11.2

Olen tänään ollut kotona ja lukenut kirjasta tekstiä luonnonkosmetiikasta tekstiä varten jota kirjoitan työväenopiston kurssille. Käytännössähän nyt on esseemuotoinen teksti tulossa. Sitä varten joutuisin selaamaan tekstiä varmaan 15 eri kirjasta + nettisivuilta. Meitä on ohjeistettu että ennen tekstin lähettämistä tarkistaa kaikki faktat. No, tuollaisessa tekstissä jokaisessa lauseessa saattaisi käytännössä olla virhe tai jopa lukuisia virheitä - riittää vaan että olen käsittänyt jotain lukemaani väärin tai joku on jossain kirjassa sanonut väärin. Ja virhe jäisi minun kontolleni. Kun taas jos pohjaan tekstin haastatteluun ja luetan tekstit haastateltavilla ennen julkaisemista pääsen kuin koira veräjästä. Minkäs minä sille voin jos haastateltava puhuu läpiä päähänsä? :roll: Hah!

Pakko etsiä ne haastateltavat. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa... ihmisten kohtaamista en varsinaisesti jännitä. Varmaan pelkään että ne jäävät kyselemään perään että milloin teksti valmistuu jos se jääkin jotenkin kesken. Mutta pakko silti.

Luin loppuun eilen Anne Quindlen: Mustelmilla. Se oli hyvä. Aloitin Monika Fagerholmin: Lola ylösalaisin mutta luettuani n. 40-50 sivua päätin jättää sen kesken. Olen kait dementoitunut mutta mun on todella hankala pysyä kärryillä kirjassa kuka on kukin kun samaan aikaan esitellään n. 30 henkilöä. Lisäksi jostain syystä käy hermoon kerrontatapa jossa puhutaan yksikön kolmannessa preesenssissä. Siis "Jana Morton ravistelee itseään" ... mielummin "Jana Morton ravisteli itseään" tai "Minä ravistelin itseäni" tuo kirjoitustyyli tuntuu jotenkin ärsyttävän kirjalliselta. Olisi kiva löytää joku mukava romaani luettavaksi...