Voi jösses - nyt on sitten rakenne(geeli)-kynnet. Jos tämä ei muuta opeta niin hitaasti kävelemään elikkä hillitsemään Lyrican osin edesauttamaa typerää shoppailuintoa. Yritin sitä lahjakorttia myydäkin. Jossain facebookin-ryhmässä yksi tyttö oli kiinnostunut siitä mutta oli kyvytön noutamaan minään järkevänä aikana. Ehdotin että maksaisi tililleni ja lähettäisin sen mutta tässä törmättiin luottamuspulaan. Lopulta törmättiin siihen että oma aikani olisi pitänyt hyvissäajoin perua ja kun tyttö jo alkoi ihmetellä sitäkin että miks se on noin halpa niin totesin ettei oo aikaa enää uskotteluille vaan täytyy käyttää itse.

Joku itäeurooppalainen nainen viilasi kynteni, geelasi kynteni, kuivatti ne jossain ihme paahtimossa joka teki ihan vitun kipeää ja vaiheet toistuivat ties kuinka moneen kertaan. Siinä kuivattimossa oli tunne kuin kätesi olisi asetetettu palavalle hellalle muttet saa vetää sitä pois. Se puolen hampaan paikkaus ja naulan hakkaaminen läpi ei sattunut yhtään (siitä jo olin päättelevinäni että kipukynnys on noussut mutta ilmeisesti se hammas vaan oli tunnoton). Nyt on sitten kynnet mutta mulla on hölmö olo näiden kanssa. Mulla on absurdisti sellainenkin olo että "petän" ihmisiä mikä on aina mulla estänyt meikkaamisen. Vähän kuin että jos sua ei hyväksytä sellaisena kuin olet/huonoimmillasi ei hyväksyntä ole minkään arvoista. No, K:lla on tuparit että onhan nämä baarissa tyylikkäät tosin eskot-saunaa pitää varoa kun kynnet ei kestä sataa astetta.

Nosti ainakin tuo visiitti omaa tyytyväisyyttä omaan työnhön kun mietin että luojankiitos en joudu tuon naisen työtä tekemään. Höyrähtäessään ensin kunnolla hän tuntui omalla perverssillä tavallaan nauttivan hommastaan. Hämärää. Ottaisin kuvat kynsistä mutta mulla on sellaiset pikkuiset nakkisormet ettei onnistu. Valitsin turkoosin lakkauksen glitterein ja olen siihen valintaan kyllä tyytyväinen täysin ollut ainakin nämä ekat viisi tuntia.

Myöskin luulen että pitäisi lopettaa Trissenä olo - se tekisi mulle luultavasti hyvää. En tiedä mikä ajaa pakkomielteisesti hakemaan kommenttilaumaa että olisin tykätty koska samaan aikaan en tykkää että jos joku tulee siihen sanomatta mitään järkevää ja pelkästä myötäilystä helposti näpsäytän. Eli ne jotkut pitää olla laatukommentaattoreitakin. Luulen että tämä koko homma on tehty niin vaikeaksi siksi koska pohjimmiltani kaipaan varmistusta erakoitumisestani. Tai sitten olen vaan se hullu joka on hullu siksi että tekee saman asian uudestaan ja uudestaan odottaen eri lopputulosta. Harmi ettei ICD/DSM tiedä mitään koodia sille.

Kukaan läheisistäni ei tätä ymmärrä enkä kohta ymmärrä itsekään. Luulen että pidin sairaalan jälkeen jotain bloggaustaukoa (ja että se aika olisi ollut parasta elämässäni.