Kotona ja samantien takaisin kauppaan..

sillä unohdin väsymystämi ekalla kauppareissullani ostamani ostokset sinne ja jäin kaipailemaan erityisesti ostosten mietoja alkoholijuomia. Kotona oli kyllä avaamaton pullo karahvivalkoviiniäkin mutta kaipasin lonkeroa. No, sainpa vähän liikuntaa.

Teinkin 8,5 tuntisen päivän joten ihmekö tuo että olen väsynyt. Työaikanihan periaatteessa on 6 h 40 min mutta kerään plussaa sillä tarvin niitä joululomalla ja tässä on raati sekä hoitoneuvottelu joihin uppoaa tunteja. Mietin tuota raatia kannattaako mennä edes sinne mutta kun laskin tuntipalkkaani niin kannattaa se kuitenkin. Varsinkin kun joulukuussa ei sitten tarvi mennä. Kiva tuntipalkka tulee kahta tuntia kohden. (Hoitoneuvottelu on hankalammin päätettävissä oleva)

Nyt jätin lapun että tulen huomenna vasta klo 10-11 sillä olen univelassa. Perjantaina on meillä koulutus ja se on mitä mukavinta vaihtelua sisältäen ilmaiset ruokailut paitsi että se alkaa klo 9 ja Reittioppaan optimistisen skenaarion mukaan minulla menee matkoihin 1 h 5 min. Niinpä joudun varaamaan 1,5 tuntia sillä en tunne paikkaa ja saatan hyvin eksyä. Tulostin kyllä kartan jo - metroasemalta pitäisi olla seitsemän minuutin matka paikalle mutta kuten tiedettyä niin saatan lähteä väärään suuntaan ja löytää itseni seitsemässä minuutissa jostain Vantaan korvesta, joutua susien armoille ja kuolla nälkään (varsinkin nykyisen ruokahalun määrän huomioiden).

Huonoon suuntavaistooni liittyy niin massiivinen hätä, vitutus ja häpeä etten koskaan oikein pysty keskittymään ja painamaan mieleeni tuttujakaan paikkoja. Minulle ei ole vieläkään valjennut se että kun Sörnäisissä on Helsinginkatu ja Hämeentie jotka muodostavat kolmen kadun kokonaisuuden että mikä niistä kolmesta on se Hämeentie. Se vaan ylittää aivokapasiteettini että yhden kadun sijasta on kaksi jotka muodostavat Y:n muotoisen kokonaisuuden.

Haluan kyllä päästä sinne koulutukseen juttelemaan työkaverien kanssa kun työni on aika yksitoikkoista ja myöskin negatiivispainotteista. Nuo ulkomaalaiset varsinkaan eivät ymmärrä mitään mitä heille sanoo. Yksi venäläinen mummo kävi paikalla jo tuttuna kasvona. Hän ei puhunut suomea joten näytti papereitaan ja pyysi minua puhumaan puhelimessa suomalaistuneen tyttärensä kanssa joka puhkui oikein kiukkua että ikäihmisiä pitää pystyä opastamaan paremmin asioissa kun he ovat niin hitaita etteivät tajua asioita aivan heti. Olin mennyt itse tekemään vielä tuossa yhden virheen että olin viimeksi sanonut asian väärin että kyse olisi ollut pienemmästä rahasummasta että sikälikin kyllä ymmärsin tyttären ärtymyksen - sanoinkin että se oli minun virheeni kyllä edellisellä kerralla että sanoin väärin. Kylläpä hän siitä vähän rauhottui kun annoin ylimmän johtajan spostitiedot jonne tehdä reklamaatioita.

Toinen ulkomaalainen pariskunta kävi näyttämässä laskua ja sain vääntää rautalangasta että miksi sen maksamisen vaatiminen on ihan reilua. Selityksen jälkeen sanoivat "Okei, mutta tällä kertaa tämän laskun voi varmaan heittää roskiin ja jättää maksamatta?" What can you do? :-o Hauskinta oli kuitenkin kun ihan suomalainen nainen ja ulospäin fiksunkin oloinen tuli kysymään minulta varttia vaille työajan loppua tiivistettynä sitä että minkälainen kännykkä hänellä itsellään on käytössä ja onnistui vielä epäsuorasti syyllistää minua siitä kun en tiennyt sitä. Sanoin että käytän itse vain Samsungin Androideja (ja halvimpia olemassaolevia malleja olisin voinut lisätä) enkä tiedä kyllä mitään hienoista isoista älykännyköistä. Ja että töissä on kyllä 25v poikia jotka saattaisivat tietää tekniikasta enemmän mutta he ovat lähteneet jo kotiin. Mutta ei - heti olisi pitänyt tietää. Ilmeisesti kellekään ei tule mieleen että jos minulla olisi valtuuksia antaa satojen eurojen velkoja anteeksi silmääni räpäyttämällä ja tietäisin ihan kaiken tekniikan viime trendeistä niin tuskin istuisin sen kämäisen tiskin toisella puolella vaan minulla olisi vähintään hienompi työhuone. Hmm?

Mutta sain kehujakin sillä tuo meidän pisteen pomo puhui puhelimessa jonkun kanssa ja sanoi "Hyvin on mennyt. No se kävi juuri tuossa. Joo... ja se on semmoinen... hoitava. Siis ei häslää ja höslää vaan hoitaa asiat". Mietin puhuuko se minusta sillä olin juuri käynyt siinä eikä hänen huoneessaan ollut pitkään aikaan ketään muuta kyllä käynytkään. Ja ne jotka aamupäivällä olivat mahdollisesti käyneet olivat kyllä eri asemassa että minusta kyllä hän epäilemättä puhui. Ja olen sellainen intensiivinen ja rauhallinen otteissani. Sain sen perjantain mapitushössäkänkin tehtyä tosi nopeasti koska se oli niin veemäinen jobi että halusin siitä vaan eroon mahdollisimman pikaisesti.

(Tuo samainen esimies kyllä eilen huomautti niistä pöydälle jääneistä astioista ja tänään sanoi että häntä kyllä palelisi olla jos selkä on yhtään paljaana ja että hänellä itsellään on tosi likaiset silmälasit mitkä tulkitsin tarkoittavan että jos on ylipainoinen niin kannattaisi ehkä pitää päällä pidempiä paitoja ja silmälasitkin voisi pestä useammin. Nimittäin hänen silmälasinsa ihan kiilsivät puhtauttaan kun taas minulla oli likaiset lasit. Paidassa itseänikin vähän haittaa se että se jää hieman - siis hyvin hieman - lyhyeksi mutta tykkään siitä paljon. Jos olisi toppi alla niin paita nousisi entisestään. Jo huoneessa käydessä ihmettelin kun hän jotenkin katsoi paitani etumusta ja mietin että printtikuvioko huomion veti puoleensa vaiko onko se jotenkin likainen (ja tarkistin ettei ollut). Me masentuneet olemme tunnetusti mestareita huomaamaan vivahteita ja torjunnan eleitä. Siitä oli tutkimuskin. Mutta sama tykkääkö paidasta kunhan ei ole työstä valittamista)