Olen eristettynä palstastakin vaikkei siellä mitään kiinnostavaa olekaan. Saisin kuitenkin pinjan todennäköisesti lepytettyä jos saisin kirjoitella siellä. Nyt en saa - ei johtuen tauluista vaan siitä etten silloin yhtenä aamuna poistanut sitä yhtä uhmaviestiäni.
Mua väsyttää vaan niin. Mä istun täällä viiteen ja sit kello on kuusi kun oon kotona. Ehdin olla kotona kaikenkaikkiaan noin kaksi tuntia ennen nukkumaan menoon valmistautumista. Miksiköhän en ole tämän työkykyisempi? Masennus ei ole niin paha eikä ahdistus mutta koko ajan olen äärirajoillani kuten nuo ylireagoinnitkin kertoo. Ihmettelen miksi. Onko masennus koteloitunut vai olenko ylipäänsä vähäenerginen ihminen? Saatan olla vähäenerginen sillä opintoaikanakaan en jaksanut käydä kuin suunnilleen kahdella luennolla viikossa. Vähäenergisyys tekee ihmisestä aika tehokkaan toisaalta. Sain kyllä aika helpolla ne opintoviikot. Ikinä ei opintoaikoina joutunut sillä tavalla rajoilleni kuin työnhaussa ja töissä (vaikkei oo tekemistäkään). Muistan kun työkkärin joku ammatinvalintapsykologi sanoi 2006 opintorekisteriotteeni nähdessään säälivästi "harmi jos et valmitu ja kaikki tämä työ menee hukkaan!". En sanonut siihen mitään sillä se satutti ja myöskin mulle tuli mieleen sanoa "Mihinkään siihen ei ole joutunut näkemään niin paljon vaivannäköä kuin (sangen onnettomaan) työelämääni ja työnhakuun!" ja se olisi kuulostanut ylimieliseltä sekä hassulta. Sikäli jos yrittäisin ottaa itseäni niskasta kiinni niin täältä päästyäni voisin löytää keinoja saada sama summa palkkaa jos tekisin päämäärätietoisesti työnhakua ja etätöitä neljä tuntia per arkipäivä kotoa käsin. En tiedä mistä vaan repisin sen päämäärätietoisuuden.
Psykpolilla jos kerron väsymyksestäni niin sanovat vaan säälivästi että ehkä tämä työ on mulle liian rankkaa ja pitäisi hakeutua mielummin klubitalolle. Eivät tajua että se klubitalo väsyttäisi mua vielä enemmän. Ainoa mikä tässä työssä ei väsytä on työnteko! Sitten jos joutuisin jonnekin taantuneiden skitsofrenikkojen joukkoon istumaan vielä heti kahdeksalta ilman aamuliukumaa niin sit vasta olisin lataamokamaa ja kun lataamossahan niitä on vielä enemmän niin en pääsisi varmaan ikinä pois! Mulla on kavereita jotka pääsee kuntoutustuelle eikä niitä pakoteta mihinkään älyttömään "kuntoutumisen" nimissä mutta ilmeisesti mä olen tehnyt jonkun rikoksen ihmiskuntaa vastaan. Työ on siis ok mutta työpäivä ON LIIAN PITKÄ MULLE!
Mahtaakohan se hoitokokous olla hyvä idea? Mitä jos alan sielläkin hajoitella tauluja? Meinasin jo viimeksi käydä sen psykiatrin kurkkuun kiinni kun se ei suostunut ymmärtämään että keväällä en ollut käynyt kuntoutustutkimusta vaan kuntoutuskurssin. Ne kyllä soittaisivat poliisin jos niin tekisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti