Läksijäiset

Vietimme tänään töissä läksijäisiäni. Joku voisi ihmetellä että miksi jo tänään sillä olen vielä viikon töissä mutta menin sanomaan Rouvalle että emme varmaan näe enää toisiamme sillä minä olen huomisen saldovapaalla ja hän on lomalla ensi viikon. Siitä hän keksi että pitää viettää ne läksijäiset. Ensin oli passittamassa minua kauppaan mutta tuli sitten siihin aatoksiin että kun minä olen kyseessä niin ei tarvita hirveää määrää pullia ja munkkeja vaan riittää muutama jo ostettu korvapuusti puolitettuna.

Läksijäiset olisi ymmärtänyt jos hän olisi halunnut puhua minulle jotain tai kysyä suunnitelmistani mutta kahvittelussa hän ei edes katsonut minun suuntaani vaan puhuimme lähinnä siitä kuinka Rouvalla oli viime kesänä kauhea muurahaisongelma ja Jeppe osasi kertoa että ötökät tuhotaan tehokkaasti light mehuilla kun niissä on hermomyrkkyä. (Hyvä sinänsä tietää vastaisen varalle kun Raid on yhtä tyhjän kanssa). On aika selkeää etten ole Rouvan suosikkihenkilö. Minusta tuntui kuin yksi nainen olisi katsonutkin Rouvaan vähän ihmetellen ja minuun vähän empaattisen säälivästi. No, samapa tuo. Olen ihan varma etteivät nämä antipatiat johdu mihinkään työhön liittyvistä asioista vaan olemme nyt vaan toisesta maailmasta. Hän pitää minua hompsuisena ja unelmoivana ja on varmaan kiinnittänyt huomion siihenkin että kun puhuu minulle jutuistaan niin kuuntelen kyllä kohteliaasti mutten toisten työntekijöiden tavoin paistattele huomiossa ja nauti tilanteesta. Saatan katsahtaa salaa kelloon ja selkeästi toivoa että jaaritus jo loppuisi ja pääsisin jatkamaan työntekoa/nettisurffailua.

Tälläiset etukäteisläksijäiset eivät ole hirveän hyvä juttu kun on jaksamisongelmia ja tunnen itseni vähän tyhmäksi kun menen ensi viikolla vielä kolmeksi päiväksi töihin. Vähän kuin itse olisin tehnyt poistumisestani hirveän ison asian ja odottaisi hirveää määrää pahoitteluja. Mutta kaunis ajatushan siinä oli varmasti taustalla - emme me voisi nauttia kahvittelusta samalla tavalla ilman Rouvan läsnäoloa ja voisi kyseenalaistaa senkin että onko koko kahvia olemassa silloin kun Rouvaa ei ole paikalla. Niin tai näin niin ajattelin olla niin röyhkeä että vielä ensi keskiviikkona käyn ostamassa paikallisesta halpiskaupasta keksejä ja suklaata (vaikka menevätkin vähän hukkaan sillä eihän Rouva ole silloin syömässä niitä kanssamme). No, jos ei kukaan muu saa niitä Rouvan-kaipuultaan nielaistuksi niin mussutan ne sitten itse.

Illalla olin puhumassa broilerista. 1,5 tunnin ryhmäkeskustelu broileripakkauksista ja nimistä. Kuulostaa tylsältä mutta oli aika hauskaa. Vetäjäkin sanoi että olemme hilpeitä ja hänelle tulee mieleen päiväkotikerhon vetäminen. Minä en tykännyt sellaisesta broilerinfileen myötäisestä läpinäkyvästä muovipakkauksesta. Se oli jotenkin korni. Samaa mieltä olivat muut naiset kun taas miehistä se oli kätsy. Aika loppui kesken. Joillakin ihmisillä ei vaan ole suhteellisuudentajua. Aloitimme niin että kerroimme nimemme ja suosikkiharrastuksemme. Alkukierroksen oli tarkoitus rentouttaa tilanne ja niinpä sanoinkin vaan että olen Tris ja tykkään lukea ja vesijumpata. Jotkut taas alkoivat pätemään kierroksella - etenkin yksi nainen joka kertoi maratooneistaan. Ketään ei kiinnosta hänen maratooninsa kun ollaan broilerista puhumassa. Sama onko jalkaongelmia tai ei - vetäjien kannalta sama vaikka olisi kokonaan jalaton. Terapiat on jalkaongelmia varten ja työpaikkahaastattelut pätemistä varten. Saimme 40 euron Stokkan lahjakortit. Nyt on hullut päivätkin mutta katsoin kuvaston eikä siellä ole mitään mitä haluisin. Paitsi ehkä euron hintainen chilimaustepurkki sillä se on hyvää ja tyjyä chiliä (niitä on ollut myynnissä aiemmillakin hulluilla päivillä) mutten tiedä jaksanko lähteä ryysikseen yhden chilin takia...