Vituttaa ja oksettaa tää työnteon irvikuva. Oon ihan kypsä tähän. Tulin töihin ja Heppu selasi nettihesaria tapansa mukaan. Oli ollut töissä jo kai ainakin 45 min klo 9.45 ja tulemiseni havahdutti hänet "Onkohan meillä puhelinpäivystys tänään yhdeksästä lähtien?" Oli itsekin nolostunut ja joutui soittamaan asiasta. Olihan se. Mitä pienestä. Laittoi sitten puhelimen päälle ja työnsi mulle. Samantekevää sinänsä kun eihän se ees soi.Tässä sitä lusitaan neljään. Käyn kaupassa joskus 11.30 ja haen ruokaa ja kahvimaidon tänne. Voin maksaa sen omistani kun oon niin vitun rikas. klo 14 pidän lounastauon ja käyn apteekissa. Tuolla tavoin saan kaksi ulkoilua. Haen perkeleen stellat niin nukun ens yön. Klo 16 lähden. Tätä tää mun elämäni on. Haluan elämäni takaisin ja päästä impro-iltoihin, bridgeä pelaamaan, facebook-kavereita tapaamaan ja kuuntelemaan karaokea! Vesijumpatakin voisin kahdesti viikossa...
maanantai 16. helmikuuta 2015
Vittu saatana mua jotenkin vituttaa tosi raskaasti. Pienestä kiinni että lähdin töihin. Nukuin saatanan huonosti. En ottanut Doxaleja ja Stellat oli loppu. Yritin nukkua Melatoniinilla ja neljällä Diapamilla ja neljällä Cirdaludilla. Totaali-virhearviointi. Eihän siitä paskaakaan tullut. Nukuin varmaan kymmenen minuuttia ja näin jännää painajaisenpoikasta että päähäni yritettiin tunkeutua ja vahingoittaa. Sitten joku 79 syntynyt oli kuollut ja mietin miten niin nuorena. (79 syntyneitä tunnen vaan SK:n mainitseman ihastuksensa ja helun). Loppuyön pyörin. En saanut unesta enää kiinni vaikka olisin mielelläni jatkanut sitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti