koko päivän ollut paha mieli. Rouva haukkui mut aamulla. Ei työnteosta vaan näkkileivistä. Olin voidellut kaksi näkkileipää tiskipöydällä ja käynyt syömään niitä ilman alusta pöydän ääreen (jossa on vahakangasliina päällä). Se sanoi - eikä todellakaan mitenkään ysävällisesti eikä edes kahdenkeskisesti sillä Arabi oli kanssa siinä eli se tapahtui myös minut nolaten. "Jos mä sulle jotain opetan ennen eläkkeelle jäämistäni - voitele leivät leikkuupöydän päällä niin muruset jäävät siihen ja ota alunen niiden alle!" tms. "Sori" sanoin sopuisasti ja rauhallisesti mutten erityisen anteeksipyytävästi "En ole erityisen käytännöllinen... jos ei ole teille vielä selvinnyt". Ajattelin että ainakin tajuaisi etten tee tahallani vaan koska en tule ajatelleeksi. Myöhemmin mietin että miksi ihmeessä näkkileipää ei saisi voidella metallisen tiskipöydän päällä jonka pyyhkii helposti? Ainakin kotioloissa tuollaiset puiset kiinni olevat leikkuulaudat ovat tosi epäkäytännöllisesti puhdistettavia enkä siksi ikinä käytä omaani. Vahakankaankin saa helposti pyyhittyä. Jos kokee ihan ihan välttämättömästi sanoa tuollaisesta niin voisi sen sanoa edes ystävällisesti, toista nolaamatta pyytämällä ystävälliseen sävyyn (mitä vetoavammin ja ystävällisemmin niin sitä selvimmin käy ulkopuoliselle tarkkailijalle ja kohteelle ilmi että pitää toista imbesillinä - jos haluaa sen asian välittää).
Jäin sitten hetkeksi keittiöön rupattelemaan ihan siksi kun ajattelin että jospa hän inhoaa minua vähemmän jos nauran hänen jutuilleen ja kerron itsestäni. Paha mieli oikeastaan kasvoi vasta päivän myötä koska on aika piinallisen selvää että hän on koko ajan kimpussani eikä syystä taikka toisesta pidä minusta. Ensi kertaa en aio niellä vaan huudan "ÄLÄ JUMALAUTA OO KOKO AJAN MUN PERSEESSÄNI KIINNI - PARHAANI MÄ TEEN!". Siinä on sopiva yllätysmomenttikin läsnä kun tähän mennessä en ole reagoinut noihin huomautteluihin mitenkään. Heh, sopivasti koeaikakin ohi maanantaina.
Itse ei tee mitään koko päivänä. Juoruilee kahvipöydässä 85% työajasta. Tai sit juoruilee huoneessaan jonkun työntekijän kanssa (rouvalla on aina juttua joten sinne on kiva ajautua ihmisten jos haluavat pitää taukoa duunista antamatta ymmärtää pitävänsä taukoa ja samalla nuolla esimiehen persettä - kaksi kärpästä yhdellä iskulla).
Laiskotteluun ja kaikkeen muuhun hänellä ymmärrystä riittääkin. Puhuttiin siellä keittiössä aamulla yhdestä työntekijästä joka on tänään perjantaina saldovapaalla. Jeppe lisäs "sitä mä en kyllä tiedä että missä se keskiviikkona oli.." "No" rouva sanoi joviaalisti "Onhan meiltä muiltakin työmotivaatio hieman kadoksissa.." Tämä siis esimiesasemassa olevan ihmisen suusta.
Mulla kävi sekin mielessä että jospa sitä ärsyttää kun mä teen töitä. Jos surffailisin kauheella innolla kaikki päivät keskusteluryhmissä kute tein kesätöissä 2001 niin voisin kuvitella rouvan vaan myhäilevän huvittuneesti "Trisse on keskusteluryhmissä! Mitä ihmettä noissa keskusteluryhmissä on noin kauheasti aina keskusteluja? Että aina jotain keskusteluja aina! Hehehe!"
Mä en enää seuraavaa huomautusta niele - jos se tehdään aiheetta ja alentavaan sävyyn. Joko 1. Saan tuon pienen yllätyshepulin julkisesti 2. Menen huoneeseen ja pyydän että lopettaisi tai 3. Otan yhteyttä tuohon mut palkanneeseen Rouvan esimieheen ja sanon että lopettaisi. Ja ai niin, siellä on joku työturvallisuusyksikkökin mihin voi ottaa kiusaamistapauksissa yhteyttä. Varsinainenhan kiusaamistapaus tämä ei vielä ole mutta voin kuvitella että juuri tälläinen - esimiesasemassa oleva ihminen käy yhden työntekijän kimppuun toistuvasti pikkujutuista ja julkisesti nolaa - eskaloituu koko yhteisön harrastamaksi kiusaamiseksi tosi helposti.
Hei L
VastaaPoistaMinusta se näkkileipäepisodi aamulla keittiössä oli alentava ja tarpeeton. Minulle jäi siitä paha mieli koko päiväksi. Et sanonut asiaasi edes ystävällisesti, vaan nolasit minut mm. D:n edessä julkisesti. Olet moittinut pikkuasioista, nolannut julkisesti, arvostellut pukeutumistani ym. lukuisia kertoja ja suhtautunut minuun täysin eri tavoin kuin muihin työkavereihin. En tiedä johtuuko se siitä, että olen epäkäytännöllinen vai siitä etten kuulu teidän muiden kahvittelurinkiinne vai mistä kummasta. Mukavalta se ei kuitenkaan ole tuntunut.
Mitä noihin puulautaisiin tiskipöydässä kiinni oleviin leivänleikkuu-alustoihin tulee, niin itse olen ainakin kotonani huomannut, että muruset on tosi hankala puhdistaa niistä. Muruset jää pinttymään siihen puuhun eikä lähde pois siitä oikein mitenkään, kun metalliselta tiskipöydältä taas ne rätillä sipaisee. Siksi en ikinä käytä omaani kotioloissa – tämän neuvon itseasiassa sain siivousalalla toimivalta äidiltäni!
Yritän tarkistaa keittiön, kun lähden sieltä, mutta aina en välttämättä huomaa jotain, kun olen hajamielinen ja epäkäytännöllinen. (Kaikki sotku keittiössä ei ole kuitenkaan minun aikaansaannostani ollut. Tänäänkin joltakin oli jäänyt riisiä keittolevylle.) Jos on tarpeen huomauttaa jostain, niin sen voi tehdä ystävällisesti, nolaamatta ja - tilanteesta riippuen - ehkä kahdenkeskisestikin. Jos tämä ei sovi, niin minun kai täytyy pyytää siirto johonkin toiseen X:n toimipisteeseen.
t. Tris
Saa sanoa mielipiteitä. Minusta itsestäni asian esiinotto suoraselkäisessä asiallisessa yksityisessä meilissä oli hyvä ratkaisu. Se ehkäisee pahanmielen lisäkumuloitumisen kun näyttää olevan niin että muutoin tilanne jatkuu. Julkiraivarit työpaikalla eivät nosta kenenkään kunnioitusta minua kohtaan, enkä ikävän tilanteen tapahtuessa voi pyytää esimiestä heti kahdenkeskisesti huoneeseen "nuhdellakseni" häntä ja turhaa dramatiikkaa muutenkin.
VastaaPoistaTuon "keskinäisen kahvittelukerhon" olisin voinut ehkä jättää pois. Miinuksena joudun jännittämään nyt maanantaihin asti tilanteen kehittymistä. Luultavasti hän pyytää minut yksityisesti neuvotteluun. Pahoittelee kenties ja sanoo olevansa suorapuheinen ja että ylireagoin. Tietty jos hän haluaa siirtää minut muualle on nyt hyvä sauma... mutta mahtaisiko kehdata kertoa muille siirtoni johtuneen siitä että oli ratkaisematon erimielisyys siitä millä alustalla keittiössä näkkileivät tulisi voidella :-D