21.2

Oltiin seurakunnan leirillä kaksi päivää. Oli kiva reissu. Kaverini koki neljän tunnin retriitin (=hiljaisuus) ahdistavana ja aavemaisena. Surffaili tabletilla netissä vaikkei se siihen kuulunut. Minä pidinkin retriitin melkein kokonaan vaikka olin alunperin ajatellut jättää sen väliin. Sai värittää kopioituja kuvia jostain aikuisten värityskirjasta niin se auttoi. Yksinäinen meditaatiokävely oli hieno elämys. Pappi luki ennen sitä tekstin Vuorisaarnasta joka kosketti minua niin että piti nähdä vaivaa etten olisi oikeasti alkanut itkemään:

"25. "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! 27. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? 28. "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 29. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 30. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! 31. "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' 32. Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 33. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Todella hieno teksti vaikken olekaan mikään uskovainen. Tuossa on tavoitettu selkeämmin tuo haettu asia kuin monessa nykyaikaisessa mindfulness-kirjallisuudessa. Jumalanhan voi ajatella myös pelkkänä symbolina.

meitä oli iältään laidasta laitaan 30-90 -luvulla syntyneitä. Leirin vanhin n. 85v nainen oli oikein teräsmummo. Kuulin ensin nuoren tytön selittävän tälle että tuli koska sai Facebookissa kutsun. Ajattelin että mitä se hämmentää mummon päätä joka tuskin tietää mikä Facebook on saati sen kutsuominaisuutta! Mutta mummo oli vaan "No niin minäkin! Tykkäsit siis seurakunnan fb-sivuista? Samoin ja sen jälkeen sieltä onkin sadellut kutsuja!" Saunassa oli ainoa joka tuli minun lisäkseni hankeen. Kun puin uimapukua ennen sitä (kun miesten sauna oli ihan vieressä) sanoi "Mitä turhia! Eihän ne ressukat näekään enää mitään!" :D Miehiä oli saunassa siis kaksi iäkkäämmän puoleista ja oli puhunut niiden näköongelmista kanssaan. Uskomaton skarppius ja huomiokyky. Illalla kun lämmitin rooibosta puolen yön jälkeen mielestäni ihan normaalisti hän sanoi "Trisse näyttää jotenkin niin tomeralta.." Sanoin että tää on mulle parasta aikaa päivästä ja olen iltaihmisiä. (Äitikin on sanonut että saatan olla koko päivän unelias ja flegmaattinen ja yhdeksän jälkeen illalla mulla alkaa oikein silmät loistamaan.)

Ainoa ikävä juttu. Pelattiin Aliasta vaikka olen kerran elämässäni sitä pelannut 20v sitten ja se oli niin hirveä kokemus että päätin etten ikinä enää pelaa sitä. Yks Krista oli silloin parinani ja näin kuinka sitä ketutti ihan sairaasti se kun jäätiin häviölle. Nyt kuitenkin lähdin uudestaan kun teki mieli tehdä jotain yhteistä eikä peleinä ollut kuin Alias, Yatzy ja Alfabet. Alfabet on Scrabblen versio ja olisin siinä pärjännyt hyvin mutta ei sitä olisi voinut pelata seitsemän ihmistä samaan aikaan tai se olisi ainakin ollut pitkä ja tylsä peli.

Aliaksessa pitää selittää sanoja ja toisen arvata niitä nopeasti. Pelattiin yhden Sarin kanssa. Saatiin ihan hirveitä sanoja koko ajan. Toiset sai jotain "musta" ("tämä on valkoisen vastakohta") me vaan koko ajan jotain "valaistunut" ja "sorja" ja vastaavaa. Olen hidas löytämään sanoja ja joskus en saa sanaa esiin vaikka tiedän sen. Kerrankin pari selitti vauvojen ääntelystä ja tiesin sanan ("jokeltaa") mutten saanut sitä esiin mielestäni. Sanoin vaan että eteenpäin - ihan sama kuinka kauan tuota sanaa selität mutta en saa sitä nyt millään esiin vaikka tiedän sen. Olen kohtuullinen selittäjä mutta arvaajana olen ihan onneton. Paria taas ketutti kun oltiin häviöllä tai ainakin se valitti siitä koko ajan. Kun toiset selitti omalle joukkuetoverilleen niin tiesin usein niitä sanoja kyllä vaikkeivät nämä tietäneet ("tämä on pulskan synonyymi?" "paksu" "juu ja sitten semmoinen ettei siinä oo mitään muotoja vaan on pelkkää suoraa" no tietenkin "tasapaksu" muttei ollut minun vuoroni sanoa.) Teräsmummo oli yhdessä joukkueessa - ja pelasi tosi hyvin - että heillä oli koko ajan kaksi arvaajaakin siinä. Epäreilua! Yritin saada toisen kahdesta sivustaseuraajasta meidän joukkueeseen mutteipä niitä kiinnostunut osallistua.

Onneksi se lopulta loppui. Pelin esiintymispaineet ja häviöllä olo ahdistivat niin että olin klo 24 ihan adrenaliinipiikissä. (Silloin kun vaikutin tomeralta). Joku muukin sanoi kyllä että Aliaksen jälkeen sydän aina hakkaa ja on korkea aktivaatiotaso. Yritin löytää jotain rauhoittavaa pillerikapsäkistäni muttei siellä ollut kuin yksi pahanen diapam. Epäilin etten nuku koko yönä ja kun herätys oli jo ennen yhdeksää etten uskaltanut ottaa väsyttävää iltalääkettä Doxaleja enää kun klo 02 otettuna ne eivät olisi vielä mitenkään vaikuttaneet pelinkään vuoksi ja klo 04 otettuna ne olisivat väsyttäneet liikaa. Nukahdin lopulta n. klo 04 ihan itsestäni.

Olivat nuo sanaselitykset hauskoja välillä. Kerrankin selitin "No tää on tämmöinen joka puree teiniä ja sitten sille teinille kasvaa kauheat hampaat!". "Puree teiniä?!" vastustajajoukkueessa ihmeteltiin. No tietysti ihmissusi! Niin minä olen ihmissuden ainakin aina käsittänyt... :roll: Mutta enpä taas pelaa Aliasta enää ikinä. Onneksi näin jonkun unen jossa oli vastapainona jokin onnistumiskokemus.