Huh. Amerikanserkku kirjoitti meille viestiä, mulle, siskopuolelleni, pikkuserkulle ja serkulle. Joutuu hakeutumaan konkurssiin eronsa vuoksi. Lähinnä kirjoitti siksi että sanoi ettei tykättäisi sen eksän päivityksistä kun tämä esittää uhria sosiaalisessa mediassa. On kuulemma sosiopaatti, pelannut kovia mindgameseja, asetti L:lle ja tämän tyttärelle mm. kolmen viikon lähestymiskiellon näiden omaan kotiin (hämärää - en tajua) ja soitti poliisille kun tuo 13v tytär näkyi lähellä taloa, ei syöpänsä keskellä kestänyt että L tekee mitään muuta kuin hoivaa häntä. Ei kuulemma oikein sulattanut viime keväänä edes L:n matkaa mummun hautajaisiin.

Ensin ihmettelin tuota avautumista mutta tajuan että kun L jätti miehensä tämän sairastuttua syöpään niin se saa hänet vaikuttamaan aika kylmäveriseltä. Olen itsekin miettinyt että tuntuu kyllä tavallaan tosi julmalta. Ajatteli että selkeintä kertoa tilanteesta meille suoraan ettei spekuloida - ja painella sitä tykkää nappulaa miten sattuu (sillä tuo eksä halusi pyytää meitä kaikkia L:n sukulaisia fb-kavereikseen). Mutsini on google-kääntäjän avulla seuraillut Facebookissa tuon L:n amerikkalaisen eksän päivityksiä - kyllä väärinkäsittäen niitä välillä aika tavalla. Ja oli kerran kovin huolissaan kun pelkäsi painaneensa vahingossa jotain "ei tykkää" nappulaa. Hän jopa ehdotti minulle että ero olisi siksi että L voi taloudellisesti turvata oman tilanteensa eikä kaikki tulot mene syöpähoitoihin kun tuo sairastaminen USA:ssa on melkoisen kallista. Sanoin kyllä heti että siitä ei oo kyse. Ero on todellinen vaikken muuta juuri tiennytkään.

Mutten tajua eikö tuo serkkuni sitten älynnyt kirjoittaa avioehtoa kun puhui siitä konkurssista. Lakinainen ja kaikkea. En tunne tuota miestä muuta kuinn fb:ssä näkemäni - tavallaan hän on vaikuttanut sympaattiselta mutta tavallaan falskilta. Nyt esim. huomasin että oli päivittänyt jotain kuten "Nyt kun syöpä on voitettu niin ehkä parisuhdekin taas paranee". Aika selkeää että taustalla ajatus "Tuo itsekäs nainen hylkäsi minut kun voin huonosti ja olin kuolemankielissä mutta kyllä nyt kun minulla menee paremmin kelpaan taas". Julkis fb-viestittelyn ulkopuolelle on jätetty ainoa miespuolinen serkkumme, isäni ja tätini (L:n äiti) vaikka löytyvät fb:stä. Sen sijaan siskopuoleni äiti oli listalla. Tämä on mielenkiintoista. Tosin tykkäämis/ei-tykkäämis-toimintoja ollaan tehty juuri me listalaiset. Että sikäli loogista.

Ehkä johtuen tuosta yhteiseen listaan kuulumisesta siskopuolenikin kysyi äsken kuulumisiani fb:ssä. (Ja olin pudota tuolilta) Kertoi että kohta valmistuu AMK:sta ja haaveilee musiikkiterapian jatko-opinnoista. Se varmasti sopisi hänelle sillä hän on musikaalinen - perinyt isältämme sen. Joku outo kiusallisuus meillä on keskenämme. Kun kirjoitan hänelle olen jollain munankuorilla - en ole rento kuten muille sukulaisille olisin. Se on ollut aina niin. (Mutta kun hän oli lapsi ja näimme useammin pystyimme ohittamaan kiusallisuuden tottumuksella mutta alunalkaen silloinkin oli sama). Jos jompikumpi olisi eri sukupuolta tilanne olisi toinen. Vaikka isäni oli alkoholisti S nimesi vanhempiensa eron haavottavimmaksi kokemukseksi siinä jossain blogijutussaan. Samoihin aikoihin hän jäi aika yksin ja äiti sai uuden lapsen jonka isä oli eri muttei tunnustanut lastaan. Olen kuullut että tuolloin S sanoi (7-vuotiaana) muutaman viikon koliikki-itkua kuultuaan "Työnnetäänkö äiti vauva roskapönttöön?" mutta myös pyynnön että voisiko hänen isänsä ryhtyä vauvalle isäksi kun vauvalla ei ole nyt mitään isää! Ja äiti selitti ettei se vaan mene niin.

Minä tosiaan olin Jyväskylässä kahdesti kun S oli pieni. Toisella kerralla ei ollut vielä veljeä ja toisella kerralla tämä oli vajaan vuoden (ja S:n suhtautuminen tähän vaihteli huolenpidosta sadismiin). Mietin kumpi kerta oli kumpi mutta nyt tavoitan että eka kerta oli kun tultiin isän kanssa kahden ja isä sitten päätti lähteä itsekseen ajamaan Helsinkiin kännissä suututtuaan eks-äitipuoleeni. Toinen kerta oli kun olin yksin ja S jo n. kahdeksan. M (äitinsä) tuli raiteelle itsekseen ja sanoi että S on saanut hammasraudat ja on siksi pahalla päällä mutta ole kuin et olisi huomaavinasi. Tunnelma sitten kyllä rentoutui, kerroin ja näytin että joudun itsekin käyttämään öisin hammaskiskoa ja katsoimme yhdessä Mr Beania tv:stä. Kysyin S:ltä "Ehditkö sä lukea nuo tekstit?" Hän sanoi "Joo - ehdin! Ehditkö sä?" Auts.

Ollaan äidin kanssa puhuttu että isäni on kyllä varmaan ollut S:lle parempi isä kuin minulle. Sellainen kontroloimaton arvaamattomuus ja ärtyvyys jäi pois vähän luonnostaankin kun ekan lapsen kohdalla on 21v ja toisen 38v. Vaikka se varsinainen päihdeongelma ois tuossa välissä pahentunutkin.

Muistan kun oltiin S:n yo-juhlissa ja oli vaikeaa kun tämä vältteli minua niin selvästi. Kuitenkin kun me kaikki vaihdeltiin vaatteita ja tehtiin se S:n huoneessa niin huomasin että hänen koriste-esinehyllyssään oli keltainen lasiomena jonka olin hänelle ostanut kun hän oli n. 5v. Tuolloin minulla oli itselläni ollut niitä lasiomenoita ja päärynöitä ja S vieraillessaan luonani kiinnostui niistä kovin. Siksi ostin hänelle synttärilahjaksi sellaisen mistä hän riemastui kovin mutta äitinsä sanoi "S-kulta - laita se nyt vaan pöydälle ettei se putoa ja mene rikki!". Kun näin että kaikkien muuttojen jälkeenkin lahjoittamani lasiomena oli hänen hyllyssään vaurioitumattomana ja ilmeisellä tavoin esinejoukkoon hyväksyttynä minulle tuli tunne että minutkin on osin hyväksytty vaikkei aina siltä tunnu.