina) monestakaan syystä kuten siitä etten tiedä miten rahottaisin ne ja pelkäisin alkoholisoituvani uudestaan (vaikken tuota sanonutkaan). Mutta että minulla on kaikkea muuta tässä. H:lla on kai kaksisuuntainen mielialahäiriö sillä Lyrican ohella kaapissa oli Deprakinea.

Poikaa en ollut nähnytkään aikaisemmin kun nopeasti pyörän tarakalla kerran. H sanoi että hänellä on onneksi kaikki asiat kunnossa ja on taitava kaveri. Huomasinkin että lapsi oli kahdeksanvuotiaaksi tosi aikava. Osallistui keskusteluihin melkein tasavertaisesti eikä ollut sellaista aikuista miellyttämään pyrkivää manipulatiivista söpöilyä - ehkä koska on asunut äitinsä kanssa kahden. Sanoi yhden koulussa kuulemansa hassun jutun johon piti saada ensin kaksitavuinen nimi. Ehdotin omaa nimeäni. Lausui sillä ja H kysyi että ai miksi sen nimen siihen piti ylipäänsä olla kaksitavuinen. "Jos nimi on kolmetavuinen niin sen joutuu lausumaan liian nopeasti!" poika selitti. "Niin, siitä tulee silloin liian pitkä riimi!" komppasin. Oikein fiksu poika. Tosin lasten "hei äiti, äiti" -keskeyttely käy aina vähän hermoon vaikka pitäisikin lapsista.

H halusi maksaa minunkin teeni. Sanoin kyllä että maksan sen itse mutta oli jo kassalla ja maksoi sen. Kerran kun olimme elokuvissa niin silloinkin välttämättä tarjosi jotain. Asuntonsa vessan seinällä oli joku mietelause että odota ihmisiltä vähän mutta anna niin paljon kuin voit että se on kai jokin periaate hänellä.

Sitten kävin ostamassa tuon vetolaukun joka nyt näyttäytyy liian suurena minulle. Se maksoi kyllä vain 48 euroa että saman siitä varmaan saa jos myy sen eteenpäin ellen jaksa mennä palauttamaan. Harmillista että takuukuitissa lukee tuo ostoksen summa sillä muutoin laukusta voisi pyytää 70-80 euroa. Mutta jos pyytää sen ja ostaja näkee myöhemmin että se alunperin maksoi 48 euroa niin ostajaa alkaa vituttamaan...