Kissamaista

Huomenna alkaa kissavahtiuteni. Odotan sitä ihan mielenkiinnnolla ja innolla mutta jostain syystä näin läpi yön hirveitä kissapainajaisia :-o Niin kissa kuin sen aiheuttama harmikin kasvoi läpi yön. Alussa kissa oli todellisenkaltainen pieni ja nukkui jalkopäässäni. Tunsin kuitenkin oloni hankalaksi ja sidotuksi kun jouduin nukkumaan selälläni enkä voinut kääntää kylkeä häiritsemättä kissaa. Seuraavaksi kissa väänsikin jo hirveät tortut keskelle petiä ja vitutti että mun pitää ne siivota. Lopulta kissa oli jo aika valtavan kokoinen kiusankappale joka aiheutti kaikenlaista harmia silkkaa ilkeyttään ja suutuspäissäni otin hiusharjan ja mäjäytin (tai ainakin aioin) pari pontevaa potkua takapuoleen. Nuo jutut muistan mutta luulen unelmoin häirikkökissasta yhteensä kuutisen tuntia monissa eri muodoissa.

Nuo unet on varmaan siitä osin kun koen itseni kissaan sidotuksi. Persoonallisuushäiriöstäni johtuen mulle on hankalaa olla tilanteessa jossa ajankäyttöäni tai toimintaani jollain tavoin määrätään. Työelämässäkin yleensä jos jonkun oli pakko olla johonkin aikaan tekemässä jotain niin asenteeni oli usein "Mulle on ihan sama kuka sen tekee mutta satavarmasti se en ole minä sillä tuo aika ei sovi minulle..." Näin vaikkei mulla olisi edes ollut mitään erityisen tärkeää tuolloin. Saatoin sanoa noin melkein piruuttaan. Key to my success. Hmm. Vikassa työpaikassa kyllä opin joustamaan ja olemaan viiteen päivystämässä usein. Tai oikeastaan ei se ollut ihan noin - koska työaikani oli 6h 45min ja harvoin pääsin töihin ennen kymmentä mun oli oikeastaan pakkokin olla useimmiten viiteen saadakseni tunnit kasaan. Etten nyt ihan hyvää hyvyyttäni niitäkään iltoja päivystänyt...

Luin eilen loppuun M:ltä lainaamani "Antto Terras: Stockmann yard - myymäläetsivän muistelmat". Tosi hauskasti kirjoitettu. Ihmetyttää vaan miten se voi jatkaa työssään kirjoitettuaan tuollaisen kirjan. Kirjassa kerrotaan huijaavista ja varastavista yläluokkalaisista aika ilkeään sävyyn. Plus annetaan vihjeitä hyviin huijauksiin - esim. kannattaa ostaa tuote 50% alennuksella ja väittää sitten ostaneensa se täyteen hintaan kun Stokkalla ei vaadita kuitteja. En itse pidä Stokkasta kun mulla iskee siellä ahtaan paikan kammo, en osaa suunnistaa siellä ja mielestäni henkilökuntakin suhtautuu minuun alentuvasti kun näkevät että olen vaan joku homsuinen täti jolla ei ole rahaa ostaa mitään kallista. Missään muualla ei tule oloa että saa huonoa palvelua mutta Stokkalla kyllä tulee aina. Ihan oikein että ne rikkaat mulkut varastavat sieltä kaiken minkä irti saavat...

Vaikka saikkuni kiellon myötä tipuin hetkellisesti kannustamattomuusloukkuun jossa sain monta sataa ylimääräistä. Eli nyt sitä rahaa on vähän. Ja kävin isän kanssa syömässä ja sain häneltäkin rahaa. (Ostanen talvitakin ja passin) Mutta olipa Teboililla huonoa ruokaa! Nakkeja ja ranskalaisia ja vetisiä kasviksia. En tajua miten ne oli ranskalaisetkin saaneet pilattua. Yleensä vaikka ranskikset jäähtyisivät ne jäävät rapeiksi mutta nuo olivat pehmeitä ja samalla kuivettuneita. Ihan kuin ne olisivat lämmitetty mikrossa. Lahjahevosen suuhun on hyvä tuijotella...

Haluisin lähteä ulkomaille. Kaupunkiloma olisi kiva. En ole ollut Tallinnaa kauempana sitten vuoden 95. Ongelmani on se etten osaa suunnistaa. Mulla ois varaa ostaa joku äkkilähtö muttei enää siihen että matkustelen kohdemaassa taksilla neljä kertaa päivässä. Sen pitäis olla joku ihan pieni paikka tai sitten mulla pitäisi olla seuralainen. Mutta haluaisin lähteä yksin.

Nyt lähden Veloenan Skype-joululauluihin. Perinne kymmenen vuoden ajalta. Ja olen kai käynytkin aina paitsi ekalla kerralla ja 2010 kun olin sairaalassa.