Mietteitä

Menin itse eilen vähän paniikkiin tuosta meilistä mutta nyt olen sitä mieltä että se oli tosi hyvä juttu. Se oli asiallinen, kohtelias meili. Meillä on aika pitää kahdenkeskinen neuvottelu. Voihan olla että Rouvallakin on siinä jotain vähemmän imartelevaa sanottavaa mulle mutta sitä parempi että päästään purkamaan asioita suoraan kahdenkesken. Aion sanoa neuvottelussa että mä olen tehnyt töitä tosi ahkerasti ja ansaitsisin hyvää kohtelua. Mä en nurkunut sanallakaan siitä että jouduin olemaan yllättäen viiteen Hepun sairauden ja työkiireiden tähden ylimääräisiä päiviä. Mä olen tosiaan kunnostautunut puhelinasiakaspalvelussa. Pidän puhelinta itselläni koko työajan taukoja lukuunottamatta pitkälti siksi että tykkään siitä - puhelut tuovat päivään vaihtelevuutta ja yllättäen olen huomannut olevani asiakaspalvelussa aika hyvä. En usko että siitä onkaan mitään sanottavaa sillä rouva kuulee käytännössä joka puhelun jonka puhun ja olisi sanonut jos sanottavaa olisi. (No, kerran sanoi vaan että joka puheluun ei tarvisi edes vastata - puhelut kun soivat aina myös toisessa paikassa - ja joutaisivat siinä toisessakin paikassa vastaamaan :-D Siellä ei ne tee yhtään mitään. Tiedän kun olin jouluna ne kaksi päivää. Rouvakin sanoi just perjantaina että niitä istuu siellä neljä naista eikä ne oo saaneet edes syksyn listoja vielä tehtyä). Sanon etten tykännyt siitä että listoistani huomautettiin julkisesti enkä ollenkaan usko että Hepun listat ovat olleet aukottomia - siksikään että olen itse korjaillut niissä olleita virheitä.

No ainoa työasia josta voi sanoa on yhdestä mapitusjutusta. Aloin tekemään sitä ja sanoin että voisko joku jatkaa kun pidän taukoa. Rouva sitten sanoi Jepelle "Osaanhan minäkin sentään mapittaa - tule mukaan tekemään sitä!". Se oli varmaankin piikki mulle että pidänkö itseäni liian hienona mapittamaan. En pidä hienona mutta sellainen 500 sivun mapitus n. 10 eri kategoriaan joissa on 15 eri alakategoriaa on ihan helkutin ahdistavaa ja puuduttavaa hommaa! Pää ei vaan kertakaikkiaan kestä!!! Jos mullakin joku kaveri olisi siinä auttamassa ollut niin juttu olisi ollut toinen. Mutta yksin en vaan pystynyt. Kerranhan kun jouduin mapitushommiin koin sen niin ahdistavana että jouduin käymään oksentamassa vessassa ja häivyin kesken toista päivää pyytämättä ikinä edes palkkaani siitä 1,5 päivästä. Täytyy myöntää että Rouva ja Jeppe tekikin sen homman tosi nopeesti. Mutta on eri asia tehdä tuo kahden kanssa - siksikin että jutustelu tuo vaihtelevuutta ja virikettä joka estää ahdistumasta liikaa.

Kun ymmärrystä kerran riittää kaikkia oireyhtymiä, vammoja ja sairauksia kohtaan niin ajattelin sanoa että mulla on aspergerin oireyhtymä enkä siksi ymmärrä useinkaan tiettyjä käytännän asioita. (Vaikka jotkut toiveikkaat ovatkin yrittäneet houkuttaa minua peräti porrassiivoojan haastavaan ja käytännönläheiseen työhön). Se ei ole hirveän kaukana totuudesta ja minulla saattaa peräti ollakin se vaikkei sitä ole vielä virallisesti diagnosoitukaan. (Olen aina ollut tosi epäkäytännöllinen ja kömpelö. En mahda sille mitään. Yläasteellakin päästötodistuksessa kaikkien aineiden keskiarvo oli vaan 8,1 mutta lukuaineiden 8,8 edes ilman merkittävää vaivannököä. Liikunta, käsityö, musiikki ja muu paska laski keskiarvoa kokonaista 0,7 numeroa.) Kuitenkin keittiössä mielestäni toimin aika kunnollisesti. Laitan tiskit koneeseen (jos se on tyhjennetty), pidän ruokakomerostani huolta, ostan vuorollani kahvit ja kahvimaidot joten en kuitenkaan elä siellä kuin pellossa vaikka erehdyinkin syömään leipiäni ilman paperialustaa. No jos mainitsen aspergerin niin rouvan juoruilun tietäen kymmentä minuuttia myöhemmin asiasta tietää koko Itä-Helsinki postinumeroalueella 00500-00990 vauvasta vaariin mutta mitäpä siitä. Siinä sitten saa hävetä sairaan ihmisen kiusaamista!

Mutta se siitä. Näin terminator-unta (alan nähdä näitä kun olen hieman tolaltani ja yrivirittynyt - sitten kun olen todella, todella ahdistunut tai ennakoin jotain epäonnistumista alan nähdä mummon/papan vanhuuden kärsimys/kuolema unia). Tälläkertaa Terminator oli naispuolinen noita. Sanoin unen alussa välit irti äitiini alentavasta/loukkaavasta kohtelusta ja jäin tätini kanssa mökille. Sitten tämä teki jotain duuneja ja mentiin elokuviin. Elokuvissa oli tarjolla siideriä ja lonkeroa jota otettiin. Otin tätiä kaulasta kiinni ja tämä lähti liitelemään minä selässään samalla kun katsottiin leffaa. Leffa oli se suosikkini trilogian toinen osa. Päähenkilö (nuori mies) pakeni ystävänsä ja naisystävänsä kanssa noitaa ja koko leffa koostui tuttuun tapaansa hermoon käyvistä "läheltä piti" tilanteista joissa saatiin paettua parin sentin etumatkalla. Noita aina aisti missä tyypit olivat ja lähti lentämään sinnepäin. Kerran hemmot olivat ihan sen edessä mutta sermin takaa kuului kolahdus ja noita oletti että tyyppi oli siellä paossa ja sanoi "Varomatonta sinulta, X!" Mutta siellä olikin vain kissa joka oli kolahduttanut kattilan kantta.

Päähenkilöt varastivat myös vauvan. Jäi auki että miksi sillä ei vauvaa tarvittu noidan harhauttamiseen tai mihinkään. Se laitettiinkin vaan pinnasänkyyn konttailemaan itsekseen. Sitten tajusivat itsekin kai että vauva oli suht joutava ja kävivät palauttamassa sen äidilleen. Lopulta sanoin tädille että laskeudutaan sillä pelkäsin etten jaksa pitää enää kiinni ja putoan. Kysyin mitä hän tykkäsi leffasta. "Ihan hyvä" hän sanoi "Mutta minä en niin kauheasti välitä scifistä". Menin hakemaan lisää lonkeroa mutta - surku ja häpeä - muu porukka oli juonut jo kaiken! Kiukutti. Olisi siinä ollut pari avattua pulloa mutten viitsinyt ottaa niitä...