Olipa raskas päivä. Aamulla klo 9-11 oli kuntatalolla kokoontuminen. Pakollinen kaikille Helsingin kaupungilla palkkatuessa oleville. ("Miks meidän piti taas tulla tänne?" sanoi tyttö jolta kysyin tietä ja joka oli menossa samaan paikkaan "Mielummin mä töissä olen kuin täällä!") Siellä kerrottiin kuinka voimme palkkatukiaikana opiskellakin Helsingin kaupungin laskuun ja esiteltiin koulutuksia kuten atk-koulutusta, hygieniapassia, järjestyksenvalvojan koulutusta. Koin ilmeisesti jonkinlaisen psykoottisen läpilyönnin joka sai minut kuvittelemaan olevani toimelias ja työhaluinen käytännönihminen sillä tunnin verran vakavasti harkitsin järjestyksenvalvojan koulutukseen lähtemistä. Sitten tajusin etten jaksaisi seisoa päivää saati kamppailla juoppojen kanssa. Todennäköisesti en jaksaisi käydä läpi edes koko neljän päivän koulutusta.

Voimme hankkia omaehtoisestikin koulutusta ja hyväksyttää se Helsingin kaupungilla perusteluineen. Ihan kiva - mutta mielummin olisin kuullut tuosta asiasta vähän aikaisemmin enkä vasta kun työtä on jäljellä 1,5 kk. Loppupäivän lähinnä googlettelin paniikissa erilaisia koulutuksia joista voisin olla kiinnostunut ja joihin olisi realistisia mahdollisuuksia. Muutamia löytyi mutta ilmoittautumisaika oli mennyt jo umpeen. No, yhden yhden päivän koulutuksen maaliskuun lopulla löysin jonne ehtisin vielä ilmoittautua. En tosin muista enää mikä se oli. Ei mitään elämää suurempaa mutta onpahan yksi koulutuspäivä - jos kaupunki sen hyväksyy.

Olemme eka porukka jotka tosiaan olemme oikeutettuja 100% työaikaan 85% sijasta. Kouluttaja mainitsi kyllä sivulauseessa että eivät kaikki välttämättä ole ottaneet vastaan tuota mahdollisuutta - esim. ymmärrettävää kieltäytyä siitä jos vaikkapa toimii omaishoitajana. Haloo? Välillä tuntuu ettei noilla tyypeillä ole mitään yhteyksiä todellisuuteen. Voin paljastaa että eipä tällä 85%:n työajallakaan paljon dementoituneita äitejä hoidella - ei ainakaan jos on lähes kahden tunnin työmatkat päivässä. "Omaishoitajana"?! Kaikkea sitä! Sama sen omakouluttajani kanssa. Ihana symppis tyyppi ja asiantuntevakin muttei sillä ollut mitään käsitystä masennuksen vaikutuksesta. Sanoi vaan ettei työhaastattelussa kannata kertoa asiasta mitään. Ei ikinä vastannut siihen meiliini jossa kysyin että minkä sitten työhaastattelussa kerron olevani syy siihen etten ole suorittanut opintojani loppuun jos sitä kysytään. (No, toimin oman harkintani mukaan ja kerroin että opinnot jäivät kesken masennuksen vuoksi ja sain tämän paikan).

Koko päivän olin ihan mielettömän väsynyt. Ajattelin että menen heti maanantaina pyytämään viikon saikun joko terveyskeskuksesta tai psyk. polilta etten enää kestä. Nyt kun kävin vesijumpassa M:n kanssa on olo jo parempi ja tajuan että tuo oli ehkä hetkellinen uuvahtaminen ja hysteerinen reaktio siihen että joutui mielessään käymään läpi niin hirveän määrän koulutuksia ja miettimään kiinnostavatko ne vaiko eivät. Lisäksi söin koulutustilaisuudessa kaksi korvapuustia ja töihinkin joku sattumalta oli hommannut korvapuusteja ja söin töissä kolmannen ja yksi työntekijä oli ostanut karkkia ja söinpä vielä niitäkin. Karkinhimo oli valtava ja pelkäsin että joku vielä sanoo minulle että yksi työntekijä ei saisi syödä niitä niin paljon ja muillekin pitäisi jättää. Onneksi onnistuin kähveltämään niitä melko salaa aina kun oli muuta asiaa keittiöön tai vessaan.

Minua kuitenkin uuvuttaa selvästi tuo jos joutuu päivässä olemaan monessa paikkaa. Vaikka töissä on tylsää niin ravaaminen uuvuttaa paljon, paljon enemmän. Pelkään että se koulutuspäiväkin uuvuttaisi. Kävin matkalla kuntatalolta töihin Hakaniemen itämaisissa kaupoissa ostamassa Aloe Vera -juomaa, litsejä, mungpapuja, chilinuudeleita ja steviaa. Unohdin kastella viimeiset idättämäni mungpavut joten ne ovat itäneet vähän huonosti. Saa nähdä ovatko ne syömäkelpoisia. (Kai ne voi huonosti itäneinäkin muuten syödä mutta jos sinne on jäänyt ihan kovia joukkoon niin hammas voi lohjeta).

Nyt mulla on lomaa huominen. Katson jos saan levättyä tämän koulutusuupumuksen pois nyt kolmen päivän viikonlopussa tai sitten pitää lähteä hakemaan viikon saikkua. No, jospa tulisivat vielä laittamaan termostaatit pattereihin huomenna ja päästäisivät minut paniikista ja häpeästä asuntoni johdosta niin kaikki toiveeni olisivat täyttyneet jotakuinkin ilman mitään koulutuksiakaan...