18.2

Lähdin maanantaina lääkkeissä ja alkossa kaupungille ja hukkasin lompakkoni. Olin tiistain ja keskiviikon aamupäivän tosi ahdistunut. Lompsa löytyi sitten kun lähdin kiertämään baareja joissa olen mahdollisesti ollut. Varsinaista muistikuvaa ei ollut mutta onneksi looginen päättely todennäköisestä kulkureitistä auttoi asiassa. Olin aika aivokuolleessa kunnossa taas liikenteessä. En päässyt sisälle Roskapankkiin jonne olin alunperin matkalla kun poke ei jostain syystä päästänyt. (Ilkee ihminen! :? ) Kortit nyt kuoletin (pankkikortti, luottokortti ja kirjastokortti) mutta säästyi matkakortti, kaksi uimahallikorttia joissa oli arvoa yli 30 euroa, Finnkinon leffalippu, viiden euron Kappahlin lahjakortti, kymmenen euron kirjakaupan lahjakortti ja kuvallinen Kelakortti. Ei siitä sen enempää.

Tänään näin sitä sossun raadin tyyppiä josta olen pitänyt jo usean vuoden kun hän on miellyttävä ja älykäs. Meidän piti nähdä tiistaina mutta siirsin sitä tuon lompakkojutun takia. Istuimme kahvilla 3,5 tuntia! Pitkä aika kahvilla oloon - baarissahan kaljalla tuon ajan voi olla helposti. Kun tulin kotiin huomasin vaan olevani vähän väsynyt mutta istumisaika oli aika pitkä, en ollut syönyt mitään koko päivänä (tilasin kahvilassa vaan pepsi maxin ja hän vielä tarjosi minulle kahvin ja otin siihen santsikupin), en ollut muistanut ottaa Lyricaa ja kuukautisetkin alkoivat tänään. Meillä juttua tuntui riittävän ja olisi varmasti riittänyt vielä pidempään jos kunto olisi kestänyt :roll: Kolmen tunnin kohdalla aloin ehdotella kotiin lähtemistä kun ajattelin jos hän päättää istua kohteliaisuuttaan niin kauan kunnes minä ehdotan lähtöä mutta ei hänellä tuntunut mikään kiire olevan. Luulen että hän viihtyi seurassani ja hän kiitti että olin ehdottanut kahville menoa ja sanoi että voidaan mennä ensi kerralla johonkin kahvilaan Länsi-Helsingissä ja oon myös tervetullut heille kylään.

Juteltiin lapsuudenperheistä, opiskeluista, ystävistä, sossun raadista, diabeteksestä, eläimistä, alkoholista, masennuksesta, aspergereista, lääkkeistä, lapsista, työllisyysnäkymistä, kirjoituskurssistani jne. Tiesin että hän on muusikko ja pianonsoiton opettaja mutten tiennyt että hän on opiskellut lääkiksessä kaksi vuotta. Opinnot jäivät kun noista musiikkihommista sai ihan kohtuuhyvää liksaa ja hän totesi ettei hän ikinä pystyisi terveydellisistä syistä tekemään lääkärin työtä. Hänellä siis on lapsuusiän diabetes. Se voi olla viikkokaudet kunnossa niin ettei sairautta huomaakaan mutta sitten taas se saattaa olla viikkokaudet ihan mahdoton ettei verensokeria saa millään kuntoon ja hänen pitää vain istua tuntikaudet kahvilassa aamulla syömässä puuroa tai tehdä kymmenen kilometrin lenkkejä odottaen olon kohentumista. Työläältä kuulosti. Hän mittasikin kahdesti verensokerit ihan siinä istuessamme. Eipä ihan helpoimpia sairauksia tuokaan. Nyt hän tekee jotain ohjelmistoa jossa kerätään henkilön kaikki terveystieto yksiin kansiin ja ohjelma yhdistelee tiedot eri lähteistä. Tuo lähti siitä kun lääkäri ehdotti hänelle masennuslääkityksen aloittamista kun hän oli nyt lopettanut sen juomisensa. Hän loukkaantui siitä jotenkin ja ajatteli että lääkärit pystyisivät parempaan jos kaikki tieto potilaasta olisi heti heidän saatavillaan.

Kun puhuin siitä että toimeentulotuessa mitataan nuo kaikki kirjoituspalkkiot hän ehdotti että pyytäisin että esim. lääkärien palkkiot voisi maksaa rahan sijasta jonain työnä, "aineettomina palveluina". Se on kuulemma hänellä onnistunut. Jotenkin vaan luulen että se onnistuu paremmin jos joku osaa jotain ohjelmointia kun jos vaan kirjoittelee jotain juttuja. Mut varmaan naurettaisiin jostain Diacorista ulos jos menisin selittämään "Ei mulla muuten ole varaa maksaa tuota teidän lääkäripalkkiota mut voitaixo tehä silleen että kirjoittelen maksamisen sijasta vaikka noita teidän pöytäkirjoja puhtaax 4 h? Eiks je? :) "

Jostain käsittämättömästä syystä tunnen oloni vähän uhatuksi. Ehkä koska hän istui kanssani noin pitkään. Tätä ei ehkä tuntuisi jos ei mulla olisi näitä erinäisiä vammoja kuten tuo että läheisyyden pitää olla hirveän tarkasti säädeltyä. Ja myös keskustelu oli aika intensiivistä ja vähän sfääreissä. Puhuimme perheistämme aika avoimesti. Minä avauduin parista jutusta lapsuudesta siksikin ehkä että isä oli taas ärsyttävä. Soitti klo 10.50! No joo, tiedän kyllä että normaaleille ihmisille voi soittaa tuohon aikaan mutta minulle tuolloin soittaminen on samaa kun soittaisi jollekin "normaalille" klo 06.30. Kysyi miksi ääneni kuulostaa tulevan niin matalalta. No, koska nukun sanoin. (Kaikki muut lähipiirissä ovat oppineet rytmini muttei hän ikinä vaikka juuri häneltä olen sen perinyt!) No, olenko parhaillaan Facebookissa? Ei, en ole parhaillaan Facebookissa sillä parhaillaan nukun. (Luultavasti perin aniharvat parhaillaan nukkuvat ovat ihan samaan aikaan aktiivisesti Facebookissa - ehkä muutamat todella pahasta narkolepsiasta kärsivät poislukien :roll: ) No, voisinko mennä Facebookiin kun hän haluaisi testata jotain uuden kännykkänsä videokuvaamisominaisuutta? No, en mielelläni - koska edelleen nukun (- joskin hetki hetkeltä huonommin)! Olisiko esim. mitenkään mahdollista että hän pyytäisi siskopuoltani S:ää tekemään sitä? Toinen huutaa puhelimeen "S on päivisin opiskelemassa - ei se oo kotona! Mut unohda koko juttu - ei sit väkisten!!!" tms. ja lyö luurin korvaan.

En ihan tajua kun on ihan fiksusta aikuisesta ihmisestä kyse eikä 14-vuotiaasta että miten voi olla aina niin ärtyisä ja "mulle kaikki heti". Miksei voi vaikka sanoa "Okei, sä nukut nyt mutta sä tuskin nukut kuin maksimissaan 1-1,5 h. Voitko herättyäsi soittaa niin testataan tuota juttua?" Kun se hänenkään videokuvaaminen nyt ei ole mikään ihan hirvittävän akuutti juttu että ois ihme deadline. Ei hän oo tekemässä mitään helvetin opetusfilmiä. Ei pysty odottamaan yhtään. Sitten toisaalta kerran sanoi että kun on autossa tulossa tänne niin mun ei tarttisi tulla alas jo etukäteen seisomaan "kun se näyttää niin tyhmältä". No voi olla mutta tosiaankin jos en oo nukkumassa ja pystyn varmistamaan asioiden putkeen menemisen niin parhaani mukaan mielummin etsin kännykkäni, kotiavaimet ja lompakon ennalta ja menen alas odottamaan kuin että odotan loppuhetkeen ja vaikka huomaan että jotakin ei löydy ja faija joutuu odottamaan alhaalla 15 min ja mietin että saanko mä jonkun paniikkikohtauksen vai saako hän jonkun slaagin siitä että joutuu odottamaan mua kokonaista 15 minuuttia. Tyhmältä näyttäminen on pieni häpeä siihen verrattuna...