Tulin kotiin. Äiti sanoi että vaatteeni haisevat tunkkaiselta. Se on totta. En vaan tiedä mitä tehdä asialle - en voi koko vaatevarastoani pestä pitäen sisällään kaikkien puhtaidenkin vaatteiden pesemistä. Sillä peseminen on niin hankalaa sillä pyykkitupa on alhaalla ja vaatteita on paljon. (Ellen sitten pölli tuota Mirrin pesukonetta :? ) Vaatteissa on sellainen lähinnä sipulin ja valkosipulin -sekainen haju. Ehkä ostan tiistaina jonkun huoneenraikastimen. Jossain on se vanilja-hajuvesi mutten tiedä missä. Siivosin täällä 1 h 20 min. Sain pyykkivuoron vasta huomiseksi.
Olisin toisaalta ihan halukas laittamaan nuo hampaani kuntoon jos äiti sen maksaa. Sen jälkeen kun hammaslääkäri huomautti että purentani on tosi paljon madaltunut olen alkanut itse huomata saman asian. Purenta on hyvinkin laskenut jotain 5 mm. Luulen että tuo tekee osaltaan että narskuttelu saattaa paheta sillä purentalihas ei ole enää luonnollisessa tilassaan vaan se joutuu jännittymään/kiristymään silloin kun suu on kiinni. En vaan tiedä onko kummallakaan meistä varaa sitä operaatiota tehdä. Veikkaan että operaatio saattaa hyvinkin maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Luin kotimatkalla tuosta hampaiden eroosiosta. Jossain luki että sitä esiintyy n. 10% ihmisillä mutta kasvissyöjillä luku voi olla jopa 80% :shock: Ilmeisesti johtuen kasvisten ja hedelmien happamuudesta? Niiden syömistä en kuitenkaan lopeta. Ovat henki ja elämä. Pitää puuttua kuulemma eroosiota aiheuttavaan asiaan mutta vaikea tietää mihin puuttua kun en voi lopettaa kasviksia, en voi lopettaa myöskään masennuslääkkeitä (jotka asiaa aiheuttavat myös kuivattamalla suuta ja vaikuttamalla neurotoimintaan lisäten narskuttelua) enkä tietenkään voi purentakiskonkaan käyttöä lopettaa. En tiedä mitä voisin lopettaa. Sitrushedelmät, coca colan ja alkoholin tietty voisin mutta olen jo vähentänyt niitä jo aikalailla. (On näköjään tullut taas tuota samaa "en tiedä"-jankutusta).
Olisi hyvä jos saisin tämän ahdistuksen vähenemään ja omaksututtua "kaikki on hyvin juuri nyt" -elämäntavan. Kaiken pelkääminen ja kammoaminen on raskasta. Joku jooga/meditaatiokurssi voisi olla rahansa arvoinen...
Meillä oli ihan kiva pääsiäinen mutta vähänhän se rasitti kun tätini ja miehensä ovat niin ekstra-kunnollisia ja tunnollisia ihmisiä joilla kummallakin on kaikki tiptop. Eikä täti ymmärrä kuinka hienosti hänen asiansa ovat. Äitini kertoi kuinka täti oli sanonut "Jos mä olisin saamassa hermoromahduksen niin olisin kyllä tähän mennessä sen jo saanut!" Noin hän lievästi kehui itseään kaikista suurista ja rankoista elämän vastoinkäymisistä jotka hän on kunnialla kestänyt :shock: Kumpikin ihmeteltiin että mitäköhän nuo vastoinkäymiset mahtavat olla kun hänellä on ihana mies ja poika jolla on asiat aivan todella hienosti ja pojalla ihana avovaimo. (Olivat käymässä perjantaina ja toivat tulppaaneja) . He asuvat 90 neliön rivarissakin vaikka ovat alle kolmenkymmenen vasta. Äiti sanoi kerran ettei tätini ymmärrä millaista on joutua hoitamaan kaikki yksin ilman miestä ja ei hän sitä ymmärräkään. Huusi miehelleen eilen "Ilkka - tästä on lamppu palanut! Etkö sinä vaihtanut tätä lamppua silloin kun sanoin?!" Mies on todella leppoisa ja kärsivällinen.
Mummolla vitsailtiin tuosta tädistäni. Kun serkku-vauva oli pieni olivat jossain iltaa viettämässä ja joku oli tarjonnut Ilkalle kaljan - ehdotus jonka hän oli nöyrästi ottanut vastaan. Täti oli puuskaissut "Kaljan! Sinä aiot ottaa nyt kaljan vaikka vauvalle on vitol-tipatkin antamatta?!" Tuosta oli syntynyt kuulemma vitsi "vitol-tipatkin antamatta". Tädin tunnollisuus Big fivessä on varmaan 100% ja negatiivinen emotionaalisuus vain hieman vähemmän. Tuo viimeisin hänen suurista vastoinkäymisistään on se kun oli ottanut hoitaakseen mummon raha-asiat ja huomannut kuinka paljon tällä oli rahaa erilaisilla pankkitileillä. Ja tottahan tuollainen tietenkin on tosi ahdistavaa että on vielä ihan liikaa rahaakin kaiken muun päälle! :roll: Tuo oli kai viimeisin noista rankoista vastoinkäymisistä jotka häntä ovat koetelleet. No, ainakin voi luottaa että hän hoitaa ne raha-asiat tunnollisesti eikä käy kuten isän mummon kanssa että yksi omaishoitajana toiminut täti pölli kaikki arvokkaat korutkin.
..
Jotenkin tunnen oloni tosi vanhaksi. Oma kokemukseni on että olen elämässä jotain kaksi kolmasosaa läpikäynyt. Olen ajatellut kuolevani jotain 55-60 vuotiaana. En haluakaan kyllä elää niin vanhaksi mitä mummoni nyt on - 87. Elämä on silloin jo aika kurjaa - varsinkaan jos huomioi ettei se lähtötasokaan (nuoresta aikuisuudesta) ole ollut hirveän häävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti