Olen ollut helvetin ahdistunut. Käytiin Hämeenlinnassa. Kaveri sanoi että olin ollut vähän poissaoleva. Sitten menin eilen kirjoituskurssillemme jossa piti olla opettajan pitämässä luentoa siitä kuinka teksti myydään. Opettaja oli kuitenkin kipeänä ja tilalla oli toinen opettaja joka alkoi pitää luentoa esseen rakenteesta. Varmaan ihan kiinnostavaa mutten ollut yhtään orientoitunut. Pakotin itseni paikalle just etten missaisi tuota myyntijuttua. Kuuntelin essee-hommaa sitten jotain 15 min ja sanoin että sorry, en jaksa nyt - olen ollut kipeänä ja tulin paikalle tuon myyntihomman vuoksi ja menen nyt takaisin kotiin sairastamaan kun sitä ei kerran ole. Ei varmaan parantanut vetäjän fiiliksiä mutten ole vastuussa kaikkien ihmisten tunteista.
Lisäksi olen kadottanut yhden suihkepullon johon olin kiintynyt. Asia on noussut mielessä tragedian tasolle vaikkei se nyt ihan korvaamaton ole - samoja näkyi olevan ainakin Stokkan kempparipuolella n. 17 eurolla ja jossain muualla varmaan halvemmallakin. Se on jäänyt joko Hämeenlinnan bussiin, Kirjasto 10:n tai Työväenopistolle. Bussista ja Työväenopistosta varmaan löytyy mutta jos se on Kirjasto 10:n jäänyt niin sitten se on kyllä goodbye. Luulen ettei sitä enää löydy ja mietin jaksanko kiusata edes itseäni kyselemällä.
Huomenna menen haastattelemaan Asperger-naista tekstiäni varten. Sain juuri kaipaamani haastateltavan tosi helposti. Halusi kysymykset etukäteen. Lähetin jonkun pohjan.
Erittäin raskas kuukausi tämä maaliskuu ollut. Pietariinkin kohta ollaan menossa risteilylle ja täytyisi varmaan minunkin perehtyä asiaan vähän. Kaveri on hoitanut asioiden selvittämisen. Ainakin pitää yhdessä katsoa tuo Pietarin kartta ja pysäkit jos hän vaikka sairastuu ja yksin joudun suunnistamaan. Ollut jotenkin tosi synkkää ja raskasta ja näköalatonta ja pitäisi varmaan nostaa lääkitystä jota laskin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti