tiistai 25. marraskuuta 2014

APUA!

Voi ei, tuo lähiesimies sanoi tuossa ohimennen "Mun pitäis tuon Trissen kanssa puhua siitä jos se alkaisi tekemään 100% työtä". Onneksi Kelasta soittivat samaan aikaan häirikköpuhelun ja asia jäi sikseen. Sanoin että mietin asiaa. Hyvää: työpanokseeni ollaan kai tyytyväisiä saikutteluista huolimatta. Huonoa: EN JAKSA! Tunti enemmän. Reilu kymppi päivässä enemmän. Verokortit kaikki uusiksi ym. Noloa vaan kieltäytyä mutta ilmeisesti ei näy että oon äärirajoilla. 85% riittää mulle ja on liikaakin. Asennettani kuvaa jotenkin vanha sanonta "Asialliset hommat hoidetaan asiallisesti - muuten ollaan kuin Ellun kanat". Työssä pysyn kasassa mutta muilla alueilla oireilen. Kai voin vain sanoa että aikani ei riitä, kärsin unettomuudesta tms. Mitä ihmettä keksin kieltäytymisen perusteeksi?!
Aloin jo miettiä pitäiskö suostua mutta 7.45 h päivittäisellä työajalla keskimääräinen elämäni olisi: Herätys 7.30 - töihin 7.50 - työssä 8.40-16.25 - kotiinpääsy 17.20. Yhtään tuota lyhyempi työaika jonain päivänä pitäisi kompensoida pidemmällä työajalla toisena päivänä. Ei olisi elämää. Nyt sentään sain perjantain vapaapäiväksi ja samalla oli tullut kaksi käyttämätöntä vapaapäivää lisää eli ilmeisesti sairauslomilta kertyi vapaita mutta ne jouduttiin laittamaan erikseen järjestelmään ja pomo käsitteli ne samalla kun lomahakemukseni.
Iso rahahan tuo kymppi sinänsä olisi - saahan sillä päivän ruuat mutta en jaksa. Eikä minun tarvitse varmastikaan perustella asiaa sen kummemmin - sanon "ei sovi elämäntilanteeseeni" tms. ja se siitä. Kun teen töitä olen aika tehokas ja loruilen selvästi muita vähemmän kahvihuoneessa. Kuitenkaan ei olo tunnu yhtään ulkopuoliselta. Helkatti kun olisi 20 min lyhyemmät työmatkat niin tilanne olisi totaalisesti toinen! Tänään tulin töihin keskustan kautta testaten kauan työmatkaan siten menee mutta meni lähes tunti kun bussilinjalla 40-45 min ettei se kannata.
Asiasta toiseen - jos palaan palstalle niin pinjan on turha pyrkiä ystäväkseni. Veikkaampa että yrittää mutta muistan kyllä että minut vaikeana hetkenä "hylkäsi".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti