Olin tänäänkin viiteen töissä kun Heppu lähti "Työn ilo" -koulutukseensa. Viime viikolla oli influenssassa ja olin kolmena päivänä viiteen ja samoin tällä viikolla. Enpä minä olisi mitään elämää tässä halunnutkaan... koskaan en pääse kotiin ennen kuutta. No, noi koulutukset ovat hänelle pakollisia eikä kai ilkeyttään sairastunutkaan joten minkäs tekee.

Eilen olin massiivisen ahdistunut yhdestä jutusta (mitä en tässä kerro). Erittäin omituista... äitini soitti klo 17.30 ja kun vastasin puhelimeen pauhasi "Mikä nyt on hätänä?!"ihan tolaltaan. Olin pallo hukassa. Ajattelin sekoilleeni edellisiltana Facebookissa tai jossain kun olin ottanut vähän viskiä. Kysyin "Kuka on sinulle niin sanonut?". Sanoin että on huono hetki ja lopetin puhelun. Tsekkasin sitten netin. En ollut sekoillut missään. Ainoa että äiti oli klo 15 lähettänyt meiliä "Mitä kuuluu?" mitä en ollut ehtinyt lukea ja vastata. Soitin sitten takaisin ja sanoin etten ihan joka hetki ole netissä ja mulla on toinenkin sähköposti jota pidän useimmiten päällä. Äiti pyysi anteeksi ja sanoi että on kai jotenkin traumatisoitunut ja häneen iski joku paniikki.

Äiti on aiemminkin sanonut vaistoavansa mielialojani ja olen pitänyt sitä mahdollisena mutta ollut perusskeptinen kun usein se on ollut jälkiviisautta. Mutta tuo eilinen oli ihme juttu. Netissä tai missään ei ollut mitään vihjettä siitä että olisin ahdistunut. Ja yleensä hän ymmärtää sen että sähköposteihin vastaaminen voi kestää. Mutta hän tuntui olevan varma että jokin on pielessä. Siksi kysyinkin tuon hassun kysymyksen.

Tänään oli jo parempi päivä. Välillä kyllä iskee tunne töissä ettei kukaan pidä siellä minusta erityisemmin. Yhdet paperit on hukassa ja pyysin Jeppeä voisko se auttaa niiden etsimisessä. "En ehdi" hän sanoi. Puuhaili sit jotain ja hetkeä myöhemmin oli taas pelaamassa koneella. No, jospa on siitä kyse että hän on tarkkana siitä etten minä häntä määräile. Mutta jos joku on omissa oloissaan ja hieman sulkeutunut niin tuntuu että muilta tulee hieman antipatiaa.

Niin ja minulla on ehkä kohonnut verensokeri. Rouvalla on verensokerinmittauttaja ja hän mittasi huvikseen kaikkien sokerit. Hoikilla miehillä oli 5-5.5 vaikka olivat syöneet aamiaisen. Sanoin etten minä ole ehtinyt syödä mitään. Sanoi että sitä parempi kun se on sitten paastoverensokeri näyte. Sokeriarvo oli kuitenkin 6,4. En ollut ollut syömättä ihan 12 h vaan ehkä 10,5 ja olin juonut kahvia maidolla muttei kai pienen maitotilkan syyksi voi hirveästi laittaa. Luin sitten netistä että jos paastoverensokeri on 6-6,9 niin se on diabeteksen esiaste ja kohonnut riski sen puhkeamiselle.