Jotenkin mulla on tosi vittuuntunut olo. Oispa duuni jo ohi. Mä en jaksaisi istua siellä kun siellä ei oo tekemistäkään. (Niin tuon Rouvan spostiosoite oli väärin - käytin perus kaupungin osoitetta - tietokannassa olikin toinen osoite. Nyt en tiedä saiko se mun meilin vai ei. Sekin vähän vaivaa. Todella hermoillekäyvää itseasiassa mutta kaipa se ois jotain sanonut jos ois saanut. Vähän katsoi mua mutta ehkä katsoi vain hiusraitojani kun kiinnittää aina ulkonäköön huomiota) Ois pitänyt hoitaa enemmän ihmissuhteita siellä sillä tuo kahvittelukulttuuri pitää muut järjissään silloin kun ei oo puuhaa. Nyt on liian myöhä liittyä siihen.

Ykkösasia minkä olen tuolla oppinut että ihmisiltä vanhemmiten häviää ymmärrys + empatiakyky. Uskomatonta miten ne alkaa tosissaan kuvitella että pystyn lukemaan niiden ajatuksia. Tuollainen säännönmukainen jäykistyminen, tyhmentyminen, hidastuminen on tosi surullista. Yksilöllistä milloin se alkaa mutta 50-luku on keskimäärin jonkinlainen vedenjakaja. Puhun siis asiakkaista.

En jaksa kirjoittaa kauheasti. Ketään tuskin kiinnostaakaan juttuni. Aina on pohjalla sellainen paha mieli ja laiminlyöty olo. Otan huomenna kirjan mukaan kun laskujakaan ei saa vielä lähettää enkä jaksa pelata kahdeksaa tuntia Scrabblea Facebookissa!