Oon päässyt joka päivä töihinkin. Enää yksi päivä tällä viikolla. Maanantai on mulla vapaa kun on raakakakkukurssi enkä jaksaisi mennä sinne töiden jälkeen. Eilen Heppu meni viideksi tunniksi lojumaan sohvalle ja kuuntelemaan kännykästä musaa kun ei jaksanut enää nettisurffailla ja lukea nettihesaria ja katsella kissavideoita. Tää on rankka duuni kuulkaas. Minä pelasin päivän Scrabblea ja kauppasin vaatteita Facebookin ryhmissä. Ja siivosin sähköpostejan - n. 400 mainos ym. viestiä roskakoriin.
Tänään Rouva antoi mapitushommia mulle ja Kundille. (Häntä ei oo varmaan vielä täällä mainittu). Molemmat oltiin varmaan vittuuntuneita jutusta. Kundi pudotti paperit ensin lattialle ja minä tönäisin reijittimen pöydältä. "Mitä te oikein alatte riehumaan?" Rouva naureskeli "Minä annoin teille niin helpon homman!"
Heppu puhui vuorotteluvapaalla olevasta tyypistä joka muistaa numerot. Kertoi että se on lukenut laajan matikankin joka on "kuulemma helvetin haastava". No, enpä viitsinyt sanoa että mä olen saanut laajasta matikasta pistettä vaille laudaturin - vanhan systeemin mukaan jossa ei ollut eximiaa vielä - ja tässä sitä ollaan mapittamassa.
Sunnuntaina meen Veloenan synttäreille. Eksä halusi tavata ja ehdotin sunnuntaita ja sain nyhdettyä häneltä kutsun. Hän tykkää nähdä minua mutta on saita kutsumaan tilaisuuksiin. En oikein tiedä miksi.
Minä olin koulussa aina heikko matikassa, jo yläasteella pyristelin 6-7 välillä ja häpesinkin asiaa. Vielä pahemmin se loukkasi kun lukion 1.vuonna lyhyen matikan kanssa takutessani eräs perhetuttava piti luennon siitä miten "maailma on matikkaa" eikä elämässä pärjää ilman matemaattista ymmärrystä.
VastaaPoistaNykyään kohtuullisen tyytyväisenä elämässäni olen miettinyt hänen omien, matemaattisesti hyvin lahjakkaiden lapsiensa vähemmän onnistunutta aikuiselämää ja olen tyytyväinen "tyhmemmän" osuudestani.
Arvioimme toisiamme ja haasteitamme liian yksisilmäisesti ja ehkä jätämme matemaattisesti kyvykkäät nuoret toisaalla liian omillensa?
-N