Pinna vähän kireellä

Lähdin tänään kuntosalille ja uimaan kun oli niin passivoitunut olo ja jotenkin vitutuskin päällä. Turvottikin kun laihtumani viisi kiloakin olivat tulleet takaisin. Menomatkalla poikkesin palauttamaan Elloksen paketin Siwaan muttei se poika saanut sitä palautettua kun olin liimannut väärän pakettilapun siihen. Sanoin että laittaa sen menemään sinne sillä lapulla muttei osannut. Olin niin raivoissani että menin potkimaan lyhtypylvästä ja kävelin punaisia päin. (Autoja tuli mutta ajattelin että se on win-win tilanne mulle ajavat päälle taikka eivät.) Tulin kotiin itkemään kun en löytänyt oikeaa lappua. Sitten löysin ja menin viemään sen uudestaan. Vittumaista kuluttaa lauantaita tuollaiseen kun kiusallaan lähettävät vielä ne tuotteet muovipussissa jossa ei ole kunnollista kantokahvaa etteivät ihmiset jaksaisi palauttaa niitä.

Treenasin salilla ja uin ja vähän parempi olo. Uimahallissa oli kyllä yksi hidasjärkinen savolainen tms. nainen joka piti vitun saunan ovea auki turhaan. Joskus lapset tekevät niin - en ole aiemmin törmännyt aikuiseen joka ei tajua että kun sitä helvetin ovea pitelee turhaan auki niin löylyt karkaavat. Aina kun yksi idiootti pitää ovea auki niin toisen idiootin pitää sen vuoksi heittää kaksinkertaiset löylyt! Sanoin sille "Miks sä koko ajan pidät sitä saunan ovea auki turhaan?!". Hän sitten jäi pohtimaan asiaa (saunan oven ollessa auki naturally) ja tokaisi "En mää nyt sentään ihan koko ajan..." Juu.

Mikäköhän tässä. Mua vaan vituttaa. Oikeastaan vieläkin vaikka kuntoilin. Mutta olinpahan ainakin sen ajan syömättä jos ei muuta.

Tulin Marttojen pikkujouluillasta. Ruokana oli salaatteja - kvinoaa, vihersalaattia, vesimelonia, tofua ym. Tosi hyvää. En ollut vaan hirveän juhlatuulella. Nukuin mm. huonosti ja vatsa on ollut vähän sekaisin. Olisin ehkä jättänyt menemättäkin ellen olisi maksanut viiden euron omavastuuta ruokailusta. Pikkujoululahjaksi pyydettiin tuomaan "kierrätyshenkiset" pikkulahjat. Ymmärsin kierrätyshenkisyyden niin että tuodaan joku itsellä jo oleva tavara tai vastaava niin ettei mennä ostamaan Tigerista jotain viiden euron tavaraa jonka tuhoaminen kuormittaa ympäristöä 20 euron arvosta. Vein - yllätys, yllätys - kirjan. Cecilia Ahernin "Suoraan sydämestä" tuntui sopivan plus mahtui lahjapussiin. Sain hajusteetonta luonnonkosmetiikkaa + itsehuovutetut korvarenkaat. Ainakin 20+ euron arvoisia. Kiva vaikka pidänkin enemmän hajusteellisesta kosmetiikasta eikä minulla ole reikiä korvissa. Luulen että osa tuotteista päätyy tulevaan toiseen pikkujoululahjapussiin. Käsivoiteen säästän ehkä äidilleni.

Yritän olla pois foorumista. Olen nyt oma-aloitteisesti ollut kysymättä edes olenko bännissä vaiko en. Eipä tämä elämänlaatuani ainakaan ole laskenut. Ajattelin että niin kauan ainakin olen kun lauri aloittelee niitä sukupuolialoituksiaan. Minusta ei ollut mitenkään kohtuuton pyyntö että ne pidettäisiin yhdessä tai muutamassa säikeessä niitä ihmisiä varten joita aihealue ei mitenkään inspiroi mutta ilmeisesti hän on täysin ymmärtämätön tuottamastaan kiukusta ja turhautumisesta taikka sitten ei piittaa siitä.

Minusta sukupuolikysymykset ovat vaan hirvittävän tylsiä - varsinkin kun niillä saastutetaan koko foorumi provokatiivisesti. En pidä itseäni erityisen naisellisena ja olen epäillyt aseksuaaliksi joten se ei kosketa minua. Miksei voisi toisia huomioida edes vähän asiassa? Tulla pakkoredusoiduksi jokaisessa foorumin säikeessä joksikin naiseksi ja pakkokeskusteleminen sukupuolisuudesta muodoissaan on henkistä väkivaltaa. Ensimmäinen poikakaverini teki joskus samaa - ei se jonka henkilöllisyyden tiedätte vaan edellinen - koska hänestä oli kai niin jännää seurustella ekaa kertaa elämässään niin hän tykkäsi heittää kaikki keskinäiset eroavaisuutemme mies/nais -kysymyksiksi.

Oli raskasta "edustaa" jotenkin koko naissukupuolta mitä kummallisimmissa asioissa. Kerran esim. teimme pizzaa ja hän oli laittamassa jotain oksettavaa, paksua, lilluvaa säilykelihaa koko pizzan päälle. Sanoin että jättää toiseen puoleen laittamatta sitä taikka sitten en koske koko pizzaan kun koen sen lihan kertakaikkiaan niin oksettavaksi. Hän rupesi puhumaan siitä kuinka naiset ovat niin epäloogisia kun eivät syö lihaa joka on jo prosessoitu olemaan muistuttamatta mitään eläintä vaikka kyse oli makumieltymyksistä eikä sukupuolikysymyksistä. Hänen siskonsa olisi varmaan syönyt sitä lihaa. Hän oli minua kätevämpi ja minä käytin alkoholia enemmän ja muutoinkin monissa asioissa minä toimin kuten miehet ja hän kuten naiset. Miksi sulkea niiltä silmänsä? En osaa selittää asiaa mutta maailma jo muutoinkin rasittaa ja pitkästyttää minua aika paljon joten olisi mielestäni ollut mt-foorumilla ihan kohtuullinen pyyntö että kun ihminen ilmaisee rasittuvansa kovasti että ne samansisältöiset aloitukset keskitettäisiin olemassa oleviin ketjuihin joita on jo riittämiin. En tiedä ymmärtääkö kukaan minua. Useimmiten ei :o/ Kaipa se provokaation idea häviäisi jos ei saisi tehdä aina uutta ketjua.

Minusta minua kohtaan toimittiin pahasti kun poistettiin enkä saanut edes pahoittelua järjettömästä epäilystä että olisin Kyllästyneestä puhunut. Mutta ei se mitään - ei ollut eka kerta. Edistystä sen sijaan olisi jos se olisi edes vika ja jos pysyn täällä niin saattaa olla. Tämä on vaan esteettisesti vähän tylsä alusta ja tässä on tuokin bugi että ellen sisennä joka toista kappaletta niin heittää samaan pötköön kaiken. Olisi hyvä vähän muokata tätä jos jaksan ja myöskin jos haluan ihmisten jaksavan lukea voisi olla hyvä laitella kuvia sinne tänne. En tiedä vaan mitä kuvia laittelisin kun periaatteessahan ne pitäisi olla omia tai ainakin kysytty lupa kuvaajalta. Vaikka olisi vaan joku pläntti siellä täällä niin se varmaan auttaisi lukemaan keskittymisessä.

Katsoin tänään Zizek-dokumenttia elokuvan ideologiasta http://areena.yle.fi/1-2059390 . Ihan mielettömän hyvä dokkari. Vielä puoli tuntia näkemättä kun jouduin lähtemään Pasilaan viemään Sarah Watersin kirjaa ennen illanistujaista. Sattumoisin mulla oli just Kirjasto 10:ssä noudettavissa Zizekiä sillä kun luin kerran yhdestä kirjasta Zizekin lyhyen tekstin niin hahmotin Lacanin reaalisen jota en ennen sitä ollut ymmärtänyt. Ajattelin jos jaksaisin lukea sitä kun on samalla syvällistä että suht helppolukuista. KIrjablogikin on ollut haaveissa mutten saa aikaiseksi. Näyn olevan niin kiintynyt tähän yhteen nettiminuuteen etten pysty uusiutumaan. Minusta tuli jonkinlainen esiintyjä ja roolini on rakas. Vaivaa kunnianhimon ja jaksamisen puute. Olen lukemisen suhteen ollut niin tottunut passiiviseen positioon että tuntuu uskomattoman työläältä kirjoittaa yhtään mitään mistään lukemastaan. Haluaisin vaan voida kuulua kirjabloggaajiin kun näillä on yhteisö ja jonkinlainen status. Mutta sellaista aktiivista hetkeä ei tunnu vaan tulevan - sellaista todellista inspistä. Sitä on jo odoteltu jokunen vuosi. Kaipa olisi vaan päätettävä että kirjoittaa jostain järkevästä asiasta jonain kellonlyömällä huvittaapa tai ei. Huvitus saattaisi tulla sitä kautta myöhemmin.

Eilen kävin katsomassa Bobby Fischerin elämästä kertovan "Pawn sacrifice". Luin nuorena Gasparovin elämänkerran ja siitä innostuin lukemaan muitakin tekstejä shakinpelaajista. Bobby Fischer on minulle melkoinen nimi. Leffa oli hyvä mutta jätti surullisen tunnelman.

Huh. Amerikanserkku kirjoitti meille viestiä, mulle, siskopuolelleni, pikkuserkulle ja serkulle. Joutuu hakeutumaan konkurssiin eronsa vuoksi. Lähinnä kirjoitti siksi että sanoi ettei tykättäisi sen eksän päivityksistä kun tämä esittää uhria sosiaalisessa mediassa. On kuulemma sosiopaatti, pelannut kovia mindgameseja, asetti L:lle ja tämän tyttärelle mm. kolmen viikon lähestymiskiellon näiden omaan kotiin (hämärää - en tajua) ja soitti poliisille kun tuo 13v tytär näkyi lähellä taloa, ei syöpänsä keskellä kestänyt että L tekee mitään muuta kuin hoivaa häntä. Ei kuulemma oikein sulattanut viime keväänä edes L:n matkaa mummun hautajaisiin.

Ensin ihmettelin tuota avautumista mutta tajuan että kun L jätti miehensä tämän sairastuttua syöpään niin se saa hänet vaikuttamaan aika kylmäveriseltä. Olen itsekin miettinyt että tuntuu kyllä tavallaan tosi julmalta. Ajatteli että selkeintä kertoa tilanteesta meille suoraan ettei spekuloida - ja painella sitä tykkää nappulaa miten sattuu (sillä tuo eksä halusi pyytää meitä kaikkia L:n sukulaisia fb-kavereikseen). Mutsini on google-kääntäjän avulla seuraillut Facebookissa tuon L:n amerikkalaisen eksän päivityksiä - kyllä väärinkäsittäen niitä välillä aika tavalla. Ja oli kerran kovin huolissaan kun pelkäsi painaneensa vahingossa jotain "ei tykkää" nappulaa. Hän jopa ehdotti minulle että ero olisi siksi että L voi taloudellisesti turvata oman tilanteensa eikä kaikki tulot mene syöpähoitoihin kun tuo sairastaminen USA:ssa on melkoisen kallista. Sanoin kyllä heti että siitä ei oo kyse. Ero on todellinen vaikken muuta juuri tiennytkään.

Mutten tajua eikö tuo serkkuni sitten älynnyt kirjoittaa avioehtoa kun puhui siitä konkurssista. Lakinainen ja kaikkea. En tunne tuota miestä muuta kuinn fb:ssä näkemäni - tavallaan hän on vaikuttanut sympaattiselta mutta tavallaan falskilta. Nyt esim. huomasin että oli päivittänyt jotain kuten "Nyt kun syöpä on voitettu niin ehkä parisuhdekin taas paranee". Aika selkeää että taustalla ajatus "Tuo itsekäs nainen hylkäsi minut kun voin huonosti ja olin kuolemankielissä mutta kyllä nyt kun minulla menee paremmin kelpaan taas". Julkis fb-viestittelyn ulkopuolelle on jätetty ainoa miespuolinen serkkumme, isäni ja tätini (L:n äiti) vaikka löytyvät fb:stä. Sen sijaan siskopuoleni äiti oli listalla. Tämä on mielenkiintoista. Tosin tykkäämis/ei-tykkäämis-toimintoja ollaan tehty juuri me listalaiset. Että sikäli loogista.

Ehkä johtuen tuosta yhteiseen listaan kuulumisesta siskopuolenikin kysyi äsken kuulumisiani fb:ssä. (Ja olin pudota tuolilta) Kertoi että kohta valmistuu AMK:sta ja haaveilee musiikkiterapian jatko-opinnoista. Se varmasti sopisi hänelle sillä hän on musikaalinen - perinyt isältämme sen. Joku outo kiusallisuus meillä on keskenämme. Kun kirjoitan hänelle olen jollain munankuorilla - en ole rento kuten muille sukulaisille olisin. Se on ollut aina niin. (Mutta kun hän oli lapsi ja näimme useammin pystyimme ohittamaan kiusallisuuden tottumuksella mutta alunalkaen silloinkin oli sama). Jos jompikumpi olisi eri sukupuolta tilanne olisi toinen. Vaikka isäni oli alkoholisti S nimesi vanhempiensa eron haavottavimmaksi kokemukseksi siinä jossain blogijutussaan. Samoihin aikoihin hän jäi aika yksin ja äiti sai uuden lapsen jonka isä oli eri muttei tunnustanut lastaan. Olen kuullut että tuolloin S sanoi (7-vuotiaana) muutaman viikon koliikki-itkua kuultuaan "Työnnetäänkö äiti vauva roskapönttöön?" mutta myös pyynnön että voisiko hänen isänsä ryhtyä vauvalle isäksi kun vauvalla ei ole nyt mitään isää! Ja äiti selitti ettei se vaan mene niin.

Minä tosiaan olin Jyväskylässä kahdesti kun S oli pieni. Toisella kerralla ei ollut vielä veljeä ja toisella kerralla tämä oli vajaan vuoden (ja S:n suhtautuminen tähän vaihteli huolenpidosta sadismiin). Mietin kumpi kerta oli kumpi mutta nyt tavoitan että eka kerta oli kun tultiin isän kanssa kahden ja isä sitten päätti lähteä itsekseen ajamaan Helsinkiin kännissä suututtuaan eks-äitipuoleeni. Toinen kerta oli kun olin yksin ja S jo n. kahdeksan. M (äitinsä) tuli raiteelle itsekseen ja sanoi että S on saanut hammasraudat ja on siksi pahalla päällä mutta ole kuin et olisi huomaavinasi. Tunnelma sitten kyllä rentoutui, kerroin ja näytin että joudun itsekin käyttämään öisin hammaskiskoa ja katsoimme yhdessä Mr Beania tv:stä. Kysyin S:ltä "Ehditkö sä lukea nuo tekstit?" Hän sanoi "Joo - ehdin! Ehditkö sä?" Auts.

Ollaan äidin kanssa puhuttu että isäni on kyllä varmaan ollut S:lle parempi isä kuin minulle. Sellainen kontroloimaton arvaamattomuus ja ärtyvyys jäi pois vähän luonnostaankin kun ekan lapsen kohdalla on 21v ja toisen 38v. Vaikka se varsinainen päihdeongelma ois tuossa välissä pahentunutkin.

Muistan kun oltiin S:n yo-juhlissa ja oli vaikeaa kun tämä vältteli minua niin selvästi. Kuitenkin kun me kaikki vaihdeltiin vaatteita ja tehtiin se S:n huoneessa niin huomasin että hänen koriste-esinehyllyssään oli keltainen lasiomena jonka olin hänelle ostanut kun hän oli n. 5v. Tuolloin minulla oli itselläni ollut niitä lasiomenoita ja päärynöitä ja S vieraillessaan luonani kiinnostui niistä kovin. Siksi ostin hänelle synttärilahjaksi sellaisen mistä hän riemastui kovin mutta äitinsä sanoi "S-kulta - laita se nyt vaan pöydälle ettei se putoa ja mene rikki!". Kun näin että kaikkien muuttojen jälkeenkin lahjoittamani lasiomena oli hänen hyllyssään vaurioitumattomana ja ilmeisellä tavoin esinejoukkoon hyväksyttynä minulle tuli tunne että minutkin on osin hyväksytty vaikkei aina siltä tunnu.

Tekipä kipeää

jättää kissa - tosi satuttavaa. Ei ole sattunut vanhempien jättäminen tai kaverien samalla lailla. Illalla katsoin kaikki tv:n kauhuleffat ja aktivoin samalla aikaa kissaa leluin ja vastaavin. Tarkoituksena väsyttää se kunnolla. Silti se jäi riehumaan kun menin nukkumaan klo 04 vaikka kissanpentujen unentarve pitäisi olla pitkä!

Mutta kissa oli tänä aamuna ihan rauhallinen. Ei alkanut herättelemään minua ennen aikaani joskus aamupäivästä. Luulin ettei se ollut edes sängyssä mutta kun nousin unisena sängystä n. klo 12 niin kissa singahti lattialle viereeni täsmälleen samaan aikaan. Se oli huomaamatta ollut jalkopäässäni taikka sitten sängynalla. Eikä näy olevan ongelma tai mikään sille piiloutua niin 45 neliön asunnossa ettei tiedä missä se on jos sitä ei huvita.

Tänään meillä oli rauhallinen päivä. Kissankin ruokahalu oli tavallinen. Aamiaista pyysi mutta päivällisen sain antaa klo 18 kun olin jo lähtemässä. Ehkä tuo omistajan reissu aktivoi sen syömishäiriötä/epävarmuutta. Ja ymmärsi että minun kanssani saa kyllä sen totutun ruokamäärän mutta annan yhden vahvan aterian puolen yön jälkeen. Ettei tarvi olla huolissaan jos ei ole vielä keskiyöllä saanut päivän ruokia.

Ennen lähtöäni luin loppuja Marilyn Monroen elämänkerrasta. Onnetonta sekin. Äh, pitäisikö minun hommata oma kissa?

Kissavahtina

Tulin kotona käymään. Eilen menin M:n luo kissaa vahtimaan vähän myöhässä. Hirveä ilma - jalassa minulla oli kesätennarit. Vieläpä eksyin ensin kai stressistä johtuen vaikka olen sinne osannut pari kertaa mennä eksymättäkin.

Vastassa oli kissa jonka pasmat menivät ihan sekaisin ensin kun oven avasinkin minä eikä M. Tuhattasataa piiloon. Kotiuduin enkä kiinnittänyt kissaan liikaa huomiota. Soitin pitkähkön puhelun äidilleni. Sillä välin se tuli jo tutustumaan ja näykkimään reppuani. Parin tunnin ajan tilanne oli se että kissa oli rauhallisesti lepäilemässä lähelläni mutta aina kun liikahdin tai nousin hakeakseni vettä tai kahvia se ryntäsi varmuuden vuoksi pakoon. Ajatteli että kaiken todennäköisyyden mukaan olen vaaraton mutta parempi olla liian varovainen kuin liian luottavainen...

Illalla jo leikittiin narun jahtaamista ja katseltiin telkkaa vierekkäin. Kissa ei ole mikään sylikissa - ei tykkää tulla kohdelluksi objektina - mutta tulee viereen ja seuraa uteliaasti kaikkea mitä tekee. Se on siis jonkinlainen vierikissa. Jopa kun menin yöllä pesemään hampaat se tuli nojaamaan lavuaariin ja killittämään uteliaana.

Eniten mieltä askarruttaa se että kissan itsensä mielestä se tarvitsisi ruokaa 1,5-2 kertaa enemmän kuin M ohjeisti minua antamaan. Kirjoitti että pussi märkäruokaa ja 1-1,5 desiä raksuja taikka kaksi pussia märkäruokaa ja vähemmän raksuja. Eilen annoin kai pussin märkäruokaa ja pari desiä raksuja ja kissa oli saanut jo aamiaisen. Mutta oli syyllinen olo kun itse söin sipsejä ja aina kun menin keittiöön kissa nousi toiveikkaana ja sitten kun hainkin vain vettä tms. nuuski näyttävän pettyneesti tyhjää ruokakuppiaan apeasti kurnuttaen.

En tiedä onko sen ravinnontarve tavallista suurempi vai onko se ainoastaan ahne. Tai jos sillä on matoja. Normaalipainoinen se on - ei ainakaan mitenkään laiha. M on sanonut että kissa on ruualle tosi perso ja joutuu pitämään kaapissa raksupussia ettei se hajota sitä. Ja että se ääntelee syömisen jälkeen. Epäili syyksi vatsavaivoja. Minusta kissa maukuu selkeästi siksi kun ruokaa on annettu sen mielestä liian vähän.

Annoin sille pienen palan persimoniakin kun se oli utelias. Nuoli sitä ensin ja alkoi sitten jalkapalloilemaan hedelmänpalan kanssa ympäri kämppää. (Tulipa selväksi senkin hedelmän oikea käyttötarkoitus). Ei tullut sänkyyn illalla mutta aamulla tuli jalkopäähäni ja tökki tassullaan jalkojani yrittäen herättää minut. Taitavammatkin ovat siinä epäonnistuneet ja kissakin sai duunata monta tuntia. Lopulta heräsin kissaherätyskelloon 11.30 puolta tuntia ennen kännykän herätystä.

Tulin kotiin syömään ja hoitamaan joitain asioita. Sitten käyn jossain ja menen taas illaksi kissalaan. Tv:stä tulee Seven ja joku hyvä kauhuleffa ja ilta menee niitä katsoessa. Olisin halunnut käydä Naisten joulumessuilla mutta vaikuttaa siltä etten tänä vuonna sinne pääse. Se sijaitsee niin hankalassa paikassa suhteessa omaan kämppääni ja M:n asuntoon etten varmaan jaksa lähteä sinne.

Myöhästyin laulutilaisuudesta lähes 40 min mitä erikoisimmasta syystä - minulle ei myyty viinaa ekassa Alkossa! Olo olikin aika freesi ja pidin sellaista sööttiä puuvillaista valkoista kauluria ekaa kertaa. Jotenkin kai emmin kassalla etsiessäni maksukorttia että myyjätär (n. 28v) pyysi minua näyttämään paperit. Ei siinä mitään - kaivoin Kela-korttini esiin. Mutta hän anteeksipyytäen että kuvallinen Kela-kortti ei valitettavasti käy henkkariksi vaan pitää olla virallinen. Sanoin että olen nyt kuitenkin 41-vuotias että pystyisikö asiassa nyt hieman joustamaan olosuhteet huomioiden? Mutta hän sanoi ettei "uskalla ottaa riskiä". Ei siinä mitään - ihana ihminen - pelasti päiväni mutta voi olla että hänen lahjakkuutensa tulisi paremmin käyttöön jossain toisessa ammatissa. Olin puulla päähän lyöty. Täytyi sitten mennä itse keskustan kautta kun eksäkään ei ollut kuulolla ("jos menet jonkun Alkon ohi niin voisitko ostaa minulle pienen viskipullon - olen nuortunut siinä määrin ettei minulle myyty!")

En olisi välttämättä tarvinnut koko viinaa mutta siitäkös jano yltyi kun ei saanut ostettua joten täytyi reissata keskustaan. Myyjätär oli ihan turhaan huolestunut riskeistä. Kukaan lukijoistakaan ei varmasti asiaa usko mutta minun viskineitsyyteni on mennyt jo vuosikymmeniä sitten! Niin se nyt vaan on. Ja kookosöljy on mainio tuote.

Onneksi hitaita lauluja ei oltu ehditty aloittaa. Näin tuttuja mutta kun tuli kesken oli olo vähän hassu kun ei tiennyt keiden kanssa pitää nyökätä kun katseet kohtaa ja ketkä on jo kuitattu tulemalla paikalle. Yksillä tutuilla on söötti lapsi. Joka vuosi vuoden vanhempi (tuollaisella oudolla tavalla ikääntyen). Nyt kuuden. Hassua kuinka hän on niin vanhempiensa kaltainen. Pikkaisen asperger. Hänessä ei ole yhtään varsinaista lapsenomaisuutta. Kun muut lauloivat "Porsaita äidin oomme kaikki" tyttö nojasi vakavasti ja hieman tylsistyneenä isäänsä suklaakeksiä murustellen vailla hymynhäivää. Hän on empaattinen vanhempiaan kohtaan muttei oikeastaan näe tai huomioi muita ihmisiä ollenkaan. Äitinsä sanoikin minulle ystävällisesti joku kesä kun moikkasin eikä tyttö oikein reagoinut "S ei silleen huomioi vieraita ihmisiä - ei oikein edes tuttuja paitsi isää ja äitiä!"

Pidän lapsista ja eläimistä oikein paljon vaikka yöllä olinkin hämärällä tavalla kissavastainen. Aina jos olen jossain ja siellä on pikkulapsia tai eläimiä niin katseeni etsiytyy heihin kuin poikamiehen katse pornolehteen! Toivoisin että elinpiirissäni olisi enemmän lapsia mutta heitä ei ole. Kuten sanottua meitä serkuksia on kuusi eikä kukaan Suomessa oleva on siinnyt. Kun näin sukutaulummekin niin ihmettelin kuinka pieniä perheitä meillä on. (1800-luvulla 2-4 lasta/perhe). Silloinhan googletin sukutaulun ja isoisänisänäiti Matilda (Charlotta) Osenius 1834 löytyi netistä http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/vantaa/helpit/vankirkyla/kklockars.htm Vai olikohan hän isoisänisänisänäiti - en ole varma. Isoisä on 1914 - todennäköisemmin siinä on välissä siis vielä yksi sukupolvi.

Kissamaista

Huomenna alkaa kissavahtiuteni. Odotan sitä ihan mielenkiinnnolla ja innolla mutta jostain syystä näin läpi yön hirveitä kissapainajaisia :-o Niin kissa kuin sen aiheuttama harmikin kasvoi läpi yön. Alussa kissa oli todellisenkaltainen pieni ja nukkui jalkopäässäni. Tunsin kuitenkin oloni hankalaksi ja sidotuksi kun jouduin nukkumaan selälläni enkä voinut kääntää kylkeä häiritsemättä kissaa. Seuraavaksi kissa väänsikin jo hirveät tortut keskelle petiä ja vitutti että mun pitää ne siivota. Lopulta kissa oli jo aika valtavan kokoinen kiusankappale joka aiheutti kaikenlaista harmia silkkaa ilkeyttään ja suutuspäissäni otin hiusharjan ja mäjäytin (tai ainakin aioin) pari pontevaa potkua takapuoleen. Nuo jutut muistan mutta luulen unelmoin häirikkökissasta yhteensä kuutisen tuntia monissa eri muodoissa.

Nuo unet on varmaan siitä osin kun koen itseni kissaan sidotuksi. Persoonallisuushäiriöstäni johtuen mulle on hankalaa olla tilanteessa jossa ajankäyttöäni tai toimintaani jollain tavoin määrätään. Työelämässäkin yleensä jos jonkun oli pakko olla johonkin aikaan tekemässä jotain niin asenteeni oli usein "Mulle on ihan sama kuka sen tekee mutta satavarmasti se en ole minä sillä tuo aika ei sovi minulle..." Näin vaikkei mulla olisi edes ollut mitään erityisen tärkeää tuolloin. Saatoin sanoa noin melkein piruuttaan. Key to my success. Hmm. Vikassa työpaikassa kyllä opin joustamaan ja olemaan viiteen päivystämässä usein. Tai oikeastaan ei se ollut ihan noin - koska työaikani oli 6h 45min ja harvoin pääsin töihin ennen kymmentä mun oli oikeastaan pakkokin olla useimmiten viiteen saadakseni tunnit kasaan. Etten nyt ihan hyvää hyvyyttäni niitäkään iltoja päivystänyt...

Luin eilen loppuun M:ltä lainaamani "Antto Terras: Stockmann yard - myymäläetsivän muistelmat". Tosi hauskasti kirjoitettu. Ihmetyttää vaan miten se voi jatkaa työssään kirjoitettuaan tuollaisen kirjan. Kirjassa kerrotaan huijaavista ja varastavista yläluokkalaisista aika ilkeään sävyyn. Plus annetaan vihjeitä hyviin huijauksiin - esim. kannattaa ostaa tuote 50% alennuksella ja väittää sitten ostaneensa se täyteen hintaan kun Stokkalla ei vaadita kuitteja. En itse pidä Stokkasta kun mulla iskee siellä ahtaan paikan kammo, en osaa suunnistaa siellä ja mielestäni henkilökuntakin suhtautuu minuun alentuvasti kun näkevät että olen vaan joku homsuinen täti jolla ei ole rahaa ostaa mitään kallista. Missään muualla ei tule oloa että saa huonoa palvelua mutta Stokkalla kyllä tulee aina. Ihan oikein että ne rikkaat mulkut varastavat sieltä kaiken minkä irti saavat...

Vaikka saikkuni kiellon myötä tipuin hetkellisesti kannustamattomuusloukkuun jossa sain monta sataa ylimääräistä. Eli nyt sitä rahaa on vähän. Ja kävin isän kanssa syömässä ja sain häneltäkin rahaa. (Ostanen talvitakin ja passin) Mutta olipa Teboililla huonoa ruokaa! Nakkeja ja ranskalaisia ja vetisiä kasviksia. En tajua miten ne oli ranskalaisetkin saaneet pilattua. Yleensä vaikka ranskikset jäähtyisivät ne jäävät rapeiksi mutta nuo olivat pehmeitä ja samalla kuivettuneita. Ihan kuin ne olisivat lämmitetty mikrossa. Lahjahevosen suuhun on hyvä tuijotella...

Haluisin lähteä ulkomaille. Kaupunkiloma olisi kiva. En ole ollut Tallinnaa kauempana sitten vuoden 95. Ongelmani on se etten osaa suunnistaa. Mulla ois varaa ostaa joku äkkilähtö muttei enää siihen että matkustelen kohdemaassa taksilla neljä kertaa päivässä. Sen pitäis olla joku ihan pieni paikka tai sitten mulla pitäisi olla seuralainen. Mutta haluaisin lähteä yksin.

Nyt lähden Veloenan Skype-joululauluihin. Perinne kymmenen vuoden ajalta. Ja olen kai käynytkin aina paitsi ekalla kerralla ja 2010 kun olin sairaalassa.

Kissanhoitajuutta odotellen

Kävin M:n luona tutustumassa työnkuvaani kissavahtina (kissa on uros, ikä 6kk, tottelee nimeä Hemuli). Olen siellä perjantaista sunnuntaihin. Halutessani voin mennä jo torstai-iltana. M näytti minulle miten kahvinkeitin toimii (näytti monimutkaiselta - ostan varuiksi pikakahvia), tv:n (kolme kaukosäädintä, mutkikasta sekin). Kannettava on simppeli eikä siihen ole salasanaakaan. Aikakin on niin lyhyt että se menee vaikka älykännykkää selaillen ja kissaa leikittäen. En tiedä paljon siellä aikaani vietän kun silloin on kauhea määrä pikkujouluja ja Lacan-seminaarikin.

Kissa on mainio peruskissa. Ystävällinen ja utelias muttei mikään sylikissa, harmi kyllä. Perso ruualle kuin mikä. Jos pöydälle jää jämiä niin kissa hyppää syömään ne. Täytyy pestä astiat - puhtaatkin - ennen käyttöä kun en halua mitään toksoplasmoosia. Saan syödä kaapista ruokia. Mitä minun kannattaisi pyytää tuliaisiksi Lontoosta? Pyysin vaan tuomaan jotain mikä on hyvin lontoolaista/englantilaista eikä sitä saa muulta. Saa ehdottaa jos tulee ideoita.

Sorruin eilen hakemaan unilääkkeet. Oli niin tylsä päivä, ei minnekään menoa, ei huvittanut lukea tai katsoa tv:tä. Olin niin totaalisen tylsistynyt että hain ne siksi. No niitä on enää 12 kpl eli parissa päivässä ne loppuukin...

Teatterissa

Olimme teatterissa katsomassa "Naisten juhlan" (https://www.tiketti.fi/Naisten-juhla-Valtimonteatteri-Helsinki-lippuja/33527). Mieletön esitys, todella hyvä. Pyysin yhtä Johannaa mukaan ja tämä sanoi että myös yksi toinen Johanna tulee sinne kaverinsa kanssa. Pelkäsin että tämä toinen Johanna ei tiedä että minä olen tulossa koska itse asiassa poistin hänet Facebook-kavereistani joku aika sitten jostain tyhmästä syystä. Ajattelin että jos tämä ei tiedä että minä olen tulossa jos minusta puhutaan vaan (yleisellä) etunimellä. Kuitenkin kun menin teatteriin näin ensin tämän toisen Johannan kavereineen eikä hän ollut yhtään yllättynyt vaan suhtautui ystävällisesti.

Hänhän on eksäni eksä eikä tuo aiheuttanut mitään ongelmia. Muistan että eksä tuli hänen kanssaan kerrankin johonkin juhliini ja halailivat sängyssäni. Tuo oli ihan ok - ihan pikkuisesti hämmensi muttei mitään suurempaa. Mutta sitten tämä Johanna ei kutsunut minua johonkin tilaisuuteen ja loukkaannuin siitä kauheasti. Yleensä olen tosi herkkä loukkaantumaan vain kahdesta syystä - jos minut jätetään ulkopuolelle jostain tai toimintani käsitetään väärin. Siitä psykopatologiassa tuo viimeisin juttu. Minusta on niin kohtuutonta edes väliaikaisesti väittää että olisin puhunut Kyllästyneen yksityisviestistä... en jaksa kelata sitä enää mutta väärinkäsitetyksi joutuminen on minulle aina tosi rankka juttu. Joku voi ohittaa sellaisen olankohautuksella tai huumorilla - en tiedä miksen itse pysty siihen. Minusta vaan aina tuntuu hirveän pahalta että minut tuomitaan väärin ja jos väärinkäsitys on iso tuntuu täysin mahdottomalta korjata sitä. Silloinhan se kuitenkin perustuu väärään kuvaan minusta ja jos suuren vaivan kautta kyseisen ko. väärinkäsityksen onnistuisin korjaamaan niin uusia vastaavia on aina edessä.

Olin niin loukkaantunut siitä Kyllästynyt yksityisviesti jne jutusta. En Kyllästyneelle vaan PP:lle. Olisi pitänyt olla kiihdyttämättä itseään mutta koen niin valtavaa väärinkohdelluksi tulemista. Ihmisten on aina ollut kai vaikea ymmärtää minua. Vaikka vanhemmiten olen parantunut asiassa. Mutta kun on paha väärinkäsitys niin lyön hanskat tiskiin. Olo on vain niin kauhea. Vielä jos kaikki perustuu toisen tekemään virheeseen eikä minun. Minusta tuntuu silloin että minua henkisesti raiskataan. Siksi vastareaktioni on niin valtava ja kohtuuton. Luulen että olen isoissa asioissa suurpiirteinen mutten yhtään kestä noita kahta asiaa. Vääriä tuomioita ja sivuuttamisia. Ne ajavat minut hulluksi.

Yöllä oli tosi paha olo. Kuukautiset alkoivat ja oli hirveät kivut ja voin pahoin. Onneksi meni ohi. Istuimme baarissa hetken näytöksen jälkeen. Halasin tuota toista Johannaa jatoiselta sain kyydin kotiin.

Myin kirjoja yhdelle miehelle 28 euron arvosta. Tänään vein ne sen vaimon työpaikalle (itse asiassa Kiasmaan) ettei heillä mennyt rahaa postikuluihin. Hyvä kun saatiin kauppa päätökseen ja pysyy usko siihen että joku noita kirjoja ostaakin. Arvokkain oli kuvitettu painos Kama sutrasta josta pyysin yhdeksän euroa. Se on hieno kirja. (Ostin sen kyllä itse Hietsun kirppikseltä joskus kahdella eurolla mutta kirjakaupassa se ois ollut yli kolmekymppiä.) Haeskelen kirjoja aina myös kirjastojen yhteydessä olevista vaihtopisteistä. Sitten kävin Yin joogassa. Mukavaa ja rentouttavaa.

Ei ole oikein runosuoni kukkinut viime kuukausina tai vuosina. Inspiroituneinta ja mahdollisesti jopa laadukkainta tekstiä tulisi kännissä mutten jaksa enää juoda. Siksi olen rajoittanut bloggaamistakin koska tiedän että se voisi oikeasti motivoida minut juomaan.

Mietin tässä mitä tekisin elämälläni. Kun Kela otti niin nihkeän kannan sairauslomaani niin kaipa sitten yritän vielä työelämässä mikäli ensi vuonna palkkatukea tulee taas jakoon. On mielessä pari paikkaakin jonne voisin hakea. Otin laskelmoiden yhden erittäin kevyen luottamustoimen ihan vain siksi että se näyttää hyvältä CV:ssä. Luoja tietää ettei siinä CV:ssä turhan paljon täytettä ole...

Sitäkin olen miettinyt jos ryhtyisin vaan kirjoittelemaan lehtiin. Jos saisin asumistukea ja starttirahaa niin yksinomaan sillä jo eläisi vuoden. Mutta olisi raskasta joutua koko ajan ajattelemaan työntekoa ja myöskin minun on hirveän vaikea pitää papereita tallessa vaikka niitä nykyään on vain muutama hassu työtodistus, verotodistus ja pari laskua. Silti vietän puolet ajastani etsiskellen papereitani ja olen jo turmellut viimeisimmän työtodistukseni. En tiedä kuinka kaaottista tuo olisi jos ihan oikeasti olisi erilaisia Kelalle toimitettavia kuitteja ja kirjanpitoja jotka olisi pakko olla tallessa. Voisi olla aika helvetillistä.

Olen mielenterveyslehteen kirjoittanut nyt pari juttua siitä kuinka saada raha riittämään. Teen sarjaa aiheesta eri osa-alueiden kautta. Pennin venytyksessä olen selkeästi hyvä ja minulle on kehittynyt erilaisia strategioita siinä. On hyvin paljon tietoa aiheesta jota voisin jakaa. Mietin vaan sahaisinko jotenkin omaa oksaani opettamalla samoja kikkoja muillekin...

Jatketaan täällä. Tosi nopeasti kärjistyi tilanne Psykopatologiassa eikä Kyllästynyt ollut tällä kertaa syypää. Aina kuvittelen että voin siellä kirjoitella ja sitten sattuu jotain tälläistä joka kertoo mitä PP musta ajattelee ja missä arvossa pitää. Ensin hän luuli että minä yritin vihjata Kyllästyneestä yhdessä viestissäni jotain siitäkin huolimatta että Kyllästynyt huomasi itse virheensä heti. Pp yritti laittaa asiaa minun viakseni vaikka kaikki foorumilla sanoivat ymmärtäneensä asian ja että hän on itse erehtynyt.

Tämän jälkeen tuuve suutuspäissään otti nikin minun etunimelläni ja spostiosoite jotenkin viittasi minuun. PP tietenkin ajatteli että nikki on minun (enhän voi olla mitenkään niin älykäs että pystyisin ottamaan nikin jossa ei ole etunimeäni tai nimeeni viittaavaa spostia, enhän?) JOs tuuve ei olisi itse tunnustanut ei PP olisi ikinä uskonut sitä että trolli ei ole minun. Käsittämätöntä toimintaa. Koska en poistanut viestejäni joissa raivosin hänen virheestään hän poisti kaikki viestini ja menetin päiväkirjani.

Lauri kysyi olenko ryypännyt ja miksi vointini on huono. Yleisvointini on selkeästi hyvä mutta foorumilla olen ollut aika kireä ja lyhytpinnainen. Olen sen itsekin huomannut. Tänään olen ollut niin romuna että peruin uimisen M:n kanssa ja leffan isän kanssa flunssaan vedoten. Mutta huomenna olen varmaan jo kunnossa.

Olisin halunnut vaan anteeksipyynnön noista vääristä syytöksistä mutta ymmärrän nyt että se on ihan liikaa vaadittu. En pyytäessänikään uskonut että niitä ikinä oikeasti saan...

Mistäköhän saisin edunvalvojan?

Luulen että tarvisin edunvalvojan. Sellaisen joka aina ennen uloslähtöäni kipittää reitin etukäteen läpi ja seuloo kirurginkatseellaan ettei missään ole mitään minua potentiaalisesti liikaa ärsyttävää tai muutoin tolaltaan vievää. Laittaa merkille erityisesti vaaratekijöinä huutavat lapset, äänekkäät teini-ikäiset, nuoret ulkomaalaiset miesjengit, liian hitaat vanhukset, uskovaiset ja liikaa pätevät ihmiset. Sitten kipittää saman reitin takaisin ja kuljemme sen yhdessä ja kierrämme nämä vaarapaikat. Olisikohan psyk.poli valmis panostamaan tälläisellä tavalla suosikkipotilaansa mielenterveyteen?

Liityin Marttajärjestöön. Itseni tuntien liityin samalla kahteen eri Marttajärjestöön sillä ajattelin että ainakin jomman kumman toiminnassa on varmasti mukana joku minua ärsyttävä ihminen. Sitten voin käydä sen Marttajärjestön toiminnassa jossa on vähemmän ärsyttäviä ihmisiä. Tänään kävin ekaa kertaa toisen Marttajärjestön toiminnassa luonnonkosmetiikkaa tekemässä (sokerikuorinta & jalkakylpysuola). Siellä oli NIIN ÄRSYTTÄVÄ NAINEN että olin kuolla!!! Voi juma että risoi. Tosin nyt tuo höperö nainen ja oma reaktioni alkoivat naurattaa.

Hän oli kanssa juuri liittynyt toimintaan ja sanoi tuttaviensa neuvoneen että kun hän on kulttuuri-ihminen niin hänen ei kyllä pidä liittyä ihan minkä tahansa Marttajärjestön toimintaan vaan tähän nimenomaiseen kun nämä nyt ovat sentään vähän tavallista laadukkaampia Marttoja you know. Kertoi tehneensä gradun suomalaisesta kirjallisuudesta odottaessamme muita Marttoja (niitä laatumarttoja siis!). Gradun ottaminen puheeksi ekalla keskustelulla tuntemattoman kanssa oli sikäli tavallistakin omalaatuisempaa ettei naisen ikä ollut 25v vaan noin 65v.

Teimme ne kosmetiikat ja se oli ihan kivaa. Kukaan muu ei järkyttänyt horjuvaa mielenterveyttäni liikaa. Valitettavasti kummankin mieliharmiksi jouduimme kahdestaan poistumaan tämän yhden laatumartan ja kulttuuri-ihmisen kanssa odottamaan samaa bussia.

Keskustelu:

Trisse: Niin se lukupiiri on kanssa ihan kiinnostava juttu. Katsoitko milloin se seuraavan kerran kokoontuu?

Laatumartta: En muista. Minä olen vetänytkin lukupiiriä ihan itse! Minä TUNNENKIN KIRJAILIJOITA! Nimittäin Kirjamessujen kautta!!!

Trisse: Jaa. No niin tunnen minäkin..

Laatumartta: Ai tunnetko? Mitä kautta ja keitä?!

Trisse: *heilauttaa kättään epämääräisesti jaksamatta alkaa luetella kirjailijoita jotka ovat Facebook-kavereita/tuttuja jotain kautta koska se veisi keskustelun vaan hölmöön suuntaan*

Trisse: Niin, sinä tykkäsit lukea enemmän suomalaista kirjallisuutta? Itse luen enemmän käännöskirjallisuutta... En oikein suomalaisesta hirveästi piittaa...

Laatumartta: Minä luen ihan kaikenlaista kirjallisuutta!!! Minä olen kulttuuri-ihminen!!! Tiedätkö... sen Gradunkin olisi halutessaan voinut tehdä ihan mistä tahansa kirjasta!!! Myöskin jostain käännöskirjasta!!!!

Trisse: *tunnustelee huolestuneena pulssiaan peläten saavansa pian jonkin sydäninfarktin*

Laatumartta: Oletko sinä lukenut kirjallisuustiedettä?!

Trisse: No enemmän oikeastaan psykologiaa ja filosofiaa...

Laatumartta: Minun poikani lukee filosofiaa!

Trisse: Olen minä kirjallisuustiedettäkin lukenut parikymmentä opintoviikkoa muttei se tieteenä nyt ole mikään häävi. Enemmän minä vaan nautin kirjojen lukemisesta...

Sen jälkeen bussi tuli, menimme eri paikoille istumaan ja poistuessani keskustasta huomasin Laatumartan lähteneen jo pois. (Ei jostain syystä hyvästellyt minua).

Noh, pitää tsekata se toinen Marttajärjestö... pelkään etten uskalla mennä sinne tämän Marttajärjestön lukupiiriin kun Laatumartta representoi (huomatkaa hieno sivistyssana) vakavaa mielenterveyden uhkaa. Hmm. Laatumartta kertoi lähteneensä pois Espoon marttajärjestöstä ja yksi vaihtoehto on että minä puolestaan liittyisin Espoon marttoihin kun voi luottaa siihen ettei Laatumartta käy siellä enää...

Läksijäiset

Vietimme tänään töissä läksijäisiäni. Joku voisi ihmetellä että miksi jo tänään sillä olen vielä viikon töissä mutta menin sanomaan Rouvalle että emme varmaan näe enää toisiamme sillä minä olen huomisen saldovapaalla ja hän on lomalla ensi viikon. Siitä hän keksi että pitää viettää ne läksijäiset. Ensin oli passittamassa minua kauppaan mutta tuli sitten siihin aatoksiin että kun minä olen kyseessä niin ei tarvita hirveää määrää pullia ja munkkeja vaan riittää muutama jo ostettu korvapuusti puolitettuna.

Läksijäiset olisi ymmärtänyt jos hän olisi halunnut puhua minulle jotain tai kysyä suunnitelmistani mutta kahvittelussa hän ei edes katsonut minun suuntaani vaan puhuimme lähinnä siitä kuinka Rouvalla oli viime kesänä kauhea muurahaisongelma ja Jeppe osasi kertoa että ötökät tuhotaan tehokkaasti light mehuilla kun niissä on hermomyrkkyä. (Hyvä sinänsä tietää vastaisen varalle kun Raid on yhtä tyhjän kanssa). On aika selkeää etten ole Rouvan suosikkihenkilö. Minusta tuntui kuin yksi nainen olisi katsonutkin Rouvaan vähän ihmetellen ja minuun vähän empaattisen säälivästi. No, samapa tuo. Olen ihan varma etteivät nämä antipatiat johdu mihinkään työhön liittyvistä asioista vaan olemme nyt vaan toisesta maailmasta. Hän pitää minua hompsuisena ja unelmoivana ja on varmaan kiinnittänyt huomion siihenkin että kun puhuu minulle jutuistaan niin kuuntelen kyllä kohteliaasti mutten toisten työntekijöiden tavoin paistattele huomiossa ja nauti tilanteesta. Saatan katsahtaa salaa kelloon ja selkeästi toivoa että jaaritus jo loppuisi ja pääsisin jatkamaan työntekoa/nettisurffailua.

Tälläiset etukäteisläksijäiset eivät ole hirveän hyvä juttu kun on jaksamisongelmia ja tunnen itseni vähän tyhmäksi kun menen ensi viikolla vielä kolmeksi päiväksi töihin. Vähän kuin itse olisin tehnyt poistumisestani hirveän ison asian ja odottaisi hirveää määrää pahoitteluja. Mutta kaunis ajatushan siinä oli varmasti taustalla - emme me voisi nauttia kahvittelusta samalla tavalla ilman Rouvan läsnäoloa ja voisi kyseenalaistaa senkin että onko koko kahvia olemassa silloin kun Rouvaa ei ole paikalla. Niin tai näin niin ajattelin olla niin röyhkeä että vielä ensi keskiviikkona käyn ostamassa paikallisesta halpiskaupasta keksejä ja suklaata (vaikka menevätkin vähän hukkaan sillä eihän Rouva ole silloin syömässä niitä kanssamme). No, jos ei kukaan muu saa niitä Rouvan-kaipuultaan nielaistuksi niin mussutan ne sitten itse.

Illalla olin puhumassa broilerista. 1,5 tunnin ryhmäkeskustelu broileripakkauksista ja nimistä. Kuulostaa tylsältä mutta oli aika hauskaa. Vetäjäkin sanoi että olemme hilpeitä ja hänelle tulee mieleen päiväkotikerhon vetäminen. Minä en tykännyt sellaisesta broilerinfileen myötäisestä läpinäkyvästä muovipakkauksesta. Se oli jotenkin korni. Samaa mieltä olivat muut naiset kun taas miehistä se oli kätsy. Aika loppui kesken. Joillakin ihmisillä ei vaan ole suhteellisuudentajua. Aloitimme niin että kerroimme nimemme ja suosikkiharrastuksemme. Alkukierroksen oli tarkoitus rentouttaa tilanne ja niinpä sanoinkin vaan että olen Tris ja tykkään lukea ja vesijumpata. Jotkut taas alkoivat pätemään kierroksella - etenkin yksi nainen joka kertoi maratooneistaan. Ketään ei kiinnosta hänen maratooninsa kun ollaan broilerista puhumassa. Sama onko jalkaongelmia tai ei - vetäjien kannalta sama vaikka olisi kokonaan jalaton. Terapiat on jalkaongelmia varten ja työpaikkahaastattelut pätemistä varten. Saimme 40 euron Stokkan lahjakortit. Nyt on hullut päivätkin mutta katsoin kuvaston eikä siellä ole mitään mitä haluisin. Paitsi ehkä euron hintainen chilimaustepurkki sillä se on hyvää ja tyjyä chiliä (niitä on ollut myynnissä aiemmillakin hulluilla päivillä) mutten tiedä jaksanko lähteä ryysikseen yhden chilin takia...

Voi jösses - nyt on sitten rakenne(geeli)-kynnet. Jos tämä ei muuta opeta niin hitaasti kävelemään elikkä hillitsemään Lyrican osin edesauttamaa typerää shoppailuintoa. Yritin sitä lahjakorttia myydäkin. Jossain facebookin-ryhmässä yksi tyttö oli kiinnostunut siitä mutta oli kyvytön noutamaan minään järkevänä aikana. Ehdotin että maksaisi tililleni ja lähettäisin sen mutta tässä törmättiin luottamuspulaan. Lopulta törmättiin siihen että oma aikani olisi pitänyt hyvissäajoin perua ja kun tyttö jo alkoi ihmetellä sitäkin että miks se on noin halpa niin totesin ettei oo aikaa enää uskotteluille vaan täytyy käyttää itse.

Joku itäeurooppalainen nainen viilasi kynteni, geelasi kynteni, kuivatti ne jossain ihme paahtimossa joka teki ihan vitun kipeää ja vaiheet toistuivat ties kuinka moneen kertaan. Siinä kuivattimossa oli tunne kuin kätesi olisi asetetettu palavalle hellalle muttet saa vetää sitä pois. Se puolen hampaan paikkaus ja naulan hakkaaminen läpi ei sattunut yhtään (siitä jo olin päättelevinäni että kipukynnys on noussut mutta ilmeisesti se hammas vaan oli tunnoton). Nyt on sitten kynnet mutta mulla on hölmö olo näiden kanssa. Mulla on absurdisti sellainenkin olo että "petän" ihmisiä mikä on aina mulla estänyt meikkaamisen. Vähän kuin että jos sua ei hyväksytä sellaisena kuin olet/huonoimmillasi ei hyväksyntä ole minkään arvoista. No, K:lla on tuparit että onhan nämä baarissa tyylikkäät tosin eskot-saunaa pitää varoa kun kynnet ei kestä sataa astetta.

Nosti ainakin tuo visiitti omaa tyytyväisyyttä omaan työnhön kun mietin että luojankiitos en joudu tuon naisen työtä tekemään. Höyrähtäessään ensin kunnolla hän tuntui omalla perverssillä tavallaan nauttivan hommastaan. Hämärää. Ottaisin kuvat kynsistä mutta mulla on sellaiset pikkuiset nakkisormet ettei onnistu. Valitsin turkoosin lakkauksen glitterein ja olen siihen valintaan kyllä tyytyväinen täysin ollut ainakin nämä ekat viisi tuntia.

Myöskin luulen että pitäisi lopettaa Trissenä olo - se tekisi mulle luultavasti hyvää. En tiedä mikä ajaa pakkomielteisesti hakemaan kommenttilaumaa että olisin tykätty koska samaan aikaan en tykkää että jos joku tulee siihen sanomatta mitään järkevää ja pelkästä myötäilystä helposti näpsäytän. Eli ne jotkut pitää olla laatukommentaattoreitakin. Luulen että tämä koko homma on tehty niin vaikeaksi siksi koska pohjimmiltani kaipaan varmistusta erakoitumisestani. Tai sitten olen vaan se hullu joka on hullu siksi että tekee saman asian uudestaan ja uudestaan odottaen eri lopputulosta. Harmi ettei ICD/DSM tiedä mitään koodia sille.

Kukaan läheisistäni ei tätä ymmärrä enkä kohta ymmärrä itsekään. Luulen että pidin sairaalan jälkeen jotain bloggaustaukoa (ja että se aika olisi ollut parasta elämässäni.

Mitä minä teen väärin? Ihoni on hirveän huonossa kunnossa. Enemmän näppylöitä kuin 14-vuotiaana. Puhdistankohan ja puristelen ihoani liikaa. Saatan saman päivän aikana pestä kasvovedellä 9-10 kertaa enkä rasvaa. En osaa rasvata kun sitä rasvaa on iholla jo muutenkin selvästikin liikaa. Jos rasvaan niin rasva alkaa vaan kirvellä ihoa ja tulla lisää näppylöitä. Mutta vähän vaikuttaa siltä että puhdistamalla tämä kierre ei enää katkea. Kun grouponille tulee hyvä kosmetologitarjous niin voisin käyttää sitä hyväkseni ja antaa kosmetologin puhdistaa ihon ja kysyä mitä minun tulee tehdä sille että saan tämän loppumaan.

Ehkä olen jonkun puristelukierteen uhri. Aloin jossain vaiheessa puristella mustapäiden lisäksi ihohuokosissa olevan tavallisen talinkin pois. Minulla on valtavat ihohuokoset varsinkin nenässä - isältä perittyä - tavallisen kokoisista ihohuokosista nyt ei huokosia pystyisi erottamaankaan niin että tietäisi mistä kohtaa puristaa. Ehkäpä tuo puristelu sitten pahentaa kierrettä, laajentaa ihohuokosia entisestään ja saa ihon tuottamaan hätäratkaisuna lisää talia. Laitoin nyt sitten puristelun ja puhdistuksen päätteeksi rasvaiselle iholle tarkoitettua kasvorasvaa. Olen kuitenkin jo 40 v joten kaipa minun pitäisi alkaa käyttää rasvaa (vaikka sitä harvemmin kaiketi aletaan käyttämään siitä syystä että ihohuokoset ovat ihan tukossa ja iho tuottaa liikaa talia). Mutta eipä tässä mitään menetettävääkään ole. Paradoksi-terapiaa kehiin!

Lisäksi tietty syön liikaa. Minun on ehkä pakko lopettaa Lyrican käyttö kun se alentaa impulssikontrollia niin että tulee syötyä ajankuluksi.

Töissä oli ihan julmetun puuduttava ja pitkä päivä. Saimme kuitenkin lopulta asiantuntijalausunnon koskien Hepun kenkienvärjäys-operaatiota. Työkseen käsityöjuttuja tehneelle naiselle kerrottiin ongelma ja tämä sanoi että on riskialtista alkaa millään käsiväreillä niitä värjätä ja lopputuloksesta tulisi vain sottainen. Jos Heppu haluaa ne värjätä niin hänen tulisi peittää teippinauhalla saumakohdat ja maalata pensselillä kenkien kangas. Ettäs tiedätte.

En osaa osallistua tuollaiseen sosiaaliseen chitchat-shitiin ja se uuvuttaa. Mutta kun en osallistu niin pysyn ulkopuolisena vaikka hyvinhän minua kohdellaan - muut paitsi Rouva johon iskee toisinaan äkillinen, selittämätön, intensiivinen ja ilmeisen pakkomielteinen Trissen rääkkäämis/nöyryyttämistarve jostain älyttömästä pikkujutusta joka on mahdollisimman merkityksetön ja vähäarvoinen eikä ikinä liity itse työntekoon lainkaan. Mutta minullahan voi olla joku kumma kyky saada aikaan sadistista käyttäytymistä.

Viimeksi kyse oli siitä että olin kahvia keittäessäni Moccameisterillä jättänyt sen kahvipannun tippalukkoon menevän, äh, mahdotonta selittää mutta sen yhden täysin tarpeettoman osan siinä Moccameisterissä eli kahvipannun yläosan laittamatta paikalleen. Olen 6 kk keittänyt kahvia laittamatta sitä osaa ja hyvät kahvit on tullut. Se kahvi tulee nopeammin sillä tavalla eikä kahvia kaataessaan tarvitse irrottaa sitä pannusuojusta erikseen. Rouva nyt kuitenkin keksi että se kahvinkeitin "räiskii" muka sitä kahvia ympäri keittiötä kun sitä yhtä osaa ei laita ja huusi keittiöstä asti "Täytyy Trisselle opettaa ennen kun lopettaa työt täällä edes miten keitetään kahvia Moccameisterillä!". Kuulin huudon mutten älynnyt heti mitä se koskee paitsi että liittyy keittämääni kahviin. "Noh" sanoin/ajattelin en muista kummin "Mitä pahaa minä olen nyt tehnyt?!"

Ei se kahvinkeitin räiski mitenkään kahvia vaan kahvi valuu nopeammin ja tehokkaammin ilman sitä osaa. Jos se räiskisi olisin kuullut asiasta jo ensimmäisenä päivänä enkä puolen vuoden jälkeen. Mutta hän keksii tuollaista. Silloin kerranhan hän kävi kimppuuni siitä kun en ollut laittanut näkkileipieni alle servettiä. Pari päivää myöhemmin Arabi osti töihin voisarvia ja kaikki söivät niitä ilman mitään servettejä tai alusia. Hih, koomisinta oli että itse Rouvakin söi niitä ilman alusta muistamatta selvästikään koko juttua! :-D Mutta luultavasti olen huolimaton ja hajamielinen tavalla joka ärsyttää häntä enkä ole kiinnostunut kuuntelemaan hänen juttujaan ja tuo on joku triggeri sadismille. Suurimman osan aikaa hän on ihan reilu kyllä minullekin. Antoi kerran lähteä jo palaverin päätteeksi perjantaina luvalla kotiin saamatta miinusta kellokorttiin. Kaunis teko jota en herin nopeasti unhoita.

Minullehan se on se ja sama. Rouva on pomo joten tehdään kuten hän toivoo tehtävän - sama kuinka absurdia ja hullua se on. Jos hän sanoisi että aletaan kaasuttaa juutalaisia niin luultavasti kysäisisin vain että tarvitseeko asioida jossain laboratoriossa hakemassa kaasua. Johonkin aikaan oli tosi tärkeää pitää viisipennistä Moccameisterin ja pannun välissä. Kerran tapani mukaan otin kahvia kaataessani automaattisesti sen viisipennisen pois ajattelematta asiaa sen enempää ja kuulin että "Trisse aina ottaa sen viisipennisen pois!" Sen viisipenninen oli tarkoituksella siinä keittimen ja pannun välissä kun sen oli tarkoitus estää/hidastaa kahvin palamista pohjaan.

En muuten tiedä mitä sille viisipenniselle tapahtui kun sitä ei ole vähään aikaan näkynyt. Ehkä joku kähvelsi sen?

Täällä on jännää. Sälli kävi kaupassa ostamassa sinistä väriä värjätäkseen tummentuneet valkoiset kenkänsä. Nyt mietitään porukalla kannattaako niitä värjätä käsin. Rouva miettii että kengät voivat mennä pilalle ja yksi nainen ehdotti että värjäyksen sijaan sälli voisi vaalentaa kengät kloriitilla. Tämä on jännää. Rouva laskeskelee jonkun Villen lapsia joita on kolme tai neljä. Minnalla on kuulemma kolme tyttöä (siitä asiasta Rouva tuntui varmalta). Yksi työntekijä, Plösö, ajoi partansakin. Kaikkea sitä. Rouva kyselee trimmaako Plösö sen sähkökoneella vai tavallisella. Minä kävin kaupassa katsomassa vihreitä farkkuja, pelaan scrabblea fb:ssä, chattailen päihteistä ja ostin Trenditarjouksen johon kuuluu neljä lehteä ja pieni kosmetiikkapaketti. Kertakaikkiaan hektinen päivä. Nyt jatkan Rouvan villasukkalankatarinan kuuntelua.

Olen painanut rankkaan duunissa - eilen ja tänään olen uurastanut ja käynyt läpi lähes kaikki n. 300 Facebook-ryhmästäni. Lähinnä etsin sieltä kiinnostavia tapahtumia. Myös mahdollisuutta myydä ja ostaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Kovin oma-aloitteinen en ole töissä siis ollut. Teen hommat jotka annetaan mutten oma-aloitteisesti ala tekemään mitään. Lähinnähän olenkin saanut niistä oma-aloitteisista hommista pyyhkeitä jos tekstareissa on ollut jotain virheitä ettei kukaan ole hirveän närkästynyt tästä muutoksesta. Mietin vaan miten olen antanut elämäni rajoittua noihin Facebook-ryhmiin ja nettiin silloin kun olen ollut vapaalla enkä ole saanut mitään palkkaakaan siitä. Nyt yritän pysyä aktiivisempana ja liittyä lähiöliikuntaan ja kirjoittaa järjestölehteen, Metroon ym. Liityin yhteen järjestöönkin.

Rahatilanne on ihan hyvä ja hamsteri kun olen niin mullahan pursuaa kaapit ja pakastimet aina ruokaa. Suurin pelkoni on että saan riisistä tai jostain riisihäröjä tms ja joudun heittämään kaikki ruuat pois. Vaikka putoan hetkeksi tosi pienille tuloille ennen toimeentulotukea laskeneen asumistuen kera niin pitäisi pärjätä ihan hyvin. Mahdollinen nälkään kuoleminen ei tapahdu vahingossa vaan siihen vaadittaisiin aivan erityistä lahjakkuutta ja päämäärätietoisuutta.

Tämä aika kun olen ollut poissa psykpolilta ja Psykopatologiasta on ollut huomattavasti tasaisempaa. Ei oo mitään isompia kriisejä.

Selkä on ollut vähän kipeä. Olisin mennyt tänään kuntosalille mutta olin niin tolkuttoman uupunut etten jaksanut. Nukuinkin kotiin päästyä kaksi tuntia että saa nähdä miten nukun yöllä. Olen nähnyt paljon unia. Pari päivää sitten yksi J kirjoitti unessa valituksen jostain sanomastani jutusta akateemisena opinnäytetyönä. Olin imarreltu ja hän antoi sen minulle. Sitten olin loukussa J:n kotikaupungissa Turussa josta vika lautta Helsinkiin oli lähtenyt jo klo 20. Tuo tarkoitti että jouduin olemaan yön Turun rannalla ulkona mutta oli siis kesä ettei se tarkoittanut mitään kylmään kuolemista vaan max pientä epämukavuutta. Makaillessani rannalla minulle kuitenkin selvisi (jonkun ohikulkijan avustuksella) että jo olinkin Helsingissä, Suomenlinnassa. Lähdin kotiinpäin tuntien itseni vähän hölmöksi mutta lohduttauduin sillä että suuntavaistoni onkin poikkeuksellisen huono ja maisema oli epätyypillisessä kulmassa. Samassa unessa esiintyi laulu "Oolannin sota oli kauhea" ja se kertoi unessa Turun ja Helsingin välisestä sodasta.

J:n nimestä pystyn assosioimaan unen merkitystä sillä hänen nimensä on minun oma toinen nimeni ja yhden toisen tutun toinen nimi. J ja tämä toinen tuttu ovat samassa positiossa suhteessa minuun koskien yhtä ajankohtaista asiaa. Mutten oikeastaan osaa vastata Eufemian aikanaan asettamaan kysymykseen että jos mielessään pystyy analysoimaan unen tarkoituksen niin eikö mieli voisi olla myös niin ovela että tekee unen jonka mieli analysoi tahallaan väärin. Joku tuossa älykkäässä ajatuksessa ei tunnu psyykkisesti uskottavalta mutta enpä tiedä. Kuitenkin voi ajatella että jos analyysi on liian helppo kuten tuossa niin saattaisiko uni tarkoittaa jotain ihan muuta. Tuon unen voimavarat toisaalta ovat suunnattuina tuohon samaan juttuun aika kokonaisvaltaisesti Turkuineen ja Oolannin sotineen...

Tuossa unessa tuo imarrelluksi tuleminen tärkeyden johdosta (opinnäytetyö) on tuttu tunne. Joskus 2003-2005 näin toistuvaa unta että olin kuuluisa Hamletin esittäjä. Se oli samaa aikaa kun aloin pitää Tukarin päikkäriä ja bloggaamaan että oli ehkä sidoksissa siihen. SK, lapsuudenkaverini, oli yleensä vastanäyttelijä. Unesta herätessä vielä puolivälissä heräämistä olin vakuuttunut että olen oikeasti esittänyt Hamletia vaikka tajusinkin nähneeni juuri unta siitä. Oli aina yhtä outoa tajuta etten ole koskaan esittänyt Hamletia. Uni toistui niin paljon että siitä kuitenkin tuli unitotuus että olen kuuluisa näyttelijä. Tuo uni aina nauratti hillittömästi ja samalla kiukutti kuin joku tekisi imartelevaa mutta rankkaa pilaa.

Toinen toistuva uni on tuo että lukio on jäänyt multa kesken ja lähden suorittamaan sitä uudestaan. Olen kuitenkin ihan motivoitumaton enkä jaksa lukea ja unohdan mennä tunneille ym. Nuo ovat samoin jo tuttua kauraa että jo ko. unessa olen hyvin kyllästynyt toistuvaan tilanteeseen ja lojun pulpetilla puolitiedottomana. Viime aikoina eniten tuossa unessa on askarruttanut enää se kuinka saan muut opiskelijat uskomaan että olen vasta heidän ikäisensä. (Itse opinnoille en ole enää uhrannut ajatustakaan!) Tuo uni varmasti viittaa opintojen keskeytymiseen mutta en tiedä mistä tulee tuo tuttuus että tekee jotain haastetta uudestaan.

Sitten on Terminator-unet jotka saattavat sekoittua Hamlet-uniin eli että olen se tärkeä henkilö jota Terminator jahtaa ja yritän pienentyä ja kadota jonkun sohvan alle/taa. Useimmiten kuitenkin katson elokuvaa ja alan huijaamaan (kelaamaan taaksepäin ja ottamaan kohtauksia uudestaan) jos Terminator on liian vikkelä. Yksi unitotuus on tuo dvd-elokuvasarja joka ei ole Terminator vaan jokin vastaava muttan jota oikeasti ei ole olemassakaan. Siinä on aikamatkustusta tilanteittain eli päähenkilöt päättävät ilmestyä lihallisina tiettyyn hetkeen ja kadota heti jos tilanteesta tulee liian intensiivinen. (Ja Terminator tekee samaa). Äitini sanoi että tuota untahan olen nähnyt pienestä lähtien. Silloin ei ollut Terminatoria mutta totta että näin jotain toistuvaa painajaista 5-6 -vuotiaana että paha mies hakee minua perheeni luota pois. Siihen liittyi että jos näin pienenä - tai vieläkään - auton etuvalot pimeällä niin tulee halu piiloutua ja olla joutumatta valokeilaan.

Jotain samaa narsistista huomionhakua ja syvää pelkoa huomion saamisesta on sekä Terminator että Hamlet-unessa. Joskus luinkin jonkun tekstin siitä kuinka lamaannuttava esiintymisjännitys alkaa ja syntyy. Kuinka taustalla on syvät narsistiset tarpeet. Sitten epäonnistuu esiintymisessä - yleensä lukioikäisenä - ja se kuvaus päti omaan tilanteeseeni valtavan hyvin. Pystyin esiintymään peruskoulussa vaikka ihan jo 1-2 luokalla esittäessämme sketsejä kaverien kanssa muistan olon että äänet kuulostivat kovilta ja valot kirkkailta ja olo oli epätodellinen. En silloin tiennyt mitä se tarkoittaa. Kuudennella luokalla jouduin pitämään lyhyen esitelmän. Päätin pitää sen matkasta jonka isäni kanssa teimme tätini ja serkkujeni luo Saksaan rahtilaivalla ja junalla. (Se oli tosi kiva matka vaikka rahtilaivassa sainkin hävetä isän kännäämistä, perillä yhden kännäysillan päätteeksi täti puukotti isää olkapäähän ja sitten isäni päätti ihan impulsiivisesti yhtenä iltana että me lähdetään silloin pois mikä jätti kaikille vähän huonon fiiliksen. Muistaakseni poislähtö ei liittynyt mitenkään siihen puukotusepisodiin vaan muistaisin sen olleen se ilta maa-uimalassa kun olimme siellä tosi myöhään koska isä jäi keskustelemaan mukavan saksalaisen nuoren naisen kanssa jolla oli hieman L-serkkua nuorempi pikkupoika. Isä ja nainen jäivät istumaan iltaa ja isä antoi meille serkun kanssa aina rahaa ostaa jäätelöt kun kinusimme poislähtöä. Lopputuloksena minä söin n. 8 jäätelöä ja serkku 10. Itse passasin pari vikaa kierrosta. Täti oli kai vihainen siitä että olimme pois niin myöhään ilmoittamatta - se oli aikaa ennen kännyköitä - ja/tai siitä että isä oli taas kännissä))

Muistan tuon viidennen luokan esitelmäjutunkin oikeastaan vain siitä kun äitini kysyi siitä ja SK alkoi nauramaan siitä että opettaja oli väittänyt minun olevan ujo. Kaksinaisessa kanssakäymisessä hänen kanssaan olin itsetietoinen ja itsevarma ja niinpä hänestä tuntui aikuisten hölmöydeltä väittää minua ujoksi. Mutta tosiaan opettaja sanoi esitelmän päätteeksi että olisi ollut kiva kuulla matkastamme enemmänkin mutta toisaalta hyvä että Trisse pystyi pitämään koko esitelmän sillä kalpenin siinä määrin että hän luuli ensin minun pyörtyvän. Ajattelin että jos minulla olisi lapsi - tässä iässä jo aika hypoteettista - jolla olisi sama ongelma niin melkein harkitsisin rauhoittavien antamista. Pitäisi vaan kertaalleen testata mikä on suunnilleen sopiva annos.

Näin unta että huoneeni lattialla oli siilin kokoinen etana. "Hyi! Äiti vie se pois!" Toivoin kuitenkin ettei sitä tapettaisi kun niin ison eläimen tappaminen on vastenmielistä. Jospa sen voisi vain heittää ulos? (Taisi tosin olla talvi mutta poissa silmistä poissa sydämestä...) Kauhea minä - passuttamassa äitiä unissani vielä nelikymppisenä. Unessa olin myös muuttanut äitini luo ja äiti oli muuttanut Lappeenrannasta Imatralle. Yritin käydä kuntakokeilun kautta lukiota uudestaan mutta kyllästyin ja lopetin. Yritin myös hankkia Imatralta paljon kirjekavereita.

Hullu skotti on kimpussani Facebookissa. En saa tolkkua onko se kahjo vai feikkaako. "would you like us to get serious and hope you would like to take Esther as your daughter and be a mother to her like your own kid and i be your man so we could start a complete family for since i lost my wife i haven't seen any woman that cut my fancy like you do and hope we get close my dear..." Todennäköisesti feikkaa mutta täytyisi varmaan poistaa se kavereista varmuuden vuoksi - muuten huomaan kohta ovikellon soidessa että se on oven takana tyttärensä kanssa.

Mälsää duunissa tää vika kuukausi. Sisältää kaksi täyttä työviikkoa. Ehkä yhden jos saan saldovapaan yhdeksi päiväksi. Tuntuu etten enää jaksaisi.

Kirjoittakaa jotain. KYsykää multa jotain tms. pliis

Luin "Tähtiin kirjoitettu virhe" eli leffan jonka isäni kanssa näin. Eniten ihmettelin kuinka vähän juonesta muistin - todella yllättävän vähän huomioiden että siitä on vain pari kuukautta. Mietin että isän tapaaminen ei voi olla niin traumaattista eikä tarinakaan (pikemminkin morbidisti miellyn tragedioihin) - luulen että tippapullo ja happiviikset jotenkin muistuttivat minua liikaa omasta sairaalassaoloajastani. Mutta kun selvitin tarinan taustoja tämä on todella itkettävän koskettavaa..

Pari viikkoa ennen kuolemaa Estherin päivitys https://www.youtube.com/watch?v=fa3XHeMtY3s

Johnin (kirjoittaja) päivitys Estherin kuoleman jälkeen: https://www.youtube.com/watch?v=Mj96HM9kDTQ

Jessus että oli pieni trippi-hippi sunnuntaina. Aine oli ilmeisesti 25c-nbome. Otin sitä kaksi lappua kun kaveri sanoi että yksi oli aika mieto. Alkoi vaikuttaa tunnin kuluttua, katsoin pitkään kattoa ja taidemaalauksia ja vajosin niihin. Näin pienissä yksityiskohdissa enkeleitä ja Malminkartanon juna-aseman ym. Valkoisessa katossa kartan ja teitä. Musiikki kuulosti syvältä. Nimenomaan psykedeelinen trance. Mietin kaikkea - miksi olen aina pienentänyt itseäni valtavasti. Yleensä ihmiset pyrkivät suurenemaan ja minä pyrin pienenemään. Jotain pelkään siinä isonemisessa enkä koskaan niin kuin tsemppaa. Teen kaiken nopeasti ja huolimattomasti. Välittämättömyyteni heijastuu ulkonäköön etten meikkaa ja lähden ulos vaikka kynsilakka olisi kulunut kynsistä epäsiististi. Joku kumma pelko on. Kun näen sitä Terminator-unta niin pyrin piiloutumaan ja katoamaan ettei Terminator saisi minua. Pelkään että näkyvänä ja suurena jäisin kiinni - saisin liikaa huomiota. En osaa sitä paremmin sanoa. Naurettava, jopa hyvin narsistinen pelko.

Kuitenkin pupillit olivat isot ja kolmen tunnin kuluttua alkoi tulla tosi kylmä. Vähän pelästyin onko minulla serotoniinisyndrooma. Googletin sitä. Tilanne ei vaikuttanut huolestuttavalta kuitenkaan. Eniveis kyllästyin siinä jo vähän ja otin viiniä ja pameja katkaistakseni jutun. Neljän tunnin kohdalla alkoi katketa ensimmäisenä merkkinä nälkä kun en ollut juuri syönyt mitään (kello oli n. 10 illalla). Pupillit kuitenkin pienenivät vasta n. klo 24. Ihan ok. Halusin ottaa yksin kun nuo eivät tee minua sosiaaliseksi.

Työkkäristä soittivat eilen klo 9. Pahoitteli että olen varmaan parhaillaan töissä. Hah! Paskat minä nyt missään töissä olen tuohon aikaan maanantai-aamuna - en ole edes herännyt vielä! Olen oikeutettu lisäpalkkatukeen jos työnantajaa kiinnostaa. Mutta palkkatuki muuttuu vuoden alusta että uusissa sopimuksissa se on maksimissaan 30-50% palkasta. (Aiemmin on ollut mahdollisuus saada lähes koko palkka). Vajaakuntoisena periaatteessa olen oikeutettu saamaan vaikka pysyvästi 50% palkkatuen jos työnantaja perustelee kuinka vajaakuntoisuuteni heikentää työsuorituksia. Ainoa ettei kukaan oikein palkkaa ketään vajaakuntoista jos palkasta pitää maksaa itse noin iso osa. Kuitenkin työnantajalle tulee kalliiksi jos jokin työsuoritus viivästyy/estyy ja työntekijä vie sen yhden työpisteen käytöstä kunnosta huolimatta. Typerä uudistus minusta. Ehkä sillä pyritäänkin siihen että palkkatukea käytetään vähemmän ja työnantajat käyttävät enemmän palkattomia harjoitteluja joissa voivat saada ilmaiseksi terveen opiskelijan/työttömän töihin.

Työni ei ilmeisesti jatku huhti-toukokuuta. Eilen oli siitä vähän mälsä olo mutta nyt olen ihan tyytyväinen. Mietin vaan johtuuko se minusta vai työnantajan tai palkkatuen oikuista kun joillakin jatkuu ja joillakin ei. Onhan minulla ollut sairaspoissaoloja ja huolimattomuusvirheitä. Olen aina ollut taipuvainen hajamielisyyteen ja huolimattomuusvirheisiin ihan lapsesta lähtien. Ajoin opettajan raivon partaalle ala-asteella sillä että aina unohdin jotain - allekirjoituksen kokeeseen, tehtävät, kirjat, kumin, kynän, virsikirjan tms. Eikä varmaan noiden päihteiden käyttökään ole asiaa parantanut. No, onneksi näyn oppivan vieläkin uudet tietokoneohjelmat ja muut - tulee vaan virheitä välillä tuossa kun pitää lähettää esim. ryhmille tekstiviestejä että niihin tulee väärät päivämäärät tms. Yhdessä viestissä vastikään olin kirjoittanut 3.2 kun oli 3.3. Rouva moitti siitä. "Väsyneenä niitä sattuu" sanoin. "Väsyneenä niitä ei pidä lähettää" Rouva sanoi "vaan antaa jonkun toisen lähettää". En viitsinyt kysyä että mitä sitten minun on tarkoitus tehdä sinä suurimpana osana ajasta kun olen väsynyt. Sanoa ehkä pokkana Rouvalle taikka Hepulle kun antavat minulle jonkin työtehtävän "Sori vaan mutta olen tänään väsynyt. Tulin kyllä töihin mutta vähän mietin etten tekisi tänään töitä ollenkaan vaan pelaisin Facebookissa Scrabblea koko tämän päivän.".

Mietin vaan kannattaako minun pyytää työtodistukseen sitä arviointia vaiko ei. Sairaspoissaolojahan ei saa mainita siinä mutta huolimattomuudenhan voi mainita. Toisaalta olen oppinut työt hyvin, ollut asiakaspalveluhenkinen, joustava työkavereille, sopeutunut normeihin, ollut työhaluinen (enemmän olen saanut moitteita tuosta että teen montaa hommaa kerralla kuin siitä että työstä kieltäytyisin), oma-aloitteinen, tunnollinen... paljon hyvääkin. Tai noin koen mutta mistäs tiedän mitä muut ajattelevat. Varmaan minun kannattaa pyytää se arvio. Taikka kirjoittaa että pyytää arvion jos se on suht koht hyvä. Vai tuleeko sellaisesta tunne että toinen on epävarma työnteostaan?

Eilen vielä kysyin kuntakokeilun tyypiltä olisinko oikeutettu lisäpalkkatukiaikaan jos työnantaja olisi kiinnostunut. Tänään olen jo sopeutunut töiden loppumiseen ja alkoi pelottaa jos hän alkaa minulle jotain hommaamaan. Jollekin oli hommattu lisäaikaa kuntakokeilun kautta ellen väärin ymmärtänyt jotain.

Olen tosi väsynyt. Mielettömän väsynyt - käynkin nukkumaan jo. Onneksi pääsin kotiin jo palaverin jälkeen. Se oli lännessä klo 10-12.30. Olisi ollut tosi rasittavaa lähteä Itään vielä, kuluttaa työmatkoihin tunti ja ehtiä olla töissä maksimissaan pari tuntia.

Mikäköhän pakkomielle minulla on kertoa aina jokapäiväisistä toilailuistani? En tiedä edes kiinnostavatko nämä ketään. (Korkeintaan muutamia Psykopatologia-foorumin ja suomi24:n lukijoita - tukarilaiset eivät enää vieraile ainakaan foorumin linkin kautta taikka vauvapalstalaiset).

Kysyin Rouvalta tänään jatkuuko työni. Sillä huhtikuussa tai toukokuussa olisi vielä työtä. Ensin ajattelin että toivon ettei jatku mutta toisaalta rupesin miettimään että tuolloinhan on pääsiäinen, vappupäivä ja helatorstai - neljä ylimääräistä palkallista lomapäivää. Joten ehkä en kuolisi työuupumukseen vaikka jatkuisikin. *Saattaisin* tietenkin kuollakin - mistäs sitä ihan varmuudella etukäteen tietää - mutta varovaisesti voisi arvioida etten *todennäköisesti* kuolisi. Siitä tulikin sitten pitkä rupattelutuokio sillä Rouvalta ei tuosta vain kysäistä mitään. Seisoin varmaan 40 minuuttia ovensuussa kun puhuimme mm. työkkäristä, Sallasta, Lappeenrannasta, iäkkäistä vanhemmista ja Venäjän perusluonteesta.

Rouva ei tiedä. Neuvoi kysymään minut palkanneelta ylemmältä esimieheltä. Kysyi mitä itse haluan - aionko uudelleenkouluttautua. Sanoin että tuskinpa. "Kiina" eli yksi palkkatukivahtimestareista on käynyt myös työkkärin uravalmennuksessa. Siellä olivat ehdottaneet että hän opiskelee lähihoitajaksi. Rouva päivitteli että miten ihmeessä ehdottavat 51-vuotiaalle taloushallinnon ammattilaiselle lähihoitajuutta että ovatko ihan kahjoja - mikseivät ehdota mielummin taloushallinnon lisäkoulutusta? (Kiina on siis se "maisterismies" joka tuolla on vahtimestarina. Vähän jo etukäteen päättelinkin. Kerran kun juttelimme Kiinasta ja huonekasveista kysyinkin Kiinalta joka parhaillaan opiskeli tietokoneelta kiinaa että mikä hänen peruskoulutuksensa on. Kiina punastui ja sanoi "Mitä se mihinkään liittyy?")

Rouvalla ei ole korkeaa kuvaa työkkäristä. Sanoi että vähän tuntuu että kohtelevat meitä alentuvasti. Kertoi käyneensä kerran hoitaessaan palkkatukityöntekijän asioita joka ikänsä puolesta olisi ollut oikeutettu täysityöaikaan. Kolmella tiskillä oli vain yksi työntekijä joka mässytti purkkaa. Rouva pyysi häntä selvittämään asiaa - työkkärin mies sanoi ettei hän voi kun hänellä on "kiire". Rouva katsoi ettei missään ole muita asiakkaita eikä miehellä papereita pöydällä. Sanoi että hän voi kyllä odottaa. Mies vetosi kiireeseen muutaman kerran ja lopulta Rouva sanoi "Sinulla on kiire purkan puremisen kanssa! Minä olen töissä kaupungilla ja sinä olet töissä valtiolla - lopeta nyt tuo kiireestä höpöttäminen!" Asia hoitui lopulta mutta mies ei voinut antaa paperia Rouvalle vaan hänen piti faksata se mikä Rouvaa nauratti.

Sanoin ettei Työkkäristä mitään apua kenellekään ole. Ettei uuden käytännön mukaan siellä saa edes asioida kuin kutsusta. Kerran minulle on pidetty 45 minuutin luento organisaatiomuutoksesta. Jätin kertomatta että vierailin vuosia "kuntoutusohjaajan" vai mikä hänen tittelinsä nyt oli luona - jätän nimen mainitsematta kun opin virheistäni - ja päivittelin hänen taipumustaan mm. hamstrata tietoja itsetyytyväisesti tukarilla. Raatis ilmoitti asiasta sille työntekijälle. Tyyppi nosti kunnianloukkausjutun siitä. Se oli mielestäni myöskin aika sekopäistä mutta ilahduttavaa tuollainen energianpuuska sillä pidin naista tuota ennen hyvin flegmaattisena. Itse syytöksistä hän vain totesi että ne ovat "tuulestatemmattuja" spesifioimatta yhtään tarkemmin asiaa. Poliisit sitten lähettivät minulle tiedon siitä että jutun tutkinta lopetetaan koska yleisen elämänkokemuksen perusteella voidaan arvioida etteivät tekstit ole aiheuttaneet suurta kärsimystä taikka ammatillista haittaa vaikka olivatkin halventavia. Koko episodi oli melko absurdi mutta näitähän riittää. Lähettelin tyypin tekstit sitten tämän esimiehelle ja sanoin toivovani ettei hän ole kuluttanut työaikaansa niihin ja vaadin jotain selvitystä asiasta. En kuullut asiasta sen koommin. Onneksi en saanut karenssia kostoksi. Possu väitti saaneensa monta karenssia yhden työntekijän mielivaltaisuuden vuoksi.

Saatana. En nukkunut silmäystäkään yöllä. Siis viittä minuuttiakaan. Luulin että 7,5 mg Remeron nukuttaisi mutta niin ei käynyt. Kun havaitsin tilanteen klo 2.30 oli liian myöhä ottaa Doxalia (kestää tunnin että vaikuttaa ja vaatii ainakin 7 tunnin unet). Melatoniini ja kaapin perältä kaivamani yksi jäljelle jäänyt Cirdalud ei auttanut. Kävin avatut Doxal-purkit läpi siltä varalta että olisi ollut haja-Diapameja siellä (joskus työnnän niitä sinne kun jäävät lojumaan ja avautumaan pillerilätkistä) muttei käynyt tuuri. Otin yhden viskipaukun mutta viskin maku oksetti. Kävin suihkussa ja lueskelin nettiä viiden maissa, pläräsin Poen novelleja, pyöriskelin ym. Klo kuuden jälkeen olisin ehkä saanut unta - silmien edessä alkoi näkyä sellaisia visuaaleja jotka viittaavat unen läheisyyteen - mutten enää uskaltanut antaa itseni nukahtaa. Hammaslääkäri oli yhdeksältä ja on ihan helvetillistä yrittää herätä jos on vajonnut syvään uneen ja ehtinyt nukkua alle kolme tuntia. Silloin kertakaikkiaan on parempi valvoa.

Hammaslääkäri oli tosi varmaotteinen eestiläinen/saksalainen nainen mutta purukalustoni tila sai hänetkin kalpenemaan. Kerroin tuosta että paikka irtoilee. Sanoi laittavansa nastan siihen että pysyy paremmin. Porasi pitkään mutten tarvinnut mitään puudutusta. (Hampaan hermot ovat paenneet jo jonnekin aivoihin asti ja tuskin huomaisin mitään kipua vaikka joku kiskoisi sen ruuvikorkilla kokonaan irti). Sanoi että purentani on niin madaltunut narskutuksesta että sitä pitäisi korottaa. On lääketieteellisen lisäksi esteettinen asia. Matala purenta saa kasvot veltostumaan ja laskeutumaan. Ehdotti että kysyn asiasta ensin julkiselta puolelta. Ei osannut sanoa paljon maksaa. Muovia pitäisi laittaa alahampaisiin vähän kerrassaan korottamaan purentaa. Jos ensin laittaa paljon aiheuttaa oireita. En vaan usko että ne julkisella lähtee tekemään tuollaista. Ainakaan esteettisistä syistä - pitää sitten lukea kaikki fyysiset oireet jotka madaltunut purenta voi aiheuttaa ja väittää että niitä on.

Soittelin mutsin kanssa. Tämä ei saanut kilpirauhaslääkkeitään uusituksi - joutui soittamaan kolme kertaa ja rukoilemaan terveyskeskuksessa että uusisivat. Lappeenrannassa kuulemma tolkuton tilanne lääkärien suhteen. Äiti haluaisi että laittaisin hampaat kuntoon. Pääsi eläkkeelle tässä kuussa ja tuo nostaa hänen tulotasoaan n. 500 euroa/kk. Sanoo että voi vaikka osallistua rahallisesti. Että hän kärsii siitä että minulla on huonot hampaat. Sanoin että tuo on hänen ongelmansa eikä minun - minulla on omia ongelmia. Äiti kysyi mitä ongelmia minulla sitten on. Sanoin etten tarkoittanut konkreettisesti vaan ylipäänsä. (Kävin Valkonauhaliitossa yhden kurssin aikanaan ja siellä tuli esille yksi niitä harvoja juttuja jotka minua ovat hyödyttäneet. Murehdin jotain äitini ongelmaa ja terapeutti sanoi että kyseessähän on äitini ongelma eikä minun ja on tärkeää osata rajata ongelmansa. Niinpä jos äitini kärsii hampaistani on tuo äitini ongelma - minä löydän luultavasti 10 000 aktuellimpaa omaa ongelmaa ennen tuota).

En tiedä sitten mitä tuollainen purennan korotus maksaisi yksityisellä tehtynä? Voisiko olla realistista olettaa että esim. 2000-3000 euroa? Tuon hampaan korjaus ja nastoitus yksinomaan maksoi 117 euroa.

Olin töissä. Ei väsyttänyt. Kokonaan valvotusta yöstä tuleekin enemmän hutera ja vähän humalainen olo. Heppu kysyi voinko olla viiteen kun hän on nukkunut huonosti. En viitsinyt sanoa että en itse nukkunut yhtään. Ainoastaan kun häneen oli iskenyt joku tarkastelu-into niin sanoin tarkasteltuani listoja vähän että jatkaisin mielummin joku toinen päivä kun itsekin nukuin vähän huonosti. (Kun niissä tarkastuksissa oli ollut aiemminkin jotain virheitä vaikka olin niin huolella tehnyt niin en tosiaankaan tänään ole tarkkaavaisimmillani. Mitä järkeä tänään yrittää tehdä kun ei voi luottaa mihinkään havaintoonsa?) Hän sanoi että jos minulla on huono olo niin voi hänkin olla viiteen. Sanoin että voin olla kyllä viiteen. (Minullehan se on sama missä valvon. En halunnut miinusta kellokorttiinkaan).

Päivän lopuksi löysin mieltäylentävän artikkelin iltavirkkuuden kaikista riskitekijöistä ja liitännäissairauksista. En saa sitä näköjään auki omalla kotikoneella kun ei ole käyttöoikeuksia mutta tässä . lyhennelmä

Nyt pitäisi saada nopeasti unta kun tarvitsen melkein 12 tuntia unta. Ei yhtään väsytä. Otin Doxalit. Jos kuitenkin saisin unta jo 21.30 niin saattaisin pystyä heräämään yhdeksältä aamulla. Tolkutonta taiteilua tämä aina. Minulla on ne kaikki iltavirkkujen ongelmat jotka alkuperäisessä artikkelissa erikseen mainittiin - univaikeudet, masennus, lihavuus, päihdeongelmat, itsetuhoisuus ym. Siinä sanottiin ettei tiedetä onko syy iltavirkkujen perimän patologisuudessa vai ympäristöolosuhteissa mutta todennäköisesti kummassakin ja kuva että ihmiset muuttuvat vanhemmiten enemmän aamuvirkuiksi voi olla osin valheellinen ja johtua vain siitä että iltavirkut kuolevat aikaisemmin. Onslown sanoin "How nice!"

Huomenna taas hammaslääkäriin. Yläetuhampaasta lähti iso paikka irti (n. puolet hampaasta). Viimeksi sama hammas korjattiin 8/2013 ja 12/2013 - no, ehkäpä edistysmistä että paikka pysyi tällä kertaa kokonaista vuoden ja kaksi kuukautta. En ole syönyt kovia karkkeja. No, purentakiskon käyttöä olen kyllä välillä laiminlyönyt lähinnä kun olen sulkenut silmät hetkeksi aikomatta käydä nukkumaan ja nukkunutkin koko yön. Kolmen täytteen paikka yksityisellä hammaslääkärillä tekee 100 euroa. Ei olisi ollut järkeä julkiselta varata aikaa kun olisivat komentaneet minut jonottamaan Ruskeasuolle kolmeksi tunniksi ja olisin lopulta päässyt töihin vasta iltapäivästä ja saanut viisi miinustuntia kellokorttiin.

Tähän mennessä tuohon hampaaseen on uponnut jo varmaan 700 euroa. Nopeasti menee tähän tahtiin siihen rahaa saman verran kuin implanttiin. Ei kuitenkaan viitsisi kiskottaa tervettä hammasta. Kruunuakaan ei viitsi ottaa kun hampaaseen ei satu edes (en tarvi yleensä sen poraamiseenkaan puudutusta kun juuret pakenevat - kuulemma - kun hampaissa on noin iso paikka) ja en haluaisi tehdä juurihoitoa terveisiin hampaisiin. Paikka on vaan niin iso ja niin hankalassa kohtaa että näyn narskuttelevan sen pois kerran vuodessa. Minkäs tekee. Tällä kertaa olen pysynyt aika rauhallisena tämän suhteen varmaan kun rahatilanne on kuitenkin suht hyvä.

Mulla on ollut hyvä hammasluu ja sain ensimmäisen reiän vasta 18-vuotiaana ja silloinkin se oli ainoa jotain 23-vuotiaaksi asti. Harmillista että tuon narskuttelun vuoksi on lohkeamia sensijaan tullut todella paljon. Narskutteluun olisi pitänyt puuttua aikaisemmin. Jo kouluhammaslääkäri sen havaitsi mutta oli kiinnostunut ainoastaan siitä että onko se aiheuttanut päänsärkyä. Sain purentakiskon vasta joskus 25-vuotiaana ja silloin oli jo ylähampaista mennyt kärjet. Joku hammaslääkäri halusikin ottaa hampaistani kuvan oppimateriaalia varten näyttääkseen kuinka narskuttelu näkyy hampaista. Että tässä ollaan filmitähtiä melkein. Hmm-m.

Kävin sitten illalla Työväenopiston Raakakakkukurssilla. En pystynyt syömään omaa lautastani tyhjäksi vaan otin sen mukaan. Se tolkuton suklaan ja makean määrä etoi enkä edes tykkää tummasta suklaasta erityisemmin. Olisi pitänyt olla jotain suolainen piirakka tms. mukana. Tein itse piparkakkupallot ja chia pina colada vanukkaan. Valitsin nuo reseptit kun ne olivat aika nopeatekoisen oloisia ja olivatkin varsin simppeleitä mutta tein ne siis yksin ilman paria. Olin valmis jo puolta tuntia ennen tarjoiluaikaa. Opettaja ihmetteli nopeuttani. Häivyin sitten omat hommat tehtyäni ja tiskattuani käytävään nettisurffailemaan varttitunniksi kun ei kiinnostanut alkaa auttamaan hitaampia niiden duuneissa. (Olen nopea koska olen laiska ja koko nopeudesta menisi pointti jos se johtaisi lopulta siihen että joudunkin tekemään enemmän töitä kuin muut - right?) Oli kyllä ihme taivastelijoita ryhmä täynnä. Yksi onnistui kuluttamaan varmaan 10-15 minuuttia kattamiseen eikä tarvinnut edes kattaa kuin haarukka ja veitsi kun oli noutopöytä. Ajattelin vaan etten tällä kertaa kata kun yleensä aina joudun.

Niin joo ja kuva nykyajan tapaan. Kookoslastuilla päällystetyt palluraiset vasemmalla ovat omin käsin väsäämiäni. Vanukas oli erillisessä jälkiruokalasissa - unohdin ottaa sen kuvaan mukaan.

Olin kipeänä perjantain. Maanantai on mulla vapaata. Kohtahan duunit on loppukin. Työtodistuksen saamisen jälkeen voisin kysyä onko mahdollista saada tositetta siitä kuinka monta sairaspäivää mulla on ollut. Tosin tuskinpa se psykpolille mitään merkkaa - voivat epäillä että olen ollut krapulassa silloin.

Paska sää. Joku vesiputki hajosi pihalla. Tuli vesikatko ja lähtiessäni kaupungille tiemiehet neuvoivat ostamaan juomista koko illaksi. Ostin kahdenlaista kivennäisvettä, aloe veraa, mansikkakeittoa, viiniä ja viskiä. Että janoon täällä ei kuolla.

Vilkaisin Kappahlin ja HM:n tarjonnan. Hyi mitä rääsyjä! Rumia ja heikkolaatuisia. Ihmeellisiä säkkimalleja että hihat kainalosta puolimetriset ja kapenee kyynärpäähän. Kangas kovaa ja ohutta ja jo valmiiksi pesunukkaista ilman ensimmäistäkään pesua. Mielikuvituksettomia raita ym. kuoseja tai jotain muodotonta harmaata möykkyä. Eipä tarvi ainakaan murehtia ettei löydy omaa kokoa kun ei olisi löytynyt edes xs-kokoiselle. Työpaikkani lähistöllä on Tarjoustalo ja sieltä haen ajan kuluksi aina astioita, sukkia, pitkiksiä ym. Se on kyllä HM:n ja Kappahliin verrattuna laadukkaampi paikka. Vaatteet vähän tätimäisiä mutta ainakin pehmeitä ja paksua kunnon kangasta.

Laitoin välit poikki tuohon Parihiin. Totaalisen ristiriitainen tyyppi. Musta on ollut kivaa kun on nähty vaikka ollaan nähty vain kolmesti puolentoista vuoden aikana eikä tuttavapiirini pursua älykkäitä ihmisiä. Olen sitten välillä tekstaillut ja kysellyt kuulumisia. Tekstailuni ovat häntä jotenkin häirinneet vaikka itse mm. pyysi minua Facebook-kaverikseen. Jossain vaiheessa sanoi tyttökaverinsa olevan taipuvainen mustasukkaisuuteen etten tiedä onko tuo sitten syy. Mutta hän on mua kahdeksan vuotta nuorempi ja tyttökaveri muistaakseni samoin häntä kahdeksan vuotta nuorempi. Ei tunnu realistiselta että joku olisi vakavasti mustasukkainen ihmiselle joka voisi olla äitinsä. Koko mustasukkaisuus on nykyään niin out että kaikkia hävettää koko ominaisuus itsessäänkin että miten kukaan enää alistuisi siihen itsessään tai toisessa? En tajua. No, poistin hänet kännykästä ja Facebookista jospa se nyt hänen elintasoaan jotenkin kohottaa kun ei joudu saamaan multa tekstiviestejä kerran kolmeen kuukauteen. Yksi ongelma vähemmän. Oli mukava olla avuksi.

Oon päässyt joka päivä töihinkin. Enää yksi päivä tällä viikolla. Maanantai on mulla vapaa kun on raakakakkukurssi enkä jaksaisi mennä sinne töiden jälkeen. Eilen Heppu meni viideksi tunniksi lojumaan sohvalle ja kuuntelemaan kännykästä musaa kun ei jaksanut enää nettisurffailla ja lukea nettihesaria ja katsella kissavideoita. Tää on rankka duuni kuulkaas. Minä pelasin päivän Scrabblea ja kauppasin vaatteita Facebookin ryhmissä. Ja siivosin sähköpostejan - n. 400 mainos ym. viestiä roskakoriin.

Tänään Rouva antoi mapitushommia mulle ja Kundille. (Häntä ei oo varmaan vielä täällä mainittu). Molemmat oltiin varmaan vittuuntuneita jutusta. Kundi pudotti paperit ensin lattialle ja minä tönäisin reijittimen pöydältä. "Mitä te oikein alatte riehumaan?" Rouva naureskeli "Minä annoin teille niin helpon homman!"

Heppu puhui vuorotteluvapaalla olevasta tyypistä joka muistaa numerot. Kertoi että se on lukenut laajan matikankin joka on "kuulemma helvetin haastava". No, enpä viitsinyt sanoa että mä olen saanut laajasta matikasta pistettä vaille laudaturin - vanhan systeemin mukaan jossa ei ollut eximiaa vielä - ja tässä sitä ollaan mapittamassa.

Sunnuntaina meen Veloenan synttäreille. Eksä halusi tavata ja ehdotin sunnuntaita ja sain nyhdettyä häneltä kutsun. Hän tykkää nähdä minua mutta on saita kutsumaan tilaisuuksiin. En oikein tiedä miksi.

Vittu saatana mua jotenkin vituttaa tosi raskaasti. Pienestä kiinni että lähdin töihin. Nukuin saatanan huonosti. En ottanut Doxaleja ja Stellat oli loppu. Yritin nukkua Melatoniinilla ja neljällä Diapamilla ja neljällä Cirdaludilla. Totaali-virhearviointi. Eihän siitä paskaakaan tullut. Nukuin varmaan kymmenen minuuttia ja näin jännää painajaisenpoikasta että päähäni yritettiin tunkeutua ja vahingoittaa. Sitten joku 79 syntynyt oli kuollut ja mietin miten niin nuorena. (79 syntyneitä tunnen vaan SK:n mainitseman ihastuksensa ja helun). Loppuyön pyörin. En saanut unesta enää kiinni vaikka olisin mielelläni jatkanut sitä.

Vituttaa ja oksettaa tää työnteon irvikuva. Oon ihan kypsä tähän. Tulin töihin ja Heppu selasi nettihesaria tapansa mukaan. Oli ollut töissä jo kai ainakin 45 min klo 9.45 ja tulemiseni havahdutti hänet "Onkohan meillä puhelinpäivystys tänään yhdeksästä lähtien?" Oli itsekin nolostunut ja joutui soittamaan asiasta. Olihan se. Mitä pienestä. Laittoi sitten puhelimen päälle ja työnsi mulle. Samantekevää sinänsä kun eihän se ees soi.

Tässä sitä lusitaan neljään. Käyn kaupassa joskus 11.30 ja haen ruokaa ja kahvimaidon tänne. Voin maksaa sen omistani kun oon niin vitun rikas. klo 14 pidän lounastauon ja käyn apteekissa. Tuolla tavoin saan kaksi ulkoilua. Haen perkeleen stellat niin nukun ens yön. Klo 16 lähden. Tätä tää mun elämäni on. Haluan elämäni takaisin ja päästä impro-iltoihin, bridgeä pelaamaan, facebook-kavereita tapaamaan ja kuuntelemaan karaokea! Vesijumpatakin voisin kahdesti viikossa...

Olimme syömässä lapsuudenystäväni SK:n kanssa. Hän oli täällä psykologikokouksessa - käy myös psykoterapiakoulutuksen vuoksi aika usein. Mietimme minne menemme syömään. Tajusin että mulla on Cityshoppari ja sillä saa Samsaar nimisessä intialaisessa ravintolassa alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan pääruuan hinnalla. Otimme alkupalaksi kana-salaattijutun, pääruuaksi tuorejuustoa, riisiä ja naanleipää ja jälkiruuaksi jäätelöt. Oli hyvää ruokaa. Koskaan en ole syönyt noin hyvää Palak paneeria joskin Gandissa on parempaa Naanleipää.

Olen suorastaan läkähtynyt siihen kuinka paljon ehdimme puhua 2,5 tunnin aikana. Päivitimme mitä sukulaisillemme on tapahtunut, meille itsellemme jne. SK ei ollut sanottavammin kiinnostunut työpaikastani. Hänellä on ollut useamman vuoden juttu että on ihastunut johonkin naiseen vaikka on siis naimisissa ja kahden lapsen äiti. Sanoin etten itse ole koskaan ollut varmaan ihastunut - sen enempää naiseen kuin mieheenkään. Olen sadomasokistisesti virittynyt aseksuaali. Jos luen sopivista valtasuhdejutuista niin se voi herättää mielessäni henkistä viritystä joka on vähän kuin henkinen seksuaalinen lataus ilman sitä fyysistä puolta. Siksi varmaan olen hankkiutunut niin paljon ongelmiin.

En kertonut mitään siitä että olin sairaalassa 2010. Tai olemmehan nähneet kahdesti jo sen jälkeen enkä ole aiemminkaan kertonut. Vaikka olen muussa avoin en osaa tuosta puhua. Pelkään että se heittäisi keskustelun liian vakavaksi. Minua vähän vaivaa se etten osannut siitä puhua.

Sk on käynyt traumaterapiassa ja työterveyshuollossa. Hän ei tuntunut täysin ymmärtävän sitä pelleilyä minkä kohteeksi olen psykpolilla ja työkykytesteissä joutunut. Useimmat älykkäät ihmiset onnistuvatkin hommaamaan itsensä tilaan jossa saavat työterveyshuollon palveluja eivätkä silloin käsitä tuota täydellistä puoskarimeininkiä. Itse olen vuoroin ollut hysteerisen avoin ja omista asioistani hyvin saita jakamaan mitään. Yksi fakta hoidosta on jäänyt päällimmäiseksi mieleen - nimittäin se että koskaan en ole saanut mitä olen halunnut! Jos olen halunnut eläkkeelle niin enpä ole päässyt. Jos olen halunnut terapiaa niin enpä ole saanut. jne. Tuo tekee sen että pitää alkaa suoran puheen sijasta viestimään kökön manipulatiivisesti. Jos haluaa sairaslomaa niin ei saa sanoa että haluaa sairaslomaa - silloin pitää sen sijaan pukeutua huonosti! Perkeleellistä pelleilyä näin suoraan sanoen! (Aloin kertoa ystäväni tapaamisesta mutta tässä sitä taas ollaan näissä elämän peruskysymysten ääressä - hohhoijaa!)

Kokemukseni psyk. hoidosta tiivistää anekdootti Neil Hardwickin "Musta tuntuu" sarjasta 80-luvulta. Jos olen sen aiemmin kertonut niin yrittäkää kestää. Päähenkilö tutkii murhaa ja epäilty (vai kuinka se oli - en ole varma) on mielisairaalassa ja päähenkilö haluaa siksi sinne. Päähenkilö esittää psykiatrille kuulevansa ääniä ja näkevänsä harhoja. No, ei mene läpi - lääkäri on suunnilleen "Lopetapas nyt tuo pelleily!" Päähenkilö lopettaa ja kumartuu luottamukseksellisesti psykiatrin puoleen ja kertoo että totta puhuen hän haluaa mielisairaalaan koska on tapahtunut murha ja hän on salapoliisi joka tutkii sitä. Tästäpä psykiatri kiinnostuu silmin nähtäen ja kysyy "Kuinka kauan teistä on tuntunut siltä että on tapahtunut murha ja te olette sitä tutkiva salapoliisi?!" ja päästää päähenkilön mielisairaalaan! Että näin!

Jos minä vielä ensi viikolla haluan sitä saikkua niin varmaankin minun on viisaampi olla pyytämättä sitä vaan sen sijaan valitella hirveää väsymystä ja masenunutta mielialaa ja antaa lääkärien itse tulla siihen johtopäätökseen että minulle tulee kirjoittaa saikkua...

Olipa raskas päivä. Aamulla klo 9-11 oli kuntatalolla kokoontuminen. Pakollinen kaikille Helsingin kaupungilla palkkatuessa oleville. ("Miks meidän piti taas tulla tänne?" sanoi tyttö jolta kysyin tietä ja joka oli menossa samaan paikkaan "Mielummin mä töissä olen kuin täällä!") Siellä kerrottiin kuinka voimme palkkatukiaikana opiskellakin Helsingin kaupungin laskuun ja esiteltiin koulutuksia kuten atk-koulutusta, hygieniapassia, järjestyksenvalvojan koulutusta. Koin ilmeisesti jonkinlaisen psykoottisen läpilyönnin joka sai minut kuvittelemaan olevani toimelias ja työhaluinen käytännönihminen sillä tunnin verran vakavasti harkitsin järjestyksenvalvojan koulutukseen lähtemistä. Sitten tajusin etten jaksaisi seisoa päivää saati kamppailla juoppojen kanssa. Todennäköisesti en jaksaisi käydä läpi edes koko neljän päivän koulutusta.

Voimme hankkia omaehtoisestikin koulutusta ja hyväksyttää se Helsingin kaupungilla perusteluineen. Ihan kiva - mutta mielummin olisin kuullut tuosta asiasta vähän aikaisemmin enkä vasta kun työtä on jäljellä 1,5 kk. Loppupäivän lähinnä googlettelin paniikissa erilaisia koulutuksia joista voisin olla kiinnostunut ja joihin olisi realistisia mahdollisuuksia. Muutamia löytyi mutta ilmoittautumisaika oli mennyt jo umpeen. No, yhden yhden päivän koulutuksen maaliskuun lopulla löysin jonne ehtisin vielä ilmoittautua. En tosin muista enää mikä se oli. Ei mitään elämää suurempaa mutta onpahan yksi koulutuspäivä - jos kaupunki sen hyväksyy.

Olemme eka porukka jotka tosiaan olemme oikeutettuja 100% työaikaan 85% sijasta. Kouluttaja mainitsi kyllä sivulauseessa että eivät kaikki välttämättä ole ottaneet vastaan tuota mahdollisuutta - esim. ymmärrettävää kieltäytyä siitä jos vaikkapa toimii omaishoitajana. Haloo? Välillä tuntuu ettei noilla tyypeillä ole mitään yhteyksiä todellisuuteen. Voin paljastaa että eipä tällä 85%:n työajallakaan paljon dementoituneita äitejä hoidella - ei ainakaan jos on lähes kahden tunnin työmatkat päivässä. "Omaishoitajana"?! Kaikkea sitä! Sama sen omakouluttajani kanssa. Ihana symppis tyyppi ja asiantuntevakin muttei sillä ollut mitään käsitystä masennuksen vaikutuksesta. Sanoi vaan ettei työhaastattelussa kannata kertoa asiasta mitään. Ei ikinä vastannut siihen meiliini jossa kysyin että minkä sitten työhaastattelussa kerron olevani syy siihen etten ole suorittanut opintojani loppuun jos sitä kysytään. (No, toimin oman harkintani mukaan ja kerroin että opinnot jäivät kesken masennuksen vuoksi ja sain tämän paikan).

Koko päivän olin ihan mielettömän väsynyt. Ajattelin että menen heti maanantaina pyytämään viikon saikun joko terveyskeskuksesta tai psyk. polilta etten enää kestä. Nyt kun kävin vesijumpassa M:n kanssa on olo jo parempi ja tajuan että tuo oli ehkä hetkellinen uuvahtaminen ja hysteerinen reaktio siihen että joutui mielessään käymään läpi niin hirveän määrän koulutuksia ja miettimään kiinnostavatko ne vaiko eivät. Lisäksi söin koulutustilaisuudessa kaksi korvapuustia ja töihinkin joku sattumalta oli hommannut korvapuusteja ja söin töissä kolmannen ja yksi työntekijä oli ostanut karkkia ja söinpä vielä niitäkin. Karkinhimo oli valtava ja pelkäsin että joku vielä sanoo minulle että yksi työntekijä ei saisi syödä niitä niin paljon ja muillekin pitäisi jättää. Onneksi onnistuin kähveltämään niitä melko salaa aina kun oli muuta asiaa keittiöön tai vessaan.

Minua kuitenkin uuvuttaa selvästi tuo jos joutuu päivässä olemaan monessa paikkaa. Vaikka töissä on tylsää niin ravaaminen uuvuttaa paljon, paljon enemmän. Pelkään että se koulutuspäiväkin uuvuttaisi. Kävin matkalla kuntatalolta töihin Hakaniemen itämaisissa kaupoissa ostamassa Aloe Vera -juomaa, litsejä, mungpapuja, chilinuudeleita ja steviaa. Unohdin kastella viimeiset idättämäni mungpavut joten ne ovat itäneet vähän huonosti. Saa nähdä ovatko ne syömäkelpoisia. (Kai ne voi huonosti itäneinäkin muuten syödä mutta jos sinne on jäänyt ihan kovia joukkoon niin hammas voi lohjeta).

Nyt mulla on lomaa huominen. Katson jos saan levättyä tämän koulutusuupumuksen pois nyt kolmen päivän viikonlopussa tai sitten pitää lähteä hakemaan viikon saikkua. No, jospa tulisivat vielä laittamaan termostaatit pattereihin huomenna ja päästäisivät minut paniikista ja häpeästä asuntoni johdosta niin kaikki toiveeni olisivat täyttyneet jotakuinkin ilman mitään koulutuksiakaan...

Kuulemma täällä on tarkoituskin olla helvetin kuuma. Sisälämpötilojen yhtäläisyyttä ei voi mitata muuten kuin laittamalla joka asunnon patteri täysille ja katsoa tuottaako se varmasti yhtä suurta kärsimystä sekä talon ylimpään että alimpaan kerrokseen. Oletteko koskaan kuullut tälläisestä?! Kun soitin tyypille klo 8.10 asiasta niin tämä oli vilpittömästi närkästynyt kun en heti hiffannut koko jutun nerokkuutta. Kun joku suunnittelija hyväksyy luvut niin asukkaat vapautetaan kärsimyksestään ja ruuvataan termostaatit takaisin.

Simahdin eilen jo klo 19.30. Heräsin puoliltaöin ja jatkoin uniani. Sitten klo viiden aikoihin aamulla en saanut enää unta. Kävin suihkussa, join kahvit ja lähdin töihin. Olin kuvitellut että siellä ois ollut jo jengiä. Klo 7.30 olin kuitenkin ekana ja jouduin koputtelemaan ovea ja siivooja onneksi avasi. Onneksi ei ollut myöskään hälyytystä päällä. Kaikki olivat suht ihmeissään aikaisuudestani. Rouva kysyi kävinkö kotona ollenkaan nukkumassa. Hän kehui silmälasejanikin kahdesti - löysin kotoa yhdet vanhat jänskät lasit jotka omastakin mielestäni ovat tosi nätit. Niiden ainoa miinuspuoli on siinä etteivät ne ole kovin mukavat päälle. Eikä sanonut mitään siitä että koko päivän söin karkkia (väsymys kai aiheutti makeanhimon) mikä aiheutti välillä haasteita puhelimessa puhumiselle mutta oikealla taktiikalla onnistui hyvin.

Onneksi hän ei saanut sitä tyhmää meiliäni. On aika mukava ja huumorintajuinen tapaus kuitenkin. Yksi närkästynyt työntekijä oli soittanut ja valittanut Rouvalle että tämä "syö hänen plussansa" (kellokortilta). Siihen Rouva "Lihavahan mä toki olen mutten kenenkään plussia nyt sentään syö!"

Viikonloppuna lauantaina kävin eksän kanssa kuuntelemassa Korjaamolla kun ihmiset lukivat teini-aikaisia päiväkirjoja. Hän soitti minulle kun aikatauluni vähän pettivät että haluanko että hän ostaa minullekin lipun (15 euroa). Sanoin että voin ostaa nyt kyllä itsekin mutta oli kuitenkin ostanut mistä olin otettu vaikka yleensä ei itsenäisesti ole tarjoamassa. Sunnuntaina kävin yhden M:n - en sen jonka kanssa vesijuoksen - kanssa katsomassa leffan ja hänkin oli tarjoamassa minulle leffaa vaikka minä olin se joka pyysin häntä elokuviin. (Uskokaa tai älkää ihmiset niin siinä on omat hyvätkin puolensa että profiloituu likviditeettiongelmaiseksi ihmiseksi!)

Ja meillä oli töissä eilen työpaikkapalaveri jossa selvisi ettei tuo yksi ns. esimies tiennyt yhtään siitä että me ollaan jouduttu "täpittämään" yksitellen ne n. 1300 liuskaa. Rouva kertoi kuinka nuo vahtimestarityypitkin oli vaadittu mukaan talkootyöhön. Kuulemma olivat ensin viitanneet kintaalla ja hän oli joutunut nostamaan äänensä volyymiä että mitään olisi tapahtunut. (Rouva sanoi että heillä on tosi huono palkka ja siksikin mielenosoituksellisesti pitäytyvät Facebookin pelien pelaamisessa. Minulle oli ihan hyvä tietää tuo sillä kun olen välillä jotain kysynyt heiltä eikä ketään ole tuntunut kiinnostavan niin se ei ole ollut henkilökohtaista vaan jonkinlainen yleisasenne).

Otin nyt Lyricani. Kuten aamullakin. Nukahtamislääkkeeni tauottuvat nyt niin että jään kuukaudeksi ilman. Mietin päivällä josko tilaisin yksityispsykiatrin. On vain tosiaan kallista. Se jonka luona kerran vuodessa käyn ja joka laskuttaa 45 minuutilta n. 90 euroa on varmaan joku ihan poikkeustapaus. Useimmat laskuttavat tunnilta n. 150 euroa ellei ylikin ja monilla on se periaate ettei heillä ole kuin tunnin aikoja. Pitäisiköhän varata ihan vaan yleislääkärin 20 min aika? Joutuisin kuitenkin ohjailemaan psykiatria ja oikomaan mutkia suoraksi että hän näkisi metsän puilta yhdellä tapaamisella että mitä pointtia loppujenlopuksi?

Kertaalleenhan olin rehellinen kaikessa mutta se johti vain siihen että äidillenikin sanottiin puhelimessa ongelmani olevan "alkoholi ja lääkkeet" ja että kirjansidontatyössä - josta pidin niin paljon että jatkoin sitä - näkyi muka jotenkin "huono työmotivaationi" jne. vaikka tosiaan pidin siitä sekä tein erittäin nätin muistikirjan! Enpä tee samaa virhettä enää toistamiseen. Vaaditaan monen vuoden terapia että saadaan häivytettyä tuo kokemus. Sanottiin että "työympäristö on sotkuinen" ja se epäilemättä on totta sillä olen erittäin sotkuinen ihminen. Jos minulle antaa juotavaksi lasin vettä niin todennäköisesti onnistun sotkemaan ympäristöni veden lisäksi ketsupilla. Mutta sille en mahda mitään. On kuitenkin haavoittavaa tulla väärin tuomituksi. Jos teen hommat kuitenkin kunnolla eli ajoissa saan tehtyä nätin muistikirjan kirjansidonnassa niin on kohtuutonta että sanotaan että jotenkin näkyy huono työmotivaationi pelkästään siksi että papereista katsotaan että se on todennäköistä joten sellaista muka jotenkin näkyy. Vaikka oikeasti tykkäsin hommasta ja saavutin tavoitteen.

Tuoreena parilalta...

Täältä on ruuvattu termostaatit vek pattereista niin ettei niitä saa itse laitettua takaisin. Ihmettelin vähän juttua. Mutta selitys oli näkyvinään asiassa kun loppuviikosta tuli lappu "Mittaamme sisälämpötiloja - pitäkää maanantaina 9.4 kissat, koirat, undulaatit, lemmikkitiikerit ym. kytkettynä kiinni ja varmistaaka esteetön pääsy" (kenenkään ei tarvitse onneksi kirjoittaa noita litanioita lappuihin erikseen vaan voivat copypasteta ne niiltä sadalta aiemmalta kerralta kun ovat tulleet kutsumattomina vieraina ihmisten koteihin tekemään ties mitä. Viimeisen kahden vuoden aikana sitä on tehty eri tekosyyn varjolla ehkä 40 kertaa. Mutta ymmärtää että putkiremontteja tekevät firmat saavat osan leivästään näistä kontrollikäynneistä.) En oo näistä visiiteistä ylipäänsä yhtään riemuissani mutta tätä osasin sentään odottaa innolla kun ajattelin että sitten laittavat nuo takaisin kiinni ja pystyy kääntämään patterit takaisin viitosesta nollaan. No, eivät kai käyneet tänään täällä tai eivät ainakaan laittaneet termostaatteja takaisin ja täällä on ihan vitun kuuma! >:o(

Mulla on muutenkin mälsä ja kämänen olo. Haluisin että duunit loppuisivat jo. Olen liian vanha sopeutumaan työssäkäyjäksi. Ja koska työsuhteeni ovat aina olleet 3-6 kk niin jonkinlainen sisäinen kello on sopeutunut tuohon ajanjaksoon. Niinpä oon nyt jotenkin henkisesti jo ihan finaalissa näin neljän kuukauden kohdalla ja tuntuu kauhealta että saattaisin joutua jatkamaan vielä 1-2 kk ylimääräistä.

Unohdin myös Lyricat illalla ja aamulla ja menkat alkoivat joten siksikin olen tosi mälsissä tunnelmissa. Tämä tästä vielä puuttui että sekopäinen putkiremonttifirma yrittää höyrystää minut hengiltä! (Koska olen rahaton - enkä heille perintöäni testamenttaisi vaikka sitä sattuisi olemaan - niin tuollainen vaan tuntuu kovin pointittomalta).

Viherpeippo kertoo...

Olen saanut yhdistettyä Viherpeipon pöytäkoneeseeni. Jos ihmettelette mikä hän on niin voin paljastaa että Viherpeippo on tietenkin uusi kännykkäni Samsung Galaxy Trend Plus. (Kännykkä pyysi minua nimeämään itsensä ja minkä muun nimen minä olisin voinut muka valita?!) Saan kuvat nyt kätevästi pöytäkoneeseen datakaapelilla. Olisin kai aiemmallakin kännykällä saanut mutten ole jaksanut laittaa sitä vaan olen lähettänyt ne aina sähköpostilla itselleni.

Hain vanhoja päiväkirjoja yläkerrasta. Osa on kateissa. Ehkäpä ullakkoa murtavat huumehörhöt ovat ottaneet niitä krapulalukemisiksi? Toivottavasti viihdyttävät edes. Huvikseni vertailen käsialaani vuosien varrella. Ekassa tekstissä olen hieman alle 19-vuotias. Jälkimmäisessä sama teksti näin 40-vuotiaana kirjoitettuna. Aika samanlaista? Sisällössä kerron lukeneeni jostain kirjalistasta 17 kirjaa ja lukevani parhaillaan Rouva Bovaryä jota pidän hyvänä kirjana vaikka se onkin paikoittain tylsä mutta inhonneeni Decameronea jonka kuitenkin merkkasin luetuksi vaikka luinkin sen vain osittain.

Hyvin samanlainen olen kuin 18-vuotiaana. Tuo eron tuova "lennokkuus" on ollut joku hetkellinen piirre liittyen ehkä siihen jännittävyyteen kun on päässyt aikuiseksi ja kohta muuttamaan pois kotoa - käsiala 16-vuotiaana muistuttaisi nykyhetkeä luultavasti vielä enemmän mutta se päiväkirja on kateissa. Nuorempana olin enemmän pretentious jos yksi yksittäinen sisällöllinen ero nykyhetken kirjoitustapaan pitäisi nimetä. (En vaan keksi sopivaa suomenkielistä termiä). Sittemmin se piirre muuttui jotenkin vastakohdakseen - tahallisen imbesilliksi huumoriksi. Hmm-m.

Tänään mulla on saldovapaa. Ens perjantaina tavallinen. Sitten on talvilomaviikko ja kauhulla tajusin että asiakaspalvelu on koko viikon kiinni. En tiedä mitä me tehdään se viikko. Olisin siirtänyt ens perjantain lomapäivän seuraavalle viikolle mutta sovittiin jo että näen SK:ta joka on Helsingissä klo 15 (lähtee jo klo. 17 lentoasemalle). Sitä tapaamista on jo siirretty kolme kertaa - ihan hyvistä syistä kyllä kuten mummon hautajaisista ja SK:n häntäluumurtumasta - joten en jaksa enää vetkuttaa sitä neljättä kertaa. No, hätätapauksessa menen Hartmannin psykiatriselle hakemaan saikkua jos pää ei kestä :-D (Voin pillittää ja näyttää kuvia asunnostani. Ois korkea aika että niistä kuvista olisi mulle jotain hyötyäkin. Sairaudestanihan ne todistavat eikä hyvinvoinnistani.)

Rouva oli kipeänä ke ja to ja siksi töissä tavallistakin rennompaa. Luin eilen mm. yhden Lovecraft-kirjan esipuheen, Kirkon ja kaupungin menot, tein Metron ristikkoa, postitin huutonet-kirjan ja kävin kaupassa. Elämän ironiaa että oon aina roikkunut netissä ja sit saan duunin joka sisältää rajattoman määrän nettisurffailua ja olen kuolla tylsyyteen. Nyt lomapäivinä rajoitan netinkäyttöä kovalla kädellä. Ajattelin jos en menisi huhtikuussa enää PP:nkään kun olen siitä päässyt eroon. Voisin yrittää sen sijaan tehdä joka arkipäivä neljä tuntia jotain järkevää. Mulla on yksi idea blogista jonka saattaisi saada maksullisten joukkoonkin. Kävisi kaikissa ilmaisseminaareissa/keskustelutilaisuuksissa - joita on paljon - ja kirjoittaisi niistä referaatteja.

Niin, pääsen eduskuntavaaleihin ääntenlaskijaksi huhtikuussa. Ilmoittauduin mukaan aikoja sitten kun jossain Vihreiden meilissä tiedusteltiin halukkaita sillä liityin viime vuonna vihreisiin. Ajattelin kyllä etten tänä vuonna enää maksaisi jäsenmaksua kun en hyödyntänyt viime vuoden jäsenyyttäni millään lailla mutta näissä olosuhteissa olisi kaiketi hyvä sauma maksaa se jäsenmaksu. Päivästä maksetaan 230 euroa mutta siitä joutuu maksamaan 20% Vihreille. Äänestyspaikka on ihan tuossa lähellä. Bussilla mulla on kävelymatkoineen 10 min matka. Ei ole tietenkään mun oma äänestyspaikkani kylläkään. Olin kertaalleen ääntenlaskijana 90-luvulla ja se oli ihan kivaa. Muistaisin että silloin siitä maksettiin 300 tai 500 markkaa - mukavaa että inflaatio on vaikuttanut tuohonkin kun kaikkeen muuhunkin.