Myöhästyin laulutilaisuudesta lähes 40 min mitä erikoisimmasta syystä - minulle ei myyty viinaa ekassa Alkossa! Olo olikin aika freesi ja pidin sellaista sööttiä puuvillaista valkoista kauluria ekaa kertaa. Jotenkin kai emmin kassalla etsiessäni maksukorttia että myyjätär (n. 28v) pyysi minua näyttämään paperit. Ei siinä mitään - kaivoin Kela-korttini esiin. Mutta hän anteeksipyytäen että kuvallinen Kela-kortti ei valitettavasti käy henkkariksi vaan pitää olla virallinen. Sanoin että olen nyt kuitenkin 41-vuotias että pystyisikö asiassa nyt hieman joustamaan olosuhteet huomioiden? Mutta hän sanoi ettei "uskalla ottaa riskiä". Ei siinä mitään - ihana ihminen - pelasti päiväni mutta voi olla että hänen lahjakkuutensa tulisi paremmin käyttöön jossain toisessa ammatissa. Olin puulla päähän lyöty. Täytyi sitten mennä itse keskustan kautta kun eksäkään ei ollut kuulolla ("jos menet jonkun Alkon ohi niin voisitko ostaa minulle pienen viskipullon - olen nuortunut siinä määrin ettei minulle myyty!")

En olisi välttämättä tarvinnut koko viinaa mutta siitäkös jano yltyi kun ei saanut ostettua joten täytyi reissata keskustaan. Myyjätär oli ihan turhaan huolestunut riskeistä. Kukaan lukijoistakaan ei varmasti asiaa usko mutta minun viskineitsyyteni on mennyt jo vuosikymmeniä sitten! Niin se nyt vaan on. Ja kookosöljy on mainio tuote.

Onneksi hitaita lauluja ei oltu ehditty aloittaa. Näin tuttuja mutta kun tuli kesken oli olo vähän hassu kun ei tiennyt keiden kanssa pitää nyökätä kun katseet kohtaa ja ketkä on jo kuitattu tulemalla paikalle. Yksillä tutuilla on söötti lapsi. Joka vuosi vuoden vanhempi (tuollaisella oudolla tavalla ikääntyen). Nyt kuuden. Hassua kuinka hän on niin vanhempiensa kaltainen. Pikkaisen asperger. Hänessä ei ole yhtään varsinaista lapsenomaisuutta. Kun muut lauloivat "Porsaita äidin oomme kaikki" tyttö nojasi vakavasti ja hieman tylsistyneenä isäänsä suklaakeksiä murustellen vailla hymynhäivää. Hän on empaattinen vanhempiaan kohtaan muttei oikeastaan näe tai huomioi muita ihmisiä ollenkaan. Äitinsä sanoikin minulle ystävällisesti joku kesä kun moikkasin eikä tyttö oikein reagoinut "S ei silleen huomioi vieraita ihmisiä - ei oikein edes tuttuja paitsi isää ja äitiä!"

Pidän lapsista ja eläimistä oikein paljon vaikka yöllä olinkin hämärällä tavalla kissavastainen. Aina jos olen jossain ja siellä on pikkulapsia tai eläimiä niin katseeni etsiytyy heihin kuin poikamiehen katse pornolehteen! Toivoisin että elinpiirissäni olisi enemmän lapsia mutta heitä ei ole. Kuten sanottua meitä serkuksia on kuusi eikä kukaan Suomessa oleva on siinnyt. Kun näin sukutaulummekin niin ihmettelin kuinka pieniä perheitä meillä on. (1800-luvulla 2-4 lasta/perhe). Silloinhan googletin sukutaulun ja isoisänisänäiti Matilda (Charlotta) Osenius 1834 löytyi netistä http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/vantaa/helpit/vankirkyla/kklockars.htm Vai olikohan hän isoisänisänisänäiti - en ole varma. Isoisä on 1914 - todennäköisemmin siinä on välissä siis vielä yksi sukupolvi.