Olen painanut rankkaan duunissa - eilen ja tänään olen uurastanut ja käynyt läpi lähes kaikki n. 300 Facebook-ryhmästäni. Lähinnä etsin sieltä kiinnostavia tapahtumia. Myös mahdollisuutta myydä ja ostaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Kovin oma-aloitteinen en ole töissä siis ollut. Teen hommat jotka annetaan mutten oma-aloitteisesti ala tekemään mitään. Lähinnähän olenkin saanut niistä oma-aloitteisista hommista pyyhkeitä jos tekstareissa on ollut jotain virheitä ettei kukaan ole hirveän närkästynyt tästä muutoksesta. Mietin vaan miten olen antanut elämäni rajoittua noihin Facebook-ryhmiin ja nettiin silloin kun olen ollut vapaalla enkä ole saanut mitään palkkaakaan siitä. Nyt yritän pysyä aktiivisempana ja liittyä lähiöliikuntaan ja kirjoittaa järjestölehteen, Metroon ym. Liityin yhteen järjestöönkin.

Rahatilanne on ihan hyvä ja hamsteri kun olen niin mullahan pursuaa kaapit ja pakastimet aina ruokaa. Suurin pelkoni on että saan riisistä tai jostain riisihäröjä tms ja joudun heittämään kaikki ruuat pois. Vaikka putoan hetkeksi tosi pienille tuloille ennen toimeentulotukea laskeneen asumistuen kera niin pitäisi pärjätä ihan hyvin. Mahdollinen nälkään kuoleminen ei tapahdu vahingossa vaan siihen vaadittaisiin aivan erityistä lahjakkuutta ja päämäärätietoisuutta.

Tämä aika kun olen ollut poissa psykpolilta ja Psykopatologiasta on ollut huomattavasti tasaisempaa. Ei oo mitään isompia kriisejä.

Selkä on ollut vähän kipeä. Olisin mennyt tänään kuntosalille mutta olin niin tolkuttoman uupunut etten jaksanut. Nukuinkin kotiin päästyä kaksi tuntia että saa nähdä miten nukun yöllä. Olen nähnyt paljon unia. Pari päivää sitten yksi J kirjoitti unessa valituksen jostain sanomastani jutusta akateemisena opinnäytetyönä. Olin imarreltu ja hän antoi sen minulle. Sitten olin loukussa J:n kotikaupungissa Turussa josta vika lautta Helsinkiin oli lähtenyt jo klo 20. Tuo tarkoitti että jouduin olemaan yön Turun rannalla ulkona mutta oli siis kesä ettei se tarkoittanut mitään kylmään kuolemista vaan max pientä epämukavuutta. Makaillessani rannalla minulle kuitenkin selvisi (jonkun ohikulkijan avustuksella) että jo olinkin Helsingissä, Suomenlinnassa. Lähdin kotiinpäin tuntien itseni vähän hölmöksi mutta lohduttauduin sillä että suuntavaistoni onkin poikkeuksellisen huono ja maisema oli epätyypillisessä kulmassa. Samassa unessa esiintyi laulu "Oolannin sota oli kauhea" ja se kertoi unessa Turun ja Helsingin välisestä sodasta.

J:n nimestä pystyn assosioimaan unen merkitystä sillä hänen nimensä on minun oma toinen nimeni ja yhden toisen tutun toinen nimi. J ja tämä toinen tuttu ovat samassa positiossa suhteessa minuun koskien yhtä ajankohtaista asiaa. Mutten oikeastaan osaa vastata Eufemian aikanaan asettamaan kysymykseen että jos mielessään pystyy analysoimaan unen tarkoituksen niin eikö mieli voisi olla myös niin ovela että tekee unen jonka mieli analysoi tahallaan väärin. Joku tuossa älykkäässä ajatuksessa ei tunnu psyykkisesti uskottavalta mutta enpä tiedä. Kuitenkin voi ajatella että jos analyysi on liian helppo kuten tuossa niin saattaisiko uni tarkoittaa jotain ihan muuta. Tuon unen voimavarat toisaalta ovat suunnattuina tuohon samaan juttuun aika kokonaisvaltaisesti Turkuineen ja Oolannin sotineen...

Tuossa unessa tuo imarrelluksi tuleminen tärkeyden johdosta (opinnäytetyö) on tuttu tunne. Joskus 2003-2005 näin toistuvaa unta että olin kuuluisa Hamletin esittäjä. Se oli samaa aikaa kun aloin pitää Tukarin päikkäriä ja bloggaamaan että oli ehkä sidoksissa siihen. SK, lapsuudenkaverini, oli yleensä vastanäyttelijä. Unesta herätessä vielä puolivälissä heräämistä olin vakuuttunut että olen oikeasti esittänyt Hamletia vaikka tajusinkin nähneeni juuri unta siitä. Oli aina yhtä outoa tajuta etten ole koskaan esittänyt Hamletia. Uni toistui niin paljon että siitä kuitenkin tuli unitotuus että olen kuuluisa näyttelijä. Tuo uni aina nauratti hillittömästi ja samalla kiukutti kuin joku tekisi imartelevaa mutta rankkaa pilaa.

Toinen toistuva uni on tuo että lukio on jäänyt multa kesken ja lähden suorittamaan sitä uudestaan. Olen kuitenkin ihan motivoitumaton enkä jaksa lukea ja unohdan mennä tunneille ym. Nuo ovat samoin jo tuttua kauraa että jo ko. unessa olen hyvin kyllästynyt toistuvaan tilanteeseen ja lojun pulpetilla puolitiedottomana. Viime aikoina eniten tuossa unessa on askarruttanut enää se kuinka saan muut opiskelijat uskomaan että olen vasta heidän ikäisensä. (Itse opinnoille en ole enää uhrannut ajatustakaan!) Tuo uni varmasti viittaa opintojen keskeytymiseen mutta en tiedä mistä tulee tuo tuttuus että tekee jotain haastetta uudestaan.

Sitten on Terminator-unet jotka saattavat sekoittua Hamlet-uniin eli että olen se tärkeä henkilö jota Terminator jahtaa ja yritän pienentyä ja kadota jonkun sohvan alle/taa. Useimmiten kuitenkin katson elokuvaa ja alan huijaamaan (kelaamaan taaksepäin ja ottamaan kohtauksia uudestaan) jos Terminator on liian vikkelä. Yksi unitotuus on tuo dvd-elokuvasarja joka ei ole Terminator vaan jokin vastaava muttan jota oikeasti ei ole olemassakaan. Siinä on aikamatkustusta tilanteittain eli päähenkilöt päättävät ilmestyä lihallisina tiettyyn hetkeen ja kadota heti jos tilanteesta tulee liian intensiivinen. (Ja Terminator tekee samaa). Äitini sanoi että tuota untahan olen nähnyt pienestä lähtien. Silloin ei ollut Terminatoria mutta totta että näin jotain toistuvaa painajaista 5-6 -vuotiaana että paha mies hakee minua perheeni luota pois. Siihen liittyi että jos näin pienenä - tai vieläkään - auton etuvalot pimeällä niin tulee halu piiloutua ja olla joutumatta valokeilaan.

Jotain samaa narsistista huomionhakua ja syvää pelkoa huomion saamisesta on sekä Terminator että Hamlet-unessa. Joskus luinkin jonkun tekstin siitä kuinka lamaannuttava esiintymisjännitys alkaa ja syntyy. Kuinka taustalla on syvät narsistiset tarpeet. Sitten epäonnistuu esiintymisessä - yleensä lukioikäisenä - ja se kuvaus päti omaan tilanteeseeni valtavan hyvin. Pystyin esiintymään peruskoulussa vaikka ihan jo 1-2 luokalla esittäessämme sketsejä kaverien kanssa muistan olon että äänet kuulostivat kovilta ja valot kirkkailta ja olo oli epätodellinen. En silloin tiennyt mitä se tarkoittaa. Kuudennella luokalla jouduin pitämään lyhyen esitelmän. Päätin pitää sen matkasta jonka isäni kanssa teimme tätini ja serkkujeni luo Saksaan rahtilaivalla ja junalla. (Se oli tosi kiva matka vaikka rahtilaivassa sainkin hävetä isän kännäämistä, perillä yhden kännäysillan päätteeksi täti puukotti isää olkapäähän ja sitten isäni päätti ihan impulsiivisesti yhtenä iltana että me lähdetään silloin pois mikä jätti kaikille vähän huonon fiiliksen. Muistaakseni poislähtö ei liittynyt mitenkään siihen puukotusepisodiin vaan muistaisin sen olleen se ilta maa-uimalassa kun olimme siellä tosi myöhään koska isä jäi keskustelemaan mukavan saksalaisen nuoren naisen kanssa jolla oli hieman L-serkkua nuorempi pikkupoika. Isä ja nainen jäivät istumaan iltaa ja isä antoi meille serkun kanssa aina rahaa ostaa jäätelöt kun kinusimme poislähtöä. Lopputuloksena minä söin n. 8 jäätelöä ja serkku 10. Itse passasin pari vikaa kierrosta. Täti oli kai vihainen siitä että olimme pois niin myöhään ilmoittamatta - se oli aikaa ennen kännyköitä - ja/tai siitä että isä oli taas kännissä))

Muistan tuon viidennen luokan esitelmäjutunkin oikeastaan vain siitä kun äitini kysyi siitä ja SK alkoi nauramaan siitä että opettaja oli väittänyt minun olevan ujo. Kaksinaisessa kanssakäymisessä hänen kanssaan olin itsetietoinen ja itsevarma ja niinpä hänestä tuntui aikuisten hölmöydeltä väittää minua ujoksi. Mutta tosiaan opettaja sanoi esitelmän päätteeksi että olisi ollut kiva kuulla matkastamme enemmänkin mutta toisaalta hyvä että Trisse pystyi pitämään koko esitelmän sillä kalpenin siinä määrin että hän luuli ensin minun pyörtyvän. Ajattelin että jos minulla olisi lapsi - tässä iässä jo aika hypoteettista - jolla olisi sama ongelma niin melkein harkitsisin rauhoittavien antamista. Pitäisi vaan kertaalleen testata mikä on suunnilleen sopiva annos.