Pitäis mennä nukkumaan mutta olen varmaan yliväsynyt. Olin töissä ja sieltä vesijumppaan Itikseen M:n kanssa. M:hän ei niin jumpasta perusta mutta minun loistava seurani häntä inspiroi ja on valmis hieman rehkimään sen eteen. Hmm. Vesijumppa oli vähän pettymys. Toivotaan että paranee. Ulkona oli niin liukasta että pelkäsin todella selkäni takia. Jos romahdan kiloineni pahasti niin voi käydä kehnosti. Ratikoilla ja henkilöautoillakin tuntui olevan vilpitön pyrkimys ajaa päälleni ehkä kun kävelin epähuomiossa päin punaista.

En tiedä mitä teen huomenna töissä. No, lorvin Facebookissa jos eivät muuta puuhaa keksi. Ja haen kaupasta meille kahvimaidon. Perjantait on aika löysiä. Minut on kai todettu liian hajamieliseksi tekemään listoja mutta todellakin minun voittoni sillä se on äärettömän puisevaa tallennustyötä. Puhelinasiakaspalvelu sen sijaan on aika vaihtelevaa ja mukavaa. Kun Heppu piti puolestani puhelinta viimeisen puolituntisen tunsin oloni orvoksi. Onneksi hän ei ole kovin innokas siihen yleensä.

Olen kehittänyt oman aspa-asenteeni jossa olen rauhallinen, kohtelias ja kärsivällinen siinä määrin että minut saa nuijia tajuttomaksi löysällä kananugetilla ilman että sanon sanaakaan vastaan. Kerran päivässä tulee kuitenkin puhelimessa jokin niin käsittämätön asiakas että on pakko lopettaa keskustelu väkisin. Ne joilla oikeasti olisi valittamiseen hyvä syy ovat vain pikkaisen nyreitä ja harmissaan kun taas nämä hankalat asiakkaat alkavat kiukutella jostain aivan absurdista! Tänään minulle kiukuteltiin siitä että Suomi on paska maa ja Malmilta ei halua poistua sitten yhtään minnekään. Minun olisi pitänyt kai lähteä henkilökohtaisesti Malmille häntä avustamaan. Että semmoista.