Mietin olenko nyt sitten

hirveän vaikea ihminen. Jos mietin menneisyyttäni niin on ollut joitain ystävyyksien katkeamisia muttei varsinaisesti kovin paljon eikä niistäkään usea ole ollut myrskyinen. Vain kolme myrskyisempää nimittäin 1. eka seurustelusuhde 98. Poikakaveri oli teekkari, RUKin käynyt ja hän jos joku sai minut tuntemaan itseni jyrätyksi. Aloin käyttäytyä kuin hemmoteltu kakara - sen myönnän. Sitten oli 2. E josta pidin mutta jonka nähtyäni minun tuli aina selittämättömästi paha olo johtuen siitä kuinka upeasta perheestä hän oli ja kuinka upeita kouluja käynyt (SYK ym.). 3. Ja tietty minh. Se välirikko alkoi siitä shakkipelistä PP:n kanssa mutta ilman peliäkin se olisi kaatunut. En tiedä miksi mutta joku siinä ei toiminut. Myöhemmin minh sanoi tunteneensa pahaa älyllistä alemmuutta minua kohtaan (en kyllä ymmärrä miksi) ja huonoa omaatuntoa siitä että kerran kokeilimme subua yhdessä.

Sitten on kaksi ystävyyttä jotka vain lopahtivat syistä joita en tiedä. Ensin toinen on joitain vuosiakin innostunut ystävyydestä ja sitten menettää mielenkiintonsa. H joka oli tosiaan ensin niin innoissaan että kun istuttiin iltaa ja juotiin yhdessä hän oli täällä aamuun asti ja jouduin sanomaan klo 7-8 että minä alan nyt pahan kerran hyytyä ja voisinko päästä nukkumaan. Mutta myöhemmin alkoi tehdä ohareita ym. miksi poistin hänet ystävyyslistalta. Ja K jota tapasin selvinpäin ja kävimme usein uimassa yhdessä taikka kiertelemässä Uffeja. Hänellä oli kinkkinen elämänsuhdetilanne jota en ala tässä kertomaan joka vei hänen energiansa aika täysin. Koska hänen perheensä ei tiennyt asiasta olin luultavasti ainoa jolle hän pystyi puhumaan. Meitä yhdisti sekin että hän oli myös opiskellut yliopistossa yli 200 ov, oli kriittinen ja aika helvetin vittuuntunut psykpolin hoitoon.

Kuitenkin hän ensin oli hirveän innostunut ystävyydestämme ja olisi halunnut olla tuntikausia yhdessä. Lähetti 14.2 jonkun ystävyysrunon ym kaikkea. Mutta kun ihmissuhdeasia ratkesi ja hän meni naimisiin ja sai lapsen niin minä unohduin täysin. Jäi aika hyväksikäytetty olo. Hänellä oli tapana paisutella pitkälti kuvitteellisia huolia ja asettaa toinen paholaisen asianajajan rooliin - jos yritit vakuuttaa huolen olevan aiheeton oli reaktiona kärttyisät perusteet sille miksi huoli on hyvinkin aiheellinen, jos taas yhdyit paisuttelemaan huolta et ole kovinkaan hyvä ystävä. Viimeksi kun hän soitti ja kertoi hirveistä peloistaan siitä että lapsi huostaanotetaan ja lähdin tuohon leikkiin niin sanoinkin lopulta väsyneenä "Mitä tuo auttaa sinua? Ei tuon pyörittely auta yhtään mitään!". Ajattelen että odottelen nyt siihen että lapsi on joku neljän ennen kuin poistan hänen yhteystietonsa vaikka hän ei olekaan vuosiin pitänyt yhteyttä tai vaivautunut vastaamaan puheluihin tai tekstareihin. Niin tai näin niin en kyllä pysty päätymään muuhun johtopäätökseen kuin että olen tullut vähän henkisesti hyväksikäytetyksi murheiden roskakorin asemaan.