Vesijumpan kautta töistä kotiin ja ehdin jo puoli seitsemäksi tänne. Tuo sairauslomalta palannut esimies kutsui minut huoneeseensa ja ajattelin että nytkö saan potkut kun kokemusten mukaan tuollaiset esimiesten kutsut harvoin mitään ilouutisia ovat. Mutta se sanoi vain että voisinko töistä lähtiessäni aina siivota pöytäni ja viedä lusikat ym. keittiöön. No, siihen oli jäänyt yksi juomalasi, yksi lusikka ja yksi muovinen skyr-lusikka. Ei mitään hirveää kaaosta kuitenkaan. Lupasin yrittää kiinnittää asiaan enemmän huomiota. Luulen kyllä ettei se vaan pidä minusta ihmisenä kun en istu siellä kahvipöydässä, olen ollut sairaslomilla ym.

No, ainakin asiakaspalvelu sujuu. Tullut enemmän viestiä tuolta johtavammalta henkilöltä - joka kuulee käytännössä kaikki puhelumme - että ollaan liiankin kilttejä ja kuunnellaan noita valituksia että voitaisiin antaa reklamaatio-osoite ja lopettaa puhelut lyhyeen. Se on joskus vaikeaa. Ja nyt muistin että yhden naisen asia jäi multa tekemättä. Olin puhelimessa, kävin niitä sähköposteja läpi ja olin yksin kun ohjaaja oli huitelemassa ja sitten kun hän vihdoin tuli niin pääsin ruokatunnille ja tuo juttu unohtui. Ei se ole mikään kuolemanvakava mutta ihminen oli sympaattinen. Yritän kaivella aamulla jos löydän jostain hänen tietonsa vaikka tuskin hän mitään lievennyksiä saa. Kaiketi pitää yrittää lopettaa tuo puhelinterapeutin työ ja ryhtyä armottoman kovaksi ;o) Alussa olin tiukempi ja sitten aloin lipsua ja kuunnella niitä selityksiä ja lähetellä ylemmille liikaakin postia asiakkaiden selityksistä.

Menetin jo toisen Facebook-kaverin päivän sisään. Tyttö jonka kanssa tapaamista ollaan sovittu deitti-netin kautta yli kuukausi. Ensin perui kaksi kirpparitapaamista (toisen kerran olin kyllä itse Aurorassa siitä viiltelystä etten olisi itsekään päässyt) ja ei voinut lähteä mihinkään sisätiloihin kahville, pizzalle tms kun on jotain paniikkia. Ehdotti kävelyä. Sanoin etten keskustassa jaksaisi kävellä kun se on niin rasittavaa yrittää jutella jonkun uuden tuttavuuden kanssa ja väistellä samaan aikaan ihmisiä oikealle ja vasemmalle. Kysyin voisko tulla sitten kävelemään tuonne työpaikkani lähelle. No, se oli hänelle liian kaukana. Kysyi kävisikö Haaga tai Kaivari. Sanoin että kun tuun töistä kotiin niin oon sellaisessa tilassa että haluan *kotiin* enkä enää pysty lähtemään kävelemään täällä ja kaivariin mulla taas on älyttömät matkat. Joutuisin menemään töistä keskustaan, sieltä kaivariin, sieltä keskustaan ja sieltä kotiin. Sitten keksin mielestäni loistavan ratkaisun että voisko hän tulla kenties joku ilta tuohon pihakeinuun istumaan. Se on lähellä, ei oo sisätiloissa, eikä tarvi väistellä ihmisiä, eikä vielä oo niin kylmäkään etteikö voisi istua ulkona. No sekään ei sopinut ja multa alkoi hermot mennä. Sanoin että alkaa vähän vaikuttaa siltä ettet haluakaan tavata ja olisin poistanut itse hänet fb-kavereistani mutta hän ehti ensin kun "ollaan niin erilaisia ihmisiä". No, ehkäpä hän löytää vielä joku päivä jonkun samanmielisen joka jaksaa ravata hänen kanssaan pari tuntia illassa tuota Haagan ja Kivihaan välistä siltaa edestakas hullun kiilto silmissään...