Olimme syömässä lapsuudenystäväni SK:n kanssa. Hän oli täällä psykologikokouksessa - käy myös psykoterapiakoulutuksen vuoksi aika usein. Mietimme minne menemme syömään. Tajusin että mulla on Cityshoppari ja sillä saa Samsaar nimisessä intialaisessa ravintolassa alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan pääruuan hinnalla. Otimme alkupalaksi kana-salaattijutun, pääruuaksi tuorejuustoa, riisiä ja naanleipää ja jälkiruuaksi jäätelöt. Oli hyvää ruokaa. Koskaan en ole syönyt noin hyvää Palak paneeria joskin Gandissa on parempaa Naanleipää.

Olen suorastaan läkähtynyt siihen kuinka paljon ehdimme puhua 2,5 tunnin aikana. Päivitimme mitä sukulaisillemme on tapahtunut, meille itsellemme jne. SK ei ollut sanottavammin kiinnostunut työpaikastani. Hänellä on ollut useamman vuoden juttu että on ihastunut johonkin naiseen vaikka on siis naimisissa ja kahden lapsen äiti. Sanoin etten itse ole koskaan ollut varmaan ihastunut - sen enempää naiseen kuin mieheenkään. Olen sadomasokistisesti virittynyt aseksuaali. Jos luen sopivista valtasuhdejutuista niin se voi herättää mielessäni henkistä viritystä joka on vähän kuin henkinen seksuaalinen lataus ilman sitä fyysistä puolta. Siksi varmaan olen hankkiutunut niin paljon ongelmiin.

En kertonut mitään siitä että olin sairaalassa 2010. Tai olemmehan nähneet kahdesti jo sen jälkeen enkä ole aiemminkaan kertonut. Vaikka olen muussa avoin en osaa tuosta puhua. Pelkään että se heittäisi keskustelun liian vakavaksi. Minua vähän vaivaa se etten osannut siitä puhua.

Sk on käynyt traumaterapiassa ja työterveyshuollossa. Hän ei tuntunut täysin ymmärtävän sitä pelleilyä minkä kohteeksi olen psykpolilla ja työkykytesteissä joutunut. Useimmat älykkäät ihmiset onnistuvatkin hommaamaan itsensä tilaan jossa saavat työterveyshuollon palveluja eivätkä silloin käsitä tuota täydellistä puoskarimeininkiä. Itse olen vuoroin ollut hysteerisen avoin ja omista asioistani hyvin saita jakamaan mitään. Yksi fakta hoidosta on jäänyt päällimmäiseksi mieleen - nimittäin se että koskaan en ole saanut mitä olen halunnut! Jos olen halunnut eläkkeelle niin enpä ole päässyt. Jos olen halunnut terapiaa niin enpä ole saanut. jne. Tuo tekee sen että pitää alkaa suoran puheen sijasta viestimään kökön manipulatiivisesti. Jos haluaa sairaslomaa niin ei saa sanoa että haluaa sairaslomaa - silloin pitää sen sijaan pukeutua huonosti! Perkeleellistä pelleilyä näin suoraan sanoen! (Aloin kertoa ystäväni tapaamisesta mutta tässä sitä taas ollaan näissä elämän peruskysymysten ääressä - hohhoijaa!)

Kokemukseni psyk. hoidosta tiivistää anekdootti Neil Hardwickin "Musta tuntuu" sarjasta 80-luvulta. Jos olen sen aiemmin kertonut niin yrittäkää kestää. Päähenkilö tutkii murhaa ja epäilty (vai kuinka se oli - en ole varma) on mielisairaalassa ja päähenkilö haluaa siksi sinne. Päähenkilö esittää psykiatrille kuulevansa ääniä ja näkevänsä harhoja. No, ei mene läpi - lääkäri on suunnilleen "Lopetapas nyt tuo pelleily!" Päähenkilö lopettaa ja kumartuu luottamukseksellisesti psykiatrin puoleen ja kertoo että totta puhuen hän haluaa mielisairaalaan koska on tapahtunut murha ja hän on salapoliisi joka tutkii sitä. Tästäpä psykiatri kiinnostuu silmin nähtäen ja kysyy "Kuinka kauan teistä on tuntunut siltä että on tapahtunut murha ja te olette sitä tutkiva salapoliisi?!" ja päästää päähenkilön mielisairaalaan! Että näin!

Jos minä vielä ensi viikolla haluan sitä saikkua niin varmaankin minun on viisaampi olla pyytämättä sitä vaan sen sijaan valitella hirveää väsymystä ja masenunutta mielialaa ja antaa lääkärien itse tulla siihen johtopäätökseen että minulle tulee kirjoittaa saikkua...