Kuulemma täällä on tarkoituskin olla helvetin kuuma. Sisälämpötilojen yhtäläisyyttä ei voi mitata muuten kuin laittamalla joka asunnon patteri täysille ja katsoa tuottaako se varmasti yhtä suurta kärsimystä sekä talon ylimpään että alimpaan kerrokseen. Oletteko koskaan kuullut tälläisestä?! Kun soitin tyypille klo 8.10 asiasta niin tämä oli vilpittömästi närkästynyt kun en heti hiffannut koko jutun nerokkuutta. Kun joku suunnittelija hyväksyy luvut niin asukkaat vapautetaan kärsimyksestään ja ruuvataan termostaatit takaisin.

Simahdin eilen jo klo 19.30. Heräsin puoliltaöin ja jatkoin uniani. Sitten klo viiden aikoihin aamulla en saanut enää unta. Kävin suihkussa, join kahvit ja lähdin töihin. Olin kuvitellut että siellä ois ollut jo jengiä. Klo 7.30 olin kuitenkin ekana ja jouduin koputtelemaan ovea ja siivooja onneksi avasi. Onneksi ei ollut myöskään hälyytystä päällä. Kaikki olivat suht ihmeissään aikaisuudestani. Rouva kysyi kävinkö kotona ollenkaan nukkumassa. Hän kehui silmälasejanikin kahdesti - löysin kotoa yhdet vanhat jänskät lasit jotka omastakin mielestäni ovat tosi nätit. Niiden ainoa miinuspuoli on siinä etteivät ne ole kovin mukavat päälle. Eikä sanonut mitään siitä että koko päivän söin karkkia (väsymys kai aiheutti makeanhimon) mikä aiheutti välillä haasteita puhelimessa puhumiselle mutta oikealla taktiikalla onnistui hyvin.

Onneksi hän ei saanut sitä tyhmää meiliäni. On aika mukava ja huumorintajuinen tapaus kuitenkin. Yksi närkästynyt työntekijä oli soittanut ja valittanut Rouvalle että tämä "syö hänen plussansa" (kellokortilta). Siihen Rouva "Lihavahan mä toki olen mutten kenenkään plussia nyt sentään syö!"

Viikonloppuna lauantaina kävin eksän kanssa kuuntelemassa Korjaamolla kun ihmiset lukivat teini-aikaisia päiväkirjoja. Hän soitti minulle kun aikatauluni vähän pettivät että haluanko että hän ostaa minullekin lipun (15 euroa). Sanoin että voin ostaa nyt kyllä itsekin mutta oli kuitenkin ostanut mistä olin otettu vaikka yleensä ei itsenäisesti ole tarjoamassa. Sunnuntaina kävin yhden M:n - en sen jonka kanssa vesijuoksen - kanssa katsomassa leffan ja hänkin oli tarjoamassa minulle leffaa vaikka minä olin se joka pyysin häntä elokuviin. (Uskokaa tai älkää ihmiset niin siinä on omat hyvätkin puolensa että profiloituu likviditeettiongelmaiseksi ihmiseksi!)

Ja meillä oli töissä eilen työpaikkapalaveri jossa selvisi ettei tuo yksi ns. esimies tiennyt yhtään siitä että me ollaan jouduttu "täpittämään" yksitellen ne n. 1300 liuskaa. Rouva kertoi kuinka nuo vahtimestarityypitkin oli vaadittu mukaan talkootyöhön. Kuulemma olivat ensin viitanneet kintaalla ja hän oli joutunut nostamaan äänensä volyymiä että mitään olisi tapahtunut. (Rouva sanoi että heillä on tosi huono palkka ja siksikin mielenosoituksellisesti pitäytyvät Facebookin pelien pelaamisessa. Minulle oli ihan hyvä tietää tuo sillä kun olen välillä jotain kysynyt heiltä eikä ketään ole tuntunut kiinnostavan niin se ei ole ollut henkilökohtaista vaan jonkinlainen yleisasenne).

Otin nyt Lyricani. Kuten aamullakin. Nukahtamislääkkeeni tauottuvat nyt niin että jään kuukaudeksi ilman. Mietin päivällä josko tilaisin yksityispsykiatrin. On vain tosiaan kallista. Se jonka luona kerran vuodessa käyn ja joka laskuttaa 45 minuutilta n. 90 euroa on varmaan joku ihan poikkeustapaus. Useimmat laskuttavat tunnilta n. 150 euroa ellei ylikin ja monilla on se periaate ettei heillä ole kuin tunnin aikoja. Pitäisiköhän varata ihan vaan yleislääkärin 20 min aika? Joutuisin kuitenkin ohjailemaan psykiatria ja oikomaan mutkia suoraksi että hän näkisi metsän puilta yhdellä tapaamisella että mitä pointtia loppujenlopuksi?

Kertaalleenhan olin rehellinen kaikessa mutta se johti vain siihen että äidillenikin sanottiin puhelimessa ongelmani olevan "alkoholi ja lääkkeet" ja että kirjansidontatyössä - josta pidin niin paljon että jatkoin sitä - näkyi muka jotenkin "huono työmotivaationi" jne. vaikka tosiaan pidin siitä sekä tein erittäin nätin muistikirjan! Enpä tee samaa virhettä enää toistamiseen. Vaaditaan monen vuoden terapia että saadaan häivytettyä tuo kokemus. Sanottiin että "työympäristö on sotkuinen" ja se epäilemättä on totta sillä olen erittäin sotkuinen ihminen. Jos minulle antaa juotavaksi lasin vettä niin todennäköisesti onnistun sotkemaan ympäristöni veden lisäksi ketsupilla. Mutta sille en mahda mitään. On kuitenkin haavoittavaa tulla väärin tuomituksi. Jos teen hommat kuitenkin kunnolla eli ajoissa saan tehtyä nätin muistikirjan kirjansidonnassa niin on kohtuutonta että sanotaan että jotenkin näkyy huono työmotivaationi pelkästään siksi että papereista katsotaan että se on todennäköistä joten sellaista muka jotenkin näkyy. Vaikka oikeasti tykkäsin hommasta ja saavutin tavoitteen.