5.6

Ei ne yrittäneet rentouttaa mitään. Niitä vaan ärsyttää vitusti että jotkut on kuolemassa sydänkohtaukseen ja sitten toiset soittelevat ambulanssia samaan aikaan vaikka niillä ei oo fyysistä hätää. Ymmärtää sinänsä. Vielä jos on jotain väärinkäyttöä tms. Mutta sitten vittuili että kun oon soittanut apua niin "jotain apuahan" tarvin. Vääns siitä jotain useammankin kerran. Sanoin sit että jos puhut psykpolista niin mä itseasiassa olin siellä hoidossa mutta ne itseasiassa potkas mut viimeksi sieltä ulos. Eipä sillä ollut enää siitä sanottavaa. Kaipa se jollekin voi näyttäytyä siltä että jos jollakin on fyysinen ongelma niin se hakeutuu hoitoon niin murtunut käsi laitetaan kipsiin. Tolla on psyykkinen ongelma -> miks toi sit ei mee psyykkiseen hoitoon mis se "laitettais kuntoon"??? Vähän eri mekanismi. En oo saanut yhtään mitään vaikka oon ollut apua hakemassa yli 20 vuotta.

P:n kans piti nähdä stand upissa tänään. Sillä oli tänään synttärit. Unohti. En tajua miks ei heti sanonut että unohti. Unohtaminen on enemmän lieventävä kuin raskauttava asia (ainakin jos on yhtä huono muisti kuin mulla). Tiistaina pitäis virallisesti noita synttäreitä viettää mutta en saa mihinkään vastinetta mihinkään kuten keitä nyt on tulossa tai mitään - nyt tajusin ettei fb/tx-viesteihini oo aikoihin vastattu. Kai se on nyt jotenkin helvetin masentunut. Mulle vaan iski kostonhimoinen tunne että mäkään en välttämättä jaksa tiistaina! Vaikka tosi jaksan jos mua pyydetään - ehkä ilmankin. Ei vaan just nyt yhtään huvita. Aina mennään mun energioilla.

Pyysin sit eksääni stand upiin. Hän sit tuli mielellään - puolittain pelkäsin sitä. Heti kyllä heti huomioi siitä että oon laihtunut mutten saanut selville onko mielissään vai ei. Meidän välit on tosi kummalliset. Kemiat on hyvät mutta jotenkin on ihmeen jäykkää. Aina kiusaannun. Aina tuntuu että viina loppuu kesken. Ollaan varmaan liian samanlaisia. Ehkä meillä on puhumiskulttuuri ihan eri. Mä olen varmaan äidiltäni oppinut että jos haluan pitää keskustelua yllä niin kysyn kysymyksiä toisilta. Esim. kun tunnen veljen ja äidin niin kysyn vointeja osoittaakseni kiinnostusta ja saadaksemme puhumista. Ei hän kysy kyllä multa mitään tai sukulaisistani vaikka tuntee ihmiset. Nyt se on jäänyt mutta silloin aiemmin oli vielä sitäkin että oltiin hiljaa mutta sitten kun mä aloin jostain puhua (todennäköisesti pitääkseni just keskustelua yllä) alkoi puhua päälleni! Olin sitten siitä ihan helvetin äimänä kun oma puhumiseni on ylipäänsä enemmän sosiaalisen pakotteen aikaansaamaa että miks kun mä olen hiljaa niin sä olet hiljaa ja sit kun mä alan puhua niin sä alat puhua mun päälle?? Sain jonkun selityksen mutta se oli jotain että jossain teekkaripiireissä puhuminen oli kilpailu ja kaikki vaan tapas puhua toistensa päälle. En ymmärtänyt.

3.6

Nyt on jo aika normaali paitsi tuo kuumuus käy hermoille. Kävin hammaslääkärillä ja mun oli tarkoitus saada se uusi hammastuki tänään. Tuki oli kuitenkin liian löysä eikä sitä voinut pitää. Jouduttiin ottamaan uudet jäljennökset. En ole niinkään yllättynyt vaan mulla oli huono tuntuma siitä. Sanoinkin tuosta jo aiemmin että nuori hammaslääkäri ja toivottavasti se osas ottaa sen. Sanoin sille silloin että ota se s-kokoisella muotilla. Mutta ei voinut ottaa. Tällä kertaa tuntu hyvältä se mallin otto joten ehkä se ens kerralla onnistuu. Mua vaan ärsyttää kun se aika on 29.6. aamukahdeksan aika. Just kaksi seuraavaa päivää olisi yksi seminaari ja tuo puoli seitsemältä herääminen (tunnin matkat) tekee että oon sitten seminaarissa tosi väsynyt. Olisipa ollut kivempi mennä sinne hyvin levänneenä. Yritän vielä soittaa jos saisin jonkun muun peruutusajan. Ihme idiootti kun ei osaa yhtä hammasmuottia ottaa.

Siskopuoleni valmistuu sosionomiksi ja hänellä on valmistujaiset lauantaina. Mua ei tietenkään kutsuttu :roll: Isäni kyllä sanoi että ajaa sinne ja jos haluan niin pääsen kyydillä. Ei tosiaankaan huvita kuuden tunnin edestakaiset matkat Jyväskylään ja siskopuoleni välttely. Onnittelin sitä Facebookissa. Opiskelee nyt kesällä yhteiskuntatieteitä ja musiikkia. En jaksa jatkaa tota keskustelua kun siitä että toinen vastaa kommettiin kolmen päivän kuluttua tulee hyljeksitty olo.

Nuo ambulanssityypit olivat ihan uskomattomia. Vittuilivat siitä että kuinka voi sekottaa Tramalin Buranaan. (Niin ei käynyt mutta ois voinut käydä kun lääkkeidensäilytys-taktiikalla kun iso Tramal on saman näköinen). Vittuilivat Doxaleista kun niitä on ympäriinsä. Kuitenkin mun kämppä eikä täällä oo vauvoja tai kissoja tai koiria jotka olisi vaarassa siitä että lääkkeitä on pöydällä. Ehkä hieman huolimatonta ja leväperäistä muttei mikään rikos. Mihin niitä on mulle määrätty. (Kysyivät monta kertaa odottaen että jos valehtelen niin oonko unohtanut mitä oon valehdellut.) Ne on lääkärin määräämiä. Todella. Ilmeisesti sitten jonkinlaisen avun tarjoaminen voisi koukuttaa mielenterveysongelmaisen soittamaan hätänumeroon uudestaan. Mulla oli oikeasti todella hirveä olo ja luulin kuolevani. Tosi halveksivaa kohtelua. Sain kai sitten vaan paniikkikohtauksen.

2.6

Kylläpä harmittaa. Mulle tuli eilen auringossa olosta kun olin monta tuntia kirppiksellä ja tramaleista ihan hirvee olo ja soitin hätänumeroon kun luulin kuolevani. Ne lähettivät ambulanssityypit ja ne kundit olivat todella vittumaisia. Eivät leikkineetkään uskovansa mitään mitä sanon saati osoittavansa myötätuntoa. Neuvoivat juomaan vettä. Aivan kuin mua ei olisi muuten jo hävettänyt. Onnittelivat että oon ollut kokonaisen vuoden soittamatta ambulanssia. Koko elämän aikana ollut kolme tai neljä kertaa etten minä sitä kuitenkaan koko ajan soittele. No kuitenkaan sitä inversiota ei näkynyt sydänkäyrässä - jotain hyvää. Ens kerralla ei uskalla tuonne enää soittaa tai tulevat vielä omin käsin nirhaamaan mut.

1.6

Jotenkin on yksinäinen olo. Onhan minulla noita kaverita mutta jotenkin maailman pohjavire on kalsea eikä kohtaamista tapahdu. Ihmiset ovat alkaneet ignoroida Facebookissa lähettämiäni viestejä joissa kyselen kuulumisia tai ehdotan tapaamisia. Kuin olisi joku ihmeen salaliitto. Vai kesän alkuko se heittää kaikkien pään niin pyörälleen että vastaaminen unohtuu?

31.5

Nähtiin P:n kanssa Zetorin terassilla kahvilla mutta oltiin jotenkin vaisulla tuulella kumpikin. Sain Tramaleita. Possu perui tulemisensa kun oli kipeä. Sitä ennen kävin viemässä vaatteitani yhden asukastalon ilmaiselle ompelijalle. Tämä osoittautui nuoreksi (homo)mieheksi jolla oli pitkät vaalennetut hiukset ja vihreät kulmakarvat. Ompelija oli siinä käsityksessä että minä tulin oppiakseni itse ompelemaan. Siis minä?! :( Jouduin useaan kertaan tähdentämään että ei kun toivon hänen tekevän minulle valmiiksi. Kun tajusi tuon pointin niin kyllä se homma sitten sujui... Lyhensi yhdet housut. Äitini on tehnyt sitä mutta joka kerta valittaa että se on tosi tylsää hommaa ja aattelin että hän tuskin pahastuu vaikka lyhennytän ne jossain muualla. Laittoi myös yhden paidan neppariin lenkin (ja kehui että on hieno paita) ja parsi yhden paidan sauman.

Olisin myöskin halunnut yhden pitsipaidan hihat lyhemmiksi mutta sanoi että se on tosi vaikea kun on niin ohutta kangasta. Aattelin että olkoon. Katson jos pystyn pitämään sitä tai ellen niin se menee kuumille kiville kierrätysryhmissä. Ellen sitten sotke sitä sitä ennen musteeseen. Kävi nimittäin pieni mustekynäonnettomuus kun kynä jäi sänkyyn ja tapahtumaketjun - jota en täysin tajua - seurauksena mustetta on nyt myös useissa vaatteissa. Koska en näe missä on se kynä josta tuo leviää niin vaikea pitää vaatteita suojassakaan. Perjantaina pesen ja laitan Vanishia. Saatana. Hermostuttaa tuo remonttitarkastus. Aina kun jotain tarkastustyyppejä tulee kylään hypin seinille. Siivoan täällä mutta sotken niin loputtomasti.

Huomenna lähden S:n kanssa Hietsun kirppikselle kiertelemään. Ai niin äidiltä poistettiin yksi luomi ja siinä oli tyvisolusyöpä. Se on kyllä hyvänlaatuinen ja paikallinen eikä yleensä leviä. En ole hirveän huolissani siitä eikä itsekään.

30.5

En oo näköjään kirjoittanut viikkoon. 24.5 ja 26.5 olin vihreiden villivihanneskurssilla. Jälkimmäisellä kerralla hiostettiin pihlajaa ja maitohorsmaa. Pihlajasta tuli hyvää yrttiteetä mutta wokvihanneksiin joihin laitoin maitohorsman meni liikaa suolaa joten en syönyt niitä vaan pakastinkin ne. Torstaina oltiin M:n kanssa vesijumpassa.Lauantaina kävin siivouspäivän kirppiksillä ja sitten mentiin M:n kanssa Kumpulan kyläpäiville ja jatkoin vielä Roskapankkiin. Join viskipullon ja rahan menosta päätellen viisi siideriä parissa tunnissa. Juttelin ensin naisten kanssa jotka kanssa olivat olleet Kumpulan kyläpäivillä. He sitten jatkoivat Toikkaan tai johonkin T:llä alkavaan baariin. Pyysivät kyllä minuakin mukaan mutta päätin jäädä Roskapankkiin. Sitten juttelin iäkkään miehen kanssa jolla oli nuorempi venäläinen nainen. Mutta tämä sanoi jonkun kommentin "Neekeri on neekeri ja ryssä on ryssä - olen jo sen ikäinen että saan sanoa mitä ajattelen". Vaihdoin sitten paikkaa kun protestoin tuota lausumaa. Sitten istuin naisen vieressä jonka koin jotenkin piruilevan minulle. En muista mistä. Nainen antoi eri kuvan tilanteesta seurassaan olleelle miehelle. Tämä sanoi että istukaa te kaksi eri puolella ravintolaa kun ette tule toimeen keskenänne. Lähdinkin siitä sitten kotiin.

Eilen olin kotona. Pyörrytti. Nykyään käytän harvemmin alkoholia kuin ennen mutta silloin kun käytän vedän melkoiset koomat. Tänään kävin vesijuoksemassa ja ruokakauppa-kierroksella - Lidlissä ja Alepasta 1,98 raparperi ja K-marketista kaksi naudan jauhelihaa vitosella. Huomenna nähdään kahvilla P:n ja possun kanssa. Ajattelin tehdä jauhelihasta makaronilaatikon mutta koska uimahallin vaaka näytti 500 grammaa enemmän kuin viimeksi niin ehkä teenkin jauhelihakeiton. Siivouspäivänäkin liikuin vaikka kuinka enkä syönyt koko päivänä kuin grillimakkaran ja mansikkavanilja-kiisselin mutta ei sillä näköjään ole mitään merkitystä. No, tietty viidessä siiderissä on varmaan tosi paljon kaloreita.

23.5

Labrat tuli jo. Ei kestä kuin päivän näemmä saada tulokset. Olivat kaikki ok. Kilpirauhasarvot 2,2 ja 13 olivat vähän paremmat kuin ovat olleet aikaisemmin. Perusteellisen nenänvalkaisukuurin ansiosta maksa-arvo gamma gt oli myös parempi kuin mitä se on ollut - ainoastaan 16! Sen pitää siis olla naisella alle 40 tai 50. Kun käytin alkoholia 30-40 annosta viikossa oli se n. 52. 20+ annosta viikossa niin 25 ja nyt 16. Alatissa ei ollut merkittävää eroa. Noilla isoilla alkoholiannoksilla se oli 25 tai 24 ja nyt oli 23. Minulla on kai aika hyvä maksa. Huumeseulan tuloksia vielä odotellaan.

Käytiin masennuslomaketta läpi. Kysyi mitä minun tavoitteena olisi. Sanoin että haluisin päästä kyllä kuntoutustuelle. Sanoi että kuntoutustuella ois tarkoitus kuntoutua jonnekin. Sanoin että mulla on kyllä kavereita jotka saa olla ihan rauhassa kuntoutustuella vuosikaudet ilman että niitä painostetaan minnekään mutta ilmeisesti minä en tuota kohtaloa onnistu itselleni kyllä saamaan. Kuulemma mulla on niin hieno ja monipuolinen työhistoriakin. Tuo lääkäri on kyllä tasan tarkkaan ainoa ihminen maailmassa joka on tuota mieltä :? Sanoin että ihan tosissaan ne on kyllä suurin osa ollut jotain työharjoitteluja ja koko elämäni aikana mulle on eläkettä kertynyt joitain kymppejä!

No se sanoi alustavana suunnitelmana että se vois kirjoittaa sitä Voxraa ja kun sen pitäisi auttaa add-ongelmiin niin voisin sitten voxra-lääkityksellä kokeilla työelämää jos mulla on mennyt pieleen noiden add-ongelmien vuoksi. Että ei mitään helppoa tietä eläkkeelle. Ja uudelleen koulutuksestakin puhui. No, koulutus voisikin vaikka kiinnostaa mutta ilman kuntoutustukea mulla ei ole varaa opiskella. Kun tuskin kuitenkaan onnistuisin kiinnostumaan mistään niin käytännöllisestä että Työvoimatoimisto innostuisi opintojen rahoittamisesta. Mä en tajua miksi en voi päästä kuntoutustuelle kuten muutkin ihmiset ja kenen etu on pitää mua työmarkkinatuella ja toimeentulotuella vuosikymmeniä? Jos olisin päässyt sille vaikka heti 2001 niin olisin todennäköisesti tähän mennessä saanut jo ainakin yhden tutkinnon opiskeltua sillä. En mä pysty ottamaan mitään opintolainaa tai mitään. Mulla menee kaikki säästöt ja muut hampaiden hoitoon - en voi enää opintojen takia velkaantua. Kun en mä pysty niitä ikinä maksamaan takaisin.

Työhönkin suhtautuisin eri tavoin jos työhön meno ei edellyttäisi unirytmiin niin suurta muutosta että joudun heräämään 4-6 tuntia tavallista aikaisemmin. Noin suuri rytminmuutos on ihan hirveän vaativaa. Sanoinkin että Doxalit toimii unettomuuteen jos otan ne klo 2-3. Otan jo nyt maksimiannoksen ja ne ei toimi jos otan ne ennen puolta yötä. Että katsotaan uudestaan jos pystyt määräämään jonkun lääkkeen jolla nukahdan ennen puolta yötä. Jos ei olisi noin suurta rytmiongelmaa niin ei joku työnalkukaan stressaisi niin paljon. Sittenhän työhön menoon voisi suhtautua ihan eri tavalla.

23.5

Näin Sossun kundia. Käveltiin rautatieasemalta Ravintola Kaisaniemeen mutta se oli kiinni. Mentiin sitten eteenpäin toiseen kahvilaan meren rannalla. Istuttiin kävelyineen 2,5 tuntia. Hän onneksi piti huolta puhumisesta - mulla oli vähän hermostunut olo. Oli vaikea katsoa silmiin kuten joskus on. Hän kertoi taas siitä diabetikoille kehitetystä Applen sovellutuksesta johon suomentaa käyttöohjeita. Sanoi ehdottaneensa palkkioksi että ostaisivat hänelle kannettavan tietokoneen. Aika pieni palkkio siis. Hän on niin kunnollinen ja kiltti ihminen. Tekee monta tuntia päivässä tuota hommaa. Koska meillä ei ole kesällä raatia niin sanoin miettineeni sitä että nähtäisiin ihan raatilaisten kesken Suokissa (ilman ohjaajaa). Hän sanoi miettineensä ihan samaa! Sovittiin että minä lähetän ihmisille jonkun meilin jossa on linkki doodle-äänestykseen sopivasta päivästä. Sanoi noista tyypeistä että moni niistä kyllä varmaan menee ostamaan kaljaa Suokkiin ja sitä on vaikea estää kun ei ole työntekijää paikalla. En sanonut mutta kyllä minäkin ostan viinipullon sinne. Suokki ilman alkoholia on... hmm... epätäydellinen kokemus. Sossun kundihan on ollut nyt raittiina vuoden. En tiedä onko edes koskaan juonut hirveän paljon vai puhuuko hän vaan alkoholista niin kuin olisi juonut enemmänkin. Sanoi muun muassa ettei ole koskaan niin itsekseen juonut vaan lähinnä noissa muusikkoporukoissa,

Huomenna on työkykytestit. Minun piti tulostaa Kelan viimeisin päätös sairaspäivärahasta mutta autuaasti unohdin asian. Ihan sama juttuhan se on jos kirjoitan sen käsin niille. Sitten illalla on se villivihanneskävely jonne menin viikko sitten viikkoa liian aikaisin. Väliin jää n. 3,5 hyppytuntia mutta käyn jossain syömässä ja käyn kaupoissa. Viikonloppuna olisi ollut hirveästi päällekkäisiä tapahtumia mutta Menokoneen tai Facebookin mukaan huomenna ei taas tapahdu juuri mitään. Kaikki tapahtumat muutenkin arki-iltaisin ovat aina päällekkäin. Alkavat klo 17-19 niin että kun yksi tapahtuma kestää 1,5-2 tuntia ja matkustukseenkin menee aikaa niin ei pysty osallistumaan kuin yhteen. Niinpä en olisi varmaan ehtinyt tuon vllivihannesjutun lisäksi muualle vaikka muita tapahtumia olisikin ollut..

20.5

Kävin labroissa tänään verikokeessa ja seuloissa. Nukuin huonosti. Kauhean väsynyt olo - en ole vielä toipunut tuosta parin päivän takaisesta yön valvomisesta. Päätä särkee. Yritin käydä vessassa aamulla ja juoda vettä ettei 15 päivän takaiset diapamit näkyisi seuloissa mutta saa nähdä näkyykö.

Ihmeiden aika ei ole ohi - sossun kundi otti jokin aika sitten yhteyttä ja nähdään nyt sunnuntaina. Jotenkin tuli vaan tunne että teki sen velvollisuudesta. Olisi tehnyt viiniä mieli tänään mutten jaksanut lähteä enää Alkoon. Säästyypä rahat ja kalorit. Haen huomenna pullon samalla kun käyn syömässä Ravintolapäivän ilmaisen ruuan.

19.5

Raxissa syömässä kaverien kanssa ja uimassa. Puntarivaaka näytti 3,5 kg vähemmän kuin viimeksi pari kolme viikkoa sitten. Viimeksihän se näyttikin paljon enemmän kuin olin odottanut. Ilmeisesti oli vaan joku nestekertymä silloin. Olen nyt kokonaan yhdeksän kiloa hoikempi kuin pahimmillaan olen ollut. Hassua etten oo joutunut tekemään oikeastaan mitään tuon eteen. Olen vähentänyt alkoa ja jätin karkit pois enkä niitäkään tarkoituksella - se onnistui kun Karkkitorille otettiin myyntiin pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä kohtuuhintaan. En raaski ostaa pähkinöitä ruokakaupoista kun ne on niin kalliita siellä ja usein kaupungilla tarvitsee jotain energiaa.

Olen nyt samoissa mitoissa kuin sairaalaan joutuessani 2010. Sairaalassa tuli tuo yhdeksän kiloa lisää tuttavien tuomista karkeista ja iltapäiväkahvittelun lomassa nautituista leivonnaisista. Muistaakseni helu sanoi että sairaalaruualla sinänsä ei kukaan liho kun sen kalorit lasketaan tosi tarkasti. Mutta kyllähän noista makeisista nopeasti kertyy lisää.

Jotkut vaatteet ovat jääneet isoiksi ja se vähän harmittaa. Tietty voin halutessani vaatteita säästääkseni ottaa sairaaladietin takas käyttöön ja lihoa yhdeksän kiloa :roll: Jos laihdun lisää saan kohta sellaisen painon jolla löytyy kirppareilta helposti uusia vaatteita. Fyysisesti onkin tosi hyvä olo kyllä.

18.5

Luen just dekkaria jossa Jumalalle annetaan pisteitä toteutuneiden toiveiden mukaan. Sai juuri minulta kaksi täyttä pistettä. Ruskeasuolle ei pääse hammaskiskoa teettämään. Sanoi että hän saisi siitä huomautuksen ja minut lähetettäisiin takaisin. Olisin jäänyt ilman aikaa ja valvonut turhaan. Kun ihmeen kaupalla löysi minulle kuitenkin peruutusajan Myllypurosta klo 12.15. En tiedä mitä olisin tehnyt jos en olisi saanut sitä tälle päivälle. Sattui nuori hammaslääkäri. Täytyy toivoa että osasi ottaa sen mitat oikein. Sanoin että käyttäisi S-kokoista muottia mutta halusi käyttää isompaa ja ottaminen tuntui nyt epämukavammalta. En ymmärrä miksei ne voi uskoa mitä sanotaan - tiedän kyllä mikä koko on oikea. Paikka jäi vähän korkeaksi joten toivottavasti voin käyttää vanhaa kiskoa 2,5 viikkoa minkä valmistuminen vie eikä se hajoa. En voinut ottaa vanhaa kiskoa mukaan sovitettavaksi kun sanoin kadottaneeni sen. Säästin just 500 euroa.

Sitten näin R:ää ja käytiin katsomassa Museum of broken relationships. Oli hieno näyttely. Tosi vaikuttava. Mulla alkoi vaan seisominen särkeä selkää. Odottakaa vaan kunnes pääsen eläkeikään :? Nämä vaivaviestit eivät varmaan ole hirveän kiinnostavia muiden silmissä mutta kunhan itselleni kirjoitan kun en muistakaan mitään. Ehkä joskus vielä jaksan kirjoitella jotain mielenkiintoisempaa. Saa nähdä. Käytiin smoothiellä.

Kilpirauhasnäyte pitäisi ottaa ennen klo 10 mutta niin että henkilö on levännyt hyvin. (Muuten saattaa tulla liian hyvä tulos.) Tuo on looginen mahdottomuus - en ole koskaan missään hyvin levänneenä kymmeneltä aamulla! Otan pienen yliannostuksen Doxalia - 350/400 mg huomenna jos se tainnuttaisi minut vähän aikaisemmin.

Nyt luen loppuun vikan Håkan Nesserin dekkarin "Kokonaan toinen juttu".

17.5

Ostin tuon kuukausiohjelman. Multa on mennyt vuodessa hampaiden paikkauksiin ehkä tuhat euroa joten tuo 14,90/kk kolmen vuoden ajan - yhteensä reilut 500 euroa - ansaitsee todennäköisesti itsensä takaisin nopeasti. Ja tietenkin sitä parempi vielä jos ei. Varasin tarkastusajan ensi viikolle. Saan korjautettua tuon pienen särön ja hoidettua jos löytyy jotain muuta vielä. Voin tuolla käydä hammastarkastuksessa parikin kertaa vuodessa ja hoidattaa kaiken vielä kuntoon kun ohjelma loppuu toukokuussa 2019 (jos olen elossa silloin vielä). Sitten 2020 pääsenkin helposti julkiselle hammastarkastukseen kun en ole viiteen vuoteen käynyt. Hyvä juttu. Harmi etten keksinyt tuota vähän aikaisemmin.

Kruunuja tuolla ei tietenkään saa mutta noiden jatkuvien lohkeamien paikkailu onnistuu. Hammaslääkäri on kallistunut kovasti vuodessa kun yksityislääkärin Kelakorvaus pieneni.

17.5

Korjautinkin vaan yhden lohkeaman. Uusi kisko olisi maksanut melkein 500 euroa. Sanoi että hammaskiskon pitäisi kestää yli 10 vuotta. Luotan siihen ettei se ole just nyt hajoamassa vaikka vähän huolestuttavalta näyttääkin. Tajusin että julkisella asian hoito on estynyt eniten siksi koska en ole koskaan hereillä klo 8 kun pitäisi soittaa se päivystysaika. Mutta ei mun yöuneni sentään 500 euron arvoisia ole. Hankin ajan julkiselle. Valvon ensi yön tai nukun 4 tuntia riippuen väsymyksestä ja teen sen ajan kun kiskoa odotan rentoutusharjoituksia ennen nukkumaanmenoa ja otan kolme Cirdaludia.

Olen purrut yhden (tai kaksi - en oo ihan varma) hammaskiskoa rikki ja olen hävittänyt kai kolme noin 15 vuoden aikana. Yksityislääkäri sanoi viimeksi että ne on mulla kulutustavaraa ja pitää uusia parin vuoden välein.

Voi jessus että oon tuskainen. Kaikki on koko ajan hukassa eikä pää toimi yhtään. Menin saunaan mutta olin ottanut väärän muovikassin mukaan. Tulin kotiin - itkin että missä se oikea kassi on. Tsekkasin kaikki mahdolliset muovikassit. Löytyi hyllyltä. Saunaan olin ottanut väärän eteerisen öljyn ja koko ajan laitoin vääriä tavaroita väärään paikkaan. Haluaisin alkaa käyttää masennuslääkettä mutta oon noissa neurologisissa tutkimuksissa ja huono juttu kai aloittaa lääkityksiä nyt.

Megaklinikalla olisi viiden vuoden määräaikainen rajoittamaton hammashoito 14,99/kk. Ostan varmaan sen kun tulen siinä määrin tolkkuihini että pystyn tekemään jotain alkeellisia päätöksiä. Nyt on hankalaa kun muuttelen mieltäni koko ajan. Olen stressistä ihan sekaisin tai masentunut taikka jotain. Hammaslääkärikin taisi paikata väärän hampaan. Perkele tätä. Kunnon kännitkin olisivat tulleet tarpeeseen mutta en voi kun menen labroihin perjantaina. Vaikka varmasti ne maksa-arvot ovat kuitenkin koholla mun tuurillani eikä kukaan usko etten juo. Itkettää. Jos en saa julkiselta sitä aikaa huomenna niin en tiedä mitä teen. Kaikki on mantrana aina toistelleet että vointini paranee kun lopetan juomisen ja tänä keväänä oon juonut vähemmän kuin yli kymmeneen vuoteen eikä olo ole yhtään parempi, päinvastoin.

16.5

Ei se kurssi ollutkaan tänään vaan ensi maanantaina. Menin turhaan. Kirjastossa ovat taas muuttaneet varaussysteemiä. Mähän sanoin että se edellinen on niin hankala etteivät ihmiset opi sitä ja se kuluttaa virkailijoiden aikaa. Olin oikeassa. Nyt virkailija ojentaa jokaiselle kirjat kun sanovat nimensä. Työlästä tuokin. Saa nähdä mitä seuraavaksi keksivät. :roll:

Huomenna menen teettämään uuden purentakiskon. Edellinen on ohentunut siinä määrin että pelkään purevani sen rikki. Nuorempana luulin että elän tuolla toimeentulotuella ihan ok kun olen säästäväinen mutta en osannut arvata että hampaisiin voisi mennä näin paljon rahaa. Se masentaa kovasti. En tiedä miten selviän rahallisesti.

13.5

Nukuin klo 15 asti. Mietin jos lakkaisin laittamasta kelloa soimaan ja nukkuisin kun huvittaa niin kauan kun huvittaa. Kun ei se tämän pahemmaksi juuri voi mennä.

En voinutkaan mennä sinne verikokeeseen + seuloihin kun pelkään että diapam näkyy vielä pissasta. Se voi näkyä melkein kuinka kauan vaan - todella pitkä puoliintumisaika - mutta todennäköisesti ei näy enää ens perjantaina. Ei kai se kuolemanvakavaa olisi ollut mutta säästyisi muutamilta selityksiltä nyt kuitenkin jos saisi sen häviämään tässä viikon aikana...

Pms. Meen kuntosalille ja uimaan huomenna. Joko heti aamusta tai herättyäni iltapäivällä/illalla. Facebookissa yksi tuttu lupasi antaa kaikille halukkaille niitä muistuttavan disney-hahmon. Minä sain Dumbon :shock:

Luen Håkan Nesseriä. Herra Roosin tarina oli mainio. Hän löysi ihanan vanhan mökin jonne mennä itsekseen. Minä en oo ikinä päässyt meidän mökillemme itsekseni. Se tietty rajoittaa kun ei ole ajokorttia. Kuitenkin täti ja serkut on monopolisoineet paikan.

(Olin oikeassa muuten isän suhteen siinä ettei se vastannut puhelimeen keskiviikkona. Muttei myöskään torstaina soittanut. Samapa tuo.)

12.5

Olin tutkimuksissa ekaa päivää. Olivat jo saaneet minusta kaikki tiedot - koulutodistukset sun muut. Kiinnittivät huomiota siihen että ala-asteen todistuksissa huolellisuuden numeroni oli 7-8. Kerrankin saa kiittää ala-asteen psykopaattista luokanopettajaa. Kuvittelivat jotenkin että haluan takaisin työelämään. Tein parhaani oikaistakseni tuon harhaluulon. On surullista kuinka ikävästi ihmiset saattavat irtautua todellisuudesta omien deluusioidensa maailmaan :roll: Taidan mennä huomenna antamaan sen verinäytteen ja huumeseulan sillä en oo juonut mitään ainakaan pariin viikkoon että saa sen samantien pois alta. En vaan saanut mitään ohjeita. Paastoverinäyte on 10-12 tunnin paasto mutta olikohan tuossa pissajutussa jotain sääntöjä - ei kai. Saavat luvan ottaa sen kilpirauhasnäytteen klo 10 jälkeen kun se on aiemminkin onnistunut,

Taas ois pitänyt alkoholinkäytöstä jutella kun on se hirveän jännää että silloin kun juon niin juonko kaljaa, siideriä, viiniä vai väkeviä. :P Ja kuinka monta annosta viikottain join vuosikymmeniä sitten ollessani suurkuluttaja. Ärryn aina vähän kun aihe menee tuohon kun se tuntuu minusta kummalliselta manipulatiiviselta asian sivuraiteelle vetämiseltä. No, nyt ainakaan se perkeleen gamma-gt ei voi yksinkertaisesti olla koholla tai mitään vaikka minun onnellani just nyt maksa on hajonnut, kaikki arvot pilvissä eikä kukaan usko kun sanon etten oo viikkokausiin juonut.

Saattaa olla että tekevät jotain testejä taikka sitten eivät missä tapauksessa en ymmärrä mitä tuolla teen. Soittavat äidille. Sanoin jo että alkoholista et puhu sanaakaan. Tieto siitä että vaikka olen pääsiäisenä ottanut puolitoista viinilasia perheen parissa olisi viimeinen naula arkkuuni. Kuinka paljon viisaampi nyt olenkaan kuin 2011. Ihminen oppii...

11.5

Olin eilen koko päivän kaupungilla. Ensin raadissa ja sitten pyörin Kaisaniemen puistossa ja Kirjasto 10:ssä. Illalla elokuva-arkistoon katsomaan White God M:n kanssa. Oli hyvä leffa mutta emotionaalisesti aika kuluttava ja itkettävä (eläinrääkkäystä). Olen tänään kotona. Huomenna neuvopsykologisiin tutkimuksiin. Vähän pelottaa. Sieltä Malmille hammasröntgeniin ja P:n luo kahville kun asuu siinä lähellä.

Tänään kai katselen Falling skies sarjaa niin paljon kuin jaksan. Mulla on kirjaston ainoa kappale lainassa eikä sitä saa varausten takia uusittua. Kerää koko ajan sakkoa niin kuin useat muutkin teokset joista varauksia tai uusittu jo viisi kertaa. En tänään kuitenkaan jaksa kirjastoon. Käyn varmaan huomenna Malmilla. Sakkoja on niin paljon että joudun kohta lainauskieltoon. Yli 20 euroa mutta kertyneet tyyliin 1,5 vuoden aikana. Aika pieni hinta kirjaston rajattomasta käytöstä jos ottaa sen sellaisena käyttömaksuna. Voisin vaikka maksaa neljä euroa pois niitä.

Sunnuntaina yhdet facebookilaiset lähtee keräämään villivihanneksia Nuuksiosta. Mietin meenkö mukaan. Saisin kyydin. En vaan tunne kasveja ja joutuisin koko ajan kysymään mitä mikin on ja saattaisi olla fyysisestikin raskasta. En oo ollut koskaan Nuuksiossa. Enkä tunne noita ihmisiäkään. Toinen villivihannesreissu ois maanantaina ja turvallisemmin Herttoniemessä. Tykkään kasviksista ja ilmainen ruoka houkuttaisi. Toisaalta - vihannekset pitää syödä melkein samana päivänä kun ei oo kuivuria. Ellei niistä keitä jotain siirappia tms. kuten kuusenkerkistä.

9.5

Oispa mullakin kunnon perhe, mukavat vanhemmat ja kivat lapset. Jos olisi niin arvostaisin niitä enkä kuljettelisi millekään huumeidenhakureissuille. Suuri osa ongelmaani on että oon yksinäinen.

Pannukakkuprofiilissani vieraili tosi ihana tyyppi. Se teksti mitä se kirjoitti oli niin nasevaa. Sille ei vaan viitsi heittää paria sanaa vaan pitäis olla vähän ajatellumpaa. Mutta tallensin sen. Meillä olisi molemminpuolinen matchkin 82% mikä on paljon. Mutta joku syy tietenkin ettei se kirjoittanut...

Sit yks jonka profiilissa mä vierailin heitti mua viestillä. Sanoi olevansa ronkeli ja kysyi että oonko mäkin. Kysyin minkä suhteen on ronkeli - sanoi että synkkaamisen ja että sen näkee parissa sekunnissa toimiiko. Sanoin että mulla on huono itsetunto että noista lähtökohdista en halua lähteä treffeille. En vaan halua olla mitenkään valikoitavissa ja nopeasti dissattavaksi tuleva. Tarvin aikaa ja ihmisen joka antaa sitä. Mut tuolle yhdelle kirjoitan.

Huomenna pitää herätä klo 11 :( Ei voi mitään mutta matkoihin Kettutielle on pakko varata tunti ja silti saatan myöhästyä vähän. Nyt oon herännyt klo 12 ja ilman kelloa nukkuisin klo 14-15 asti. Mahdoton tää unirytmi mutta mä en saa tätä muutettua.

9.5

Vähän heikommat fiilarit. Hain unilääkkeetkin mutta tulin niistä niin ahdistuneeksi että heitin loput pillerit bussipysäkin pikkuroskikseen matkalla Stadikalle. Vasta myöhemmin tuli mieleen että onkohan se turvallisin paikka kun ihmiset koukkien etsii niistä välillä pulloja. No, en jaksa olla muista vastuussa. Tuolle yhdelle olin luvannut toisen paketin niitä ja kun se on niin vitun laiska niin ei jaksanut lähteä itse hakemaan niitä toisesta kaupunginosasta vaan kiidätti koko saatanan perheensä äitienpäivänä sille hakureissulle. "Ei ne mitään kysele". No jos kaverit jatkuvasti treffaa toisiaan ja näkee kaksi minuuttia niin ei siinä ruudinkeksijää tarvita päättelemään että jotain aineitahan siinä vaihdellaan. Käsittämätöntä laiskuutta - luulisi että jos saa jotain haluamaansa niin jaksaisi mennä toiseen kaupunginosaankin 45 min matkan kahdella kulkuvälineellä ihan itse. Hävetti ihan sen puolesta.

Aloin eilen lukemaan yhtä maagista lohtukirjaani Daphne du Maurierin Rebekkaa. Maagiset lohtukirjat kestävät kuinka monta lukukertaa vaan ja jotenkin muotoutuvat joka lukukerralla uudestaan. Muita sellaisia on esim. Michael Enden "Tarina vailla loppua" ja William Sleatorin "Aika-avain". Keskimääräistä useammin ne saattavat olla nuorten kirjoja tai sitten hyvien naiskirjailijoiden jännäreitä. Patricia Highsmithin Tom Ripleyt kuuluvat joukkoon ja myös Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin saattaisi kuulua tuohon kategoriaan mutta jotenkin se ei ole kuitenkaan mennyt siihen vaikka olen sen mielihyvin muutaman kerran lukenut. Kirjan epäloogisuus ei ole täysin sulatettavaa.

Rebekassa on mahtava tunnelma ja kirja rakentuu keskellä olevalle omituiselle särölle. Ensin uusi morsian kammoaa miehen entistä vaimoa Rebekkaa joka ikään kuin kummittelee kartanon tavaroissa ja tottumuksissa ym. Hän luulee miehen kaipaavaan kuollutta vaimoaan ja olevan häneen pettynyt. Keskellä paljastuukin että ei mies Rebekkaa kaipaa, hänhän vihasi naista ja itse tappoi tämän! Rebekka oli myöskin yksi paholainen luonteeltaan. Käänne on oudon epälooginen - luulisi selviävän läheisessä parisuhteessa nopeasti mitä toinen tuntee/on tuntenut jotain muuta naista kohtaa. Aivan kun tarina katkeaisi tuossa kohtaa ja siirtyisi kertojanaisen fantasiaksi. Tuosta saisi varmaan jonkun hyvän tutkielman Elektra-kompleksista. Hitchcock teki elokuvan Rebekasta ja toisesta Du Maurierista, novellista Linnuista. Muistaisin jostain lukeneeni että kirjailija sai mitättömät tulot noista. Hitchcockin asenne oli jotenkin "olisi onnellinen kunniasta".

Sitten isän kanssa yritetään lounastreffejä sopia. Normaali-ihmiset soittavat ja sopivat päivän ja ajankohdan. Ei meillä :shock: Soitin sille ja sanoin että tällä viikolla mulle sopisi tänään tai keskiviikkona. Tää sitten siinä jotain epämääräistä - ehkä, mahdollisesti, pitääkö yhdestä lounaasta tehdä niin iso asia?! No joo, hänelle se ei ole mikään iso asia jos katselee ja soittaa sinä siunatun hetkenä kun sattuu mahdollisesti huvittamaan mutta mä kun olen täällä langan toisessa päässä niin mulle se on isompi asia ja joudun koko vitun viikon lounasajat varaamaan sitä varten että toinen mahdollisesti soittaa ja miettimään kaikki muut menot suhteuttaen siihen. Vähän niin kuin tuntee olevansa löysässä hirressä. Sitten oon ihan varma että kun yritän soittaa sille keskiviikkona lounasaikaan niin ei vastaa puhelimeen. Sit se soittaa mulle torstaina joskus puolen päivän jälkeen! No, silloin oon niissä tutkimuksissa. Jätän piruuttaan puhelimen päälle silloin niin että pääsen niille tutkijoillekin näyttämään kuinka mahdotonta toi on!

Ymmärrän että tää on mun päässä osin että nostan jutusta niin ison metakan mutta on se vaan raivostuttavaa. Mä nyt varaan kuitenkin kalenteristani vaan tuon keskiviikon ja vaan lounasajan. Muut ajat sovin muita menojani. Siirryin jossain vaiheessa siihen että ajattelin että sen ajan on pakko käydä minkä tuo antaa koska pitkällä tähtäimellä se stressaa muo vähemmän lähteä lounaalle just sillä saatanan sekuntina jonka toinen antaa kuin venyttää asiaa seuraavaan viikkoon jolloin sama juttu alkaa jokaisen päivän kohdalla. Mutta eihän tää oo tervettä tää. Ylipäänsä tuo haluaa tavata vain koska se soittelee äitini kanssa niin usein ja sitä hävettää ettei me olla tavattu. Mehän voitais valehdella äidilleni nähneemme kun kumpaakaan ei hirveästi huvita ja tuo on suurin syy nähdä.

5.5

Näin ikävää unta. Yks tuttu jonka kanssa on ambivalentit välit oli Helsingin sanomilla töissä ja itse siellä jonkinlaisena harjoittelijana. Kuulin kun se sanoi "Mä en haluais että tuo trisse ois täällä töissä" tms. esimiehelle kun kysyttiin kehittämisehdotuksia. Reagoin siihen tosi voimakkaasti että se minua noin paljon inhoaa ja haluaa pois. Sitten olin töissä ihan romuna ja ravasin jossain Marketissa kun ajattelin että mun on pakko saada rauhoittavia lääkkeitä. Olin valmis varastamaan ne tai mitä vaan. Outo uni.

4.5

En jaksa - liikaa liikkuvia osia. Hankalaksi se menee kun taksikyytien hinnaksi alennuksetta tulee 90 euroa joten eipä kukaan meitä ilmaiseksi ala viemään. Menen sitten Holiday Clubin Tampereen kylpylään jonne sain lahjakortin lomaosakeinfosta. Saan oman hengen huoneenkin. Ja Tampereelle pääsee julkisilla!

Pannukakku tosiaan oli eilen kirjoittanut innokkaastikin että ehkä tällä viikolla ei ehditä nähdä mutta varmaan ens. Sanoin että niin varmaan - tosin kylpyläjuttumme peruuntunee kun meillä ei ole kyytejä. Olinkohan liian läpinäkyvä kun se ei ole tuohon vastannut mitään? Hän kun asuu Uudellamaalla ja hänellä ois ollut auto :roll: (Eikö miehiä ole muka luotu hyötykäyttöön? :? )

Oltiin katsomassa "Pasi was here" M:n ja yhden toisen M:n kanssa. Hyvä näytelmä 80-luvusta ja vielä enemmän pikkupaikkakunnista/maaseudusta (sijoittui Savonlinnaan). Jäi hämmentämään kyllä se että milloin päähenkilöt olisivat syntyneet sillä esitettiin että 80-luvulla olisivat ehtineet teini-ikäisiksi asti eli olisivat suunnilleen minun ikäluokkaani. Kuitenkin aika alussa oli tarhakohtaus jossa tarhassa samaan aikaan ollut tyttö leikki "Tsernobyliä" ja sen mukaan henkilöt eivät millään voi olla vanhempia kuin 1981 syntyneitä.

Tuohon toiseen M:n tutustuin Työväenopiston kirjoituskurssilla 2008. Hän tiesi blogini sillä kerran hississä kysyi "Onko sulla muuten blogi?" (siellä oli kuva minusta) Mietin aina miten hän sinne blogiin päätyi. Luulen että koska on kiinnostunut persoonallisuushäiriöistä ja kirjoitin siitä aiheesta. Blogi oli niin luettu että se indeksoitui Googleen ja sinne päädyttiin mitä omituisin googlehauin. M:llä on lukupiiri mutten ole jaksanut siellä käydä ahkerasti sillä siellä haukutaan aina kaikki kirjat.

4.5

Kiitti kommentista. Ei raskaudessa tai synnytyksessä ollut mitään erikoista. Olin normaali kympin tyttövauvanen. En nyt tarkkaan muista olinko 49 vai 51 cm pitkä mutta mitat olivat ihan normaalit. Mäkin epäilen että ne tietää musta jo kaiken mutta kunhan kiusallaan kyselevät noita. Olen allekirjoittanut tiedonsiirron oikeuden. Pyytäköön itse ne tietonsa saatana!

Siuntiosta ei kulje julkisia Helsinkiin sunnuntaina joten M perui kylpylän kysymättä multa. Saatana että vituttaa. Isä ois voinut tietää jonkun joka ajaa silloin tai asia ois voinut järjestyä. Mikä oikeus sillä on perua mun tekemiä varauksia neuvottelematta ensin kanssani???

3.5

Täytyy huomenna varmaan soittaa äidille. Kerätä kootut kysymykset.

Olin pannukakkutreffeillä. Ensin se tyyppi oli tosi jähmeä ja mietin tuleekohan tästä mitään. Sitten se innostui puheliaammaksi - puhuttiin pääkaupunkiseudun julkisesta liikenteestä, remontoinnista, facebookista, kokkaamisesta, WTC:stä jne. Se ties aika paljon kaikesta. Mulla alkoi vaan selässä jotenkin painamaan enkä saanut jaloille ja selälle kunnon asentoa penkillä. Mietin koko ajan ottaisinko toisen santsikupin kahvia mutta sitten tulikin valomerkki. Se saattoi mut bussille ja jäi odottamaan sen tuloa. Kohteliasta. Sanoin että mennään joskus vaikka leffaan. Sanoi "Kyllä se mulle käy!" Minua seitsemän vuotta nuorempi muttei ikäeroa mielestäni silleen huomaa paitsi tietenkin järkyttävää ajatella että toinen on kirjoittanut vuonna 2000 ja ollut armeijassa World trade centerin aikaan. Ryhdyn vielä puumaksi :? Kyllähän tuollaisesta remonttitaitoisesta, käytännöllisestä kundista kannattaisi pitää kynsin ja hampain kiinni jos sen suinkin tuttavapiirissään onnistuu pitämään jo mahdollisten luontaisetujen vuoksi.

Krapulainen olo kun join eilen viskiä. Raha-asiat huolettaa. Mennään M:n kanssa kylpylään viikonlopuksi. M tekstasi että me joudutaan ilmeisesti menemään loppumatka taksilla huonon julkisen liikenteen vuoksi. Varmaan sama sunnuntaina. Pelottaa kuinkakohan kallis siitä reissusta loppujenlopuksi tulee. Yhden buffetaterian tuo lupasi mulle tarjota. Torstaina saan kaverilta 15 Tramadolia. Olisi kiva. Pietarin reissullahan musta tuli melkein ikiliikkuja niiden ansiosta joten jaksaisin kuntoilla ja uida pidempään

Kyllä ajattelin käydä muitakin pannukakkulaisia tapaamassa. Ehkä menen Eurosinkkujen 3 min pikadeiteillekin mutta viimeksi kyllä olin deittien jälkeen tosi ärtynyt eikä kukaan ollut merkannut mua matchikseen. Mulla on varmaan parempi tsägä jos tapaan yhden ihmisen kerrallaan rauhassa ja pääsen juttelemaan sen kanssa. Noilla pikadeiteillä varmaan pärjää paremmin sellaiset jotka osaa laittaa itsensä oikein hyvännäköisiksi, meikata jne. kun ei siinä kolmessa minuutissa ehdi häävejä keskustelujakaan käydä...

3.5

Sain kutsun neuropsykiatrisiin tutkimuksiin ens viikon torstaina! Epäilin että se menee kesän jälkeen mutta ehtiikin ennen kesää. Pitää perua tuo huono-onninen hammasröntgen jo toista kertaa kun se on samana päivänä. Saattaisin kyllä ehtiä sinne joten voisin kysyä tuleeko siitä myöhästymismaksu ellen ehdi. Olen täytellyt noita lomakkeita iltapäivän. Otin jopa viimeiset diapamit kun se on niin helvetin rasittavaa. Tuossa kysellään jopa syntymäpainoani ja pituuttani, tarhojani ja neuvoloita. En muista sellaisia ja vähän pelkään ettei muista äitinikään. Se on muuttanut tässä moneen kertaan ja heittänyt tavaroitaan ja papereitaan pois. En tosiaankaan usko että mitään neuvolakorttejani on enää tallella.

2.5

Kävin raadissa ja sen jälkeen postissa ja uimassa.

K:n kanssa meillä on ollut oudot välit sen jälkeen kun ollaan raadin ulkopuolella nähty kahdesti kahvilla - ensin Hakaniemessä ja sitten hänen luonaan. Tuntuu kuin raadissa nähdessämme meillä olisi ollut vähän kiusalliset välit. Ensin ajattelin että se on hänestä kiinni mutta nyt luulen että on vain vaikea asettaa tuota raadissa käyntiä yhteen siihen tuttavallisuuteen mikä on ollut läsnä kun ollaan kahdestaan nähty. Mutta en ihan ymmärrä tilannetta. K ja S - miehiä siis molemmat - ovat kahdesti lähteneet raadista kahville yhtä matkaa. Kummallakin kerralla mielessä pyöri kysyisinkö voinko tulla mukaan mutta olen ollut vähän väsynytkin ja mietin oonko tervetullut. Mietin kummastuisiko S:kin kysymyksestäni joten en ole tullut kysyneeksi.

Lähdimme viime kuussa Haagasta eri matkaa mutta puolta tuntia myöhemmin he sattuivat olemaan keskustassa Kirjasto 10:ssä juuri ennen minun sinne tuloani. Katsoinkin ettei S varmaan huomannut minua mutta jäin miettimään huomasiko K ja kiersikö hän sen aulan toiselta puolelta juuri siksi etteivät törmäisi minuun? (Tää alkaa kohta kuulostaa ihan ihastuksestaan puhuvan teinitytön päiväkirjalta... :? ) Jäi tuollainen epäilys. Tänään olin tavallista aktiivisempi raadissa kun halusin puhua silmälasikysymyksestä ym. Tuo auttoi että kiusallisuus minun ja K:n väliltä katosi ja hän alkoi taas katsoa minua tavallisesti ja puhua minulle.

Se yksi juoppo josta olen aiemmin kirjoittanut - kun se oli saanut A-klinikalle porttikiellon mentyään sinne juovuksissa - oli varsin eksentrisellä tuulella. En ota siitä tolkkua oliko se kännissä vaikka aivonsa juonut vaiko sekä että. Tuli puoli tuntia myöhässä paikalle ja sitten alkoi joka juttuun puhua sellaiseen alkoholistin tarinoivaan ja assosioivaan tyyliin että kertoo pitkää juttua joka vain löyhästi liittyy käsiteltävään aiheeseen. Tilannetta vaan pahentaa että sen ulosanti on vähän hidasta ja kun on kasvuvuotensa asunut Ruotsissa niin joutui etsimään ja muistelemaan suomenkielen sanoja tavallista enemmän. Mutta se alkoi ihan tosissaan kertoa juttua - en osaa kuvitella mihin puheena olevaan aiheeseen se olisi edes etäisesti liittynyt - kun Ruotsissa hänen ollessaan 12-vuotias naapurin mies huijasi hänet käymässä ostamaan sanomalehdet ja kun hän kävi niin mies vangitsi hänet ja käytti seksuaalisesti hyväkseen. Tiedän ettei tämä kaikista ole ehkä hauska juttu mutta ilmeisesti koska en ole niin empaattinen kuin useimmat muut niin löydän aina enemmän huvittavuutta jutuista jotka saattavat olla loukkaavia jotakuta kohtaan. Oli absurdia ja kreisillä tavalla huvittavaa kun tää tyyppi alkoi puhua "Ja sitten sen kyr.." ja keskeyttää lauseen katselleen ympärilleen empivänä saadakseen vahvistusta että käyttää oikeaa suomenkielen sanaa! :D Tässä kohtaa sosiaaliohjaaja keskeytti jutun. (Miksiköhän? :? ) "Nyt nyt nyt - kuule!" Ja selitti ettei tuolla ole tarkoitus käydä traumoja läpi. Loppuajan se sosiaaliohjaaja olikin aika varuillaan tän jannun kanssa. Johonkin juttuun se alkoi taas tosi pitkästi selittää ("Minun enoni muuten jo 70-luvulla...") ja ohjaaja samantien "Liittyykö tämä juttu jotenkin tähän kohtaan mitä me ollaan käymässä läpi? Eikö - no sitten mennään eteenpäin!"

Meinasin ihan kysyä "Ootko sä kännissä? Ootko sä ihan tosissasi tullut tänne humalassa?" mutten sitten viitsinyt. Sosiaaliohjaaja istui sitä vastapäätä ja varmaan paremmin haistoi uuden ja vanhan viinan eri hajuyhdistelmät. Tuonne on kiellettyä tulla humalassa ja oli empatiani merkki että pidin suuni kiinni. Ajattelin että jos ohjaaja haluaa sitä yksityisesti nuhdella niin tehköön niin. Jos ottaisin sen avoimesti puheeksi niin se voisi olla pakotettu poistamaan sen paikalta. Eihän se ole mun asiani. En kyllä yhtään sulata tuota tyyppiä. Vastenmielinen. Ihan riippumatta monesti se on raiskattu. Se A-klinikka-juttu aikanaankin oli ihan höyrähtänyt. Kun hänet muka väärin poistettiin paikalta kun oli jollekin rikkinäiselle nuorelle tytölle alkanut selittää "Turhaan höpöttelet noista adhd-jutuistasi - munkin tyttäreni on tehnyt 10 vuotta töitä sun ikäisenäs!" ja sitten oli hänet puhallutettu ja annettu kuukauden porttikielto. Kun hän ihan vaan äitinsä luota tullut käymään sinne ja siellä oli ihan vaan yhden siiderin ottanut. Ja hän sai koko senkin jutun kuulostamaan joltain salaliitolta korostamalla sitä seikkaa että puhalluttanut tyyppi ei ollut näyttänyt mitä alkometri oli tarkalleen näyttänyt vaan oli vaan sanonut "liikaa!" ja antanut sen porttarin. Perkele että mä vihaan epäempaattisia, aivonsa juoneita, manipulatiivisia alkoholisteja. Jos viinaa ei saisi juoda yksin vaan pelkästään ravintolassa muiden juoppojen seurassa niin olisin varmaan raitis.

Lopuksi kuitenkin odottaessani bussia näin kun K, S ja pikkutyttö M tulivat paikalta niin menin vielä moikkaamaan niitä. Kysyin onko ketkään lähdössä kahville. Sanoivat etteivät. K:n diabetes on ollut huonompi ja S kertoikin valvoneensa yhtäkestoisesti 36 tuntia maniansa vuoksi. S tuli kuitenkin myös bussiin ja istui viereeni ja juteltiin siinä hetki. Mainitsin että näin heidät viimeksi siellä Kirjasto 10:ssä. Sanoi spontaanisti "No oisit tullut potkimaan perseeseen tai jotain!"

Sitten kävin hakemassa postista uusimman uimapukuviritykseni. Hukkaan aina uimapukuni sillä kun tuun uimasta olen niin väsynyt etten jaksa vääntää uimapukua vedestä vaan työnnän sen muovipussini sijasta johonkin lokeroon ja menen saunaan ja ajattelen ottavani uimapuvun lokerosta saunan jälkeen. Sitten saunan jälkeen unohdan etteivät kaikki kamppeeni ole kassissa ja lähden. Viimeksi hukkasin Itikseen hemmetin hyvän tummansinisen uimapukuni. Kysyin sitä seuraavana päivänä ja vielä toisenkin kerran mutta joku sen oli sitten kähveltänyt. Nyt riemastuin kun huutonetiin tuli myyntiin täsmälleen sama uimapuku joka mulla oli kertaalleen ollut mutta jonka olin hukannut. Finnwearin lahjemallinen musta uimapuku jossa on turkoosi vetoketju ja täsmälleen oikeaa kokoa. Ajattelin ettei tuossa voi mennä mitään vikaan. Jätin leffaillankin väliin kun jäin kärkkymään uimapukua. Mutta tämä uimapuku on täsmälleen sama kuin se mikä mulla on paitsi että reisissä on joku kumma silikoninauha joka puristaa reisiä. Sitä ei edellisessä ollut. Äitinikin katsoi uimapukua ja sanoi ettei oo eläissään tuollaista nähnyt. Ja että eipä ihme että edellinen omistaja pyrki uimapuvusta eroon. Hän purki nauhaa muttei se paljon antanut tilaa.

Tänään hain postista Facebookista ostamani uimamekon joka oli paria vaatekokoa liian suurikin mutta ajattelin etten ole tähän astisessa elämässäni törmännyt uimapukuun joka olisi käyttökelvoton koska on liian suurta kokoa ja etteiköhän ole ihan käyttökelpoinen. Pari pukua kun on olleet koosta huolimatta liian pieniä. No, vaatekoon puolesta tuo meneekin. Mutta en ole tajunnut katsoa mittoja tai kuva on hämännyt enkä ole ymmärtänyt kuinka pitkä se on. Suunnilleen polveen asti. Tosi mielenkiintoinen vaate. Mietin etukäteen mitä helmoille käy kun menee veteen että ovatko uimisen tiellä. Eivät sinänsä - helmat nousevat korviin ja koko mekko-osa jää lepattamaan ympärille jotenkin meduusamaisesti. Että helkutti voi olla olemassa jotain noin epäkäytännöllistä. Kun uimapuvun laittaa märkänä muovikassiin niin se vesineen painaa varmaan neljä kiloa. Täytyy miettiä nyrhinkö saksilla sen mekko-osan kokonaan pois kun bikiniosa on kuitenkin siinä alla, myynkö eteenpäin vai käytänkö sitä kesämekkona. Uimiseen tuollaisenaan se ei kyllä kauhean hyvin sovellu. Jos joskus vielä löydän kunnollisen uimapuvun niin en enää ikinä hukkaa sitä.

28.4

Julkisen ajalla neuvoi ostamaan vaseliinia ja rasvaamaan kuivuvia huulia. Siinä sen hyöty juu. Äitini on täällä. Huomenna tulee ikean kirjahyllyt jotka kootaan yhdessä. Jos jotakuta kiinnostaa niin minä maksoin itse hyllyt - ja syömämme ruuatkin on pääosin minun ostamiani. Hammaslääkärilaskun annan äidille, siinä kaikki. Kysyi voinko maksaa itse julkisen hammashoidon laskun. Sanoin että se menee sossuun. Tosin vähän törkeää jos ne kehtaa laskuttaa ko. visiitistä edes kymppiä.

Noh, valitin purentalihasten arkuutta ja näytin yksityisen hoitosuunnitelmaa. Sanoivat että ei heillä ole varaa tuollaiseen mutta lähetti röntgenkuvaan jossa näkyy lihakset ja antoi lihasten rentoutusohjeet. Röntgenkuvaan pääsin heti mutta seuraavan lääkäriajan sain kesäkuun loppuun. En usko että ne alkaa tuolla mitään operaatioita tekemään. Voin saada lähetteen johonkin purentayksikköön mutta nyt kun odotan tätä yhtä hammaslääkäriaikaa 2,5 kk niin lienkö enää hengissäkään silloin kun pääsen sinne yksikköön jonne saan ehkä joskus lähetteen. :?

Mieletön väsymys. Eilen laitettiin nuo kolme kirjahyllyä. Ja äiti hajoitti yhden vanhan. Hommassa meni tuntikaudet. Äitini sanoi ettei uskalla lähteä enää ajamaan. Sanoin että älä ihmeessä ettei mitään satu. Äiti ei ole täällä koskaan montaa yötä koska meillä on niin työlästä nukkua samassa huoneessa kun unirytmit on niin eri - hän käy luonnostaan nukkumaan klo 21 ja minä klo 04,30. Kumpikin joustetaan kyllä yhdessä ollessa että toinen käy vasta 22.30 ja toinen jo 03 mutta on se hankalaa silti.

24.4

Harmittaa tuokin kun meni tuon yhden treffityypin kanssa Happypancakessa sukset ristiin. Kaikki kuulemma on mulle painostavaa ja ahdistavaa. Sanoinkin sille että kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja ole onnellinen ettei itselläsi oo sellaista!

Pitäisköhän vielä lisätä tuohon omaan kuvaukseensa että tarvin tilaa itselleni enkä reagoi hyvin liialliseen innokkuuteen tai painostavuuteen. Hankala tietää miten tuon laittaisi sanoiksi niin ettei se kuulosta sekopäiseltä tai neuroottiselta. Voisin sanoa ettei mulla oo ollut kovin paljon suhteita mutta siinä kun sata vuotta sitten se olisi ollut hyve niin nykypäivänä epäilen ettei se sitä ole. Voishan sitä laittaa parikin profiilia - toisen neutraalimman ja toisen suorasanaisemman.

En nukkunut yöllä kun nukuin päivällä pitkät unet. Kävin Hietsun kirppiksellä ja ostin pussilakanan ja jotain muuta pientä. Katson Downton Abbeyn vikoja jaksoja. En voi uskoa että Mary vittumaisuuksissaan pilasi Edithin avioliittomahdollisuuden. Ketään ei tunnu hirveästi kiinnostavan että se on koko ajan tuollainen pirullinen narttu. Ois heittäneet sen vaikka talosta pihalle edes pariksi viikoksi tai jotain.

Huomenna menen julkiselle hammashoitoon. Ihme että sain tuon ajan. En tiedä uskallanko antaa niiden tehdä mitään siellä

.

21.4

Tänään tuli hammaslääkärin hoitosuunnitelma ja kustannusarvio. En oikein ymmärrä kun se sanoi "eihän tilanne ole nyt niin toivoton" kun kerroin että sanottu että hampaiden korjaus veisi n. 10 000. Hänen tänään saapuneen hinta-arvionsa mukaan se veisi "vain" 8800.

"Ongelmana suun kuivuminen ja hampaiden eroosio, narskuttelu ja hampaiden kuluminen. Purentakisko ollut käytössä n. 15 vuoden ajan, nykyinen kisko neljäs. Kiskossa on selvät hankausjäljet, kisko on löysä ja keikkuu. Purentalihakset aristavat, hampaat eivät arista. Purenta on epästabiili

. HOITOSUUNNITELMA JA KUSTANNUSARVIO kuluneiden hampaiden korjaamiseksi

d16 keraaminen E-max täyte125 - 700,00 d13 E-max kruunu - 1000,00 d12 E-max laminaatti - 700,00 d11 E-max kruunu 1000,00 d21 E-max kruunu 1000,00 d22 E-max laminaatti 700,00 d23 E-max kruunu 1000,00 d37 E-max täyte15 600,00 d36 E-max täyte125 700,00 d33 yhdistelmämuovitäyte1 80,00 d42 yhdistelmämuovitäyte1 80,00 d43 yhdistelmämuovitäyte1 80,00 d47 E-max täyte12 600,00 uusi purentakisko 550,00

-> n. 8800 euroa En ymmärrä miten nuo kruunut tuolla voivat maksaa 1000 euroa/kpl kun toisessa paikassa sanoivat 500-600. Äiti sanoi että hinta-arviot tehdään yläkanttiin. Mutta kuitenkin. Voinhan minä jotenkin yrittää päästä julkiselle jos ne tekisivät siellä jotain mutta kruunujahan ne ei käsittääkseni tee - eivät ainakaan etuhampaisiin kun se katsotaan pelkäksi esteettiseksi ongelmaksi.

Voi juku kun en tiedä mitä tekisin. Tuntuu niin toivottomalta elää toimeentulotuella koko ikänsä säästeliäästi ja sitten saada tälläisiä laskuja... trisse

19.4 Tapasin tutun joka osaa venäjää. Ostamistani venäläisistä purtiloista toinen on päänahan kuorinta-aine. Se puhdistaa päänahan ja auttaa hiusten kasvua. Käyttö levitys hiuksiin ja antaa olla 3 min ja sitten huuhtelu ja pesu shampoolla. Toinen on hyvin hellävarainen luonnonmukainen shampoo kuiville ja värjätyille hiuksille. Mystisestä 14% alkoholijuomasta lähetin myös valokuvan ja se on "viinijuoma". Nähtäväksi jää miten viinijuoma eroaa tavallisesta viinistä - paitsi olemalla vahvempi. Juoma on yhä tallella kun en saa sitä auki. Pyysin äitiäni ottamaan korkinavaajan mukaan ensi viikolla kun tulee. En kyllä tiedä miten sen saa sellaisellakaan auki kun korkki on outo. Mutta varmaan kun kaksi älykästä naista keskittyy tärkeään yhteiseen päämäärään erittäin hyvin motivoituneina niin pullo jollain konstilla tulee aukaistua :roll: Aika suututtavaa elää elämäänsä kun asunnossa on viinapullo jota ei saa auki. Sellainen syö naista.

Kuulemma venäläiset eivät tuo laskua helposti ravintoloissa. Hekin kerran luovuttivat ja laittoivat vaan pöydälle sopivan määrän rahaa ja lähtivät pois. Joku omituinen venäläinen juttu tuo.

Huomenna minulla on treffit mutten ole sinänsä hirveän innoissani. Minun tekisi mieli kertoa aina enemmän ongelmistani kuin pitäisi. Toisaalta kerran sain Työkkärin psykologilta esim. palautetta (testien perusteella) että annan itsestäni hyvin kärkkäästi huonomman vaikutelman kuin mitä on. Jäin miettimään sitä. Yksi noista tyypeistä kysyi mitä tarkoitin sillä että "elämäni on mennyt epätyypillisesti". Vastasin että olen sairastanut mm. masennuksen - mutta että en halua nyt heti aluksi avautua näistä että puhutaan niistä sitten joskus jos ne tulevat ajankohtaisiksi jos tutustumme ensin siinä määrin. Hän oli samaa mieltä mutta sitten kävi ilmi että hänkin on sairastanut psykoosin ja käy parhaillaan terapiassa joten saatiin ihan keskustelu aikaiseksi ja huomattiin että meillä onkin yhteistä. Hänen kanssaan ei tuo tapaaminen ole vaan yhden toisen josta tiedän oikeastaan vain kasvokuvan, että on tatuointeja (halusi kertoa tämän minulle) ja on minua kaksi vuotta nuorempi.

17.4 Se on ok. Ihmisten välisiä suhteita on vaan vaikea ymmärtää sellaisen joka ei livenä tunne kumpaakaan. Olen itse tilanteessa jossa vaihtoehdot on vähissä. Hampaat mun on pakko laittaa kuntoon eikä kukaan mulle myönnä pankkilainaakaan asiaan. Äitini huoli on ymmärrettävä eikä sekään ole altruistinen vaan geenien sanelemaa itsekkyyttä että pitää minun terveyttäni yhtenä itselleen tärkeimmistä asioistaan. Ymmärtäisin jos vaikka suunnittelisin maailmanympärysmatkaa äitini rahoilla että joku puuttuisi asiaan pitäen käyttäytymistäni itsekkäänä. Tai jos olisin ongelman edes itse aiheuttanut vaikka laiminlyömällä terveydenhoitoani. Kuitenkin se on mulle tullut mielenterveysongelman kylkijäisenä eli tuo narskuttelu + psyykelääkkeiden käyttö. En halua joutua sitä sen enempää tuntemattomille perustelemaan omassa päiväkirjassani sillä sellainen olisi kohtuutonta, julmaa ja epäreilua. Riittää siis että sanon ettei äitini joudu taloaan siksi myymään. Saattaa olla ettei myykään - on ollut sinne Lahteen muuttamassa jo yli kymmenen vuotta mutta eipä hän ole tuon pidemmälle vielä toistaiseksi päässyt. En ole edes varma onko hänelle hyväksi muuttaa niin lähelle sukulaisiaan mutta hän ei ole minun holhouksessani. Tehköön mitä haluaa aikuinen ihminen.

Voit kirjoittaa kunhan et puutu tuollaisiin asioihin.

17.4

No minunkin äiti on asunut vuokralla suurimman osan elämästään joten se on tuttua hänelle. Hän lisäksi tietää asuntojen hinnoista ja vuokrien määristä paljon enemmän sillä seuraa säännöllisesti Oikotietä. Juuri kun oltiin tädin luona niin äiti näytti Oikotieltä yhtä asuntoa ja selitti mikä kaikki siinä on pielessä. Lahteakaan en tunne. Niinpä ajatus että minä alkaisin äidille hommaamaan jotain kunnollista ja varmaa vuokra-asuntoa Lahdesta on täysin koominen - kun äitini olisi jokin kädetön ja arvostelukyvytön olento. Äitini on noista jutuista monet kerrat paremmin perillä kuin minä. :)

Kuten sanottua niin en saa häntä holhouksen alle kun ei ole niin vakavaa psykiatrista tai lääketieteellistä diagnoosia (vakava psykoosi tai dementia) joten täytyy tyytyä siihen että hän tekee oman elämänsä ratkaisut. Myy sen asunnon taikka ei. Muuttaa omistusasuntoon taikka vuokralle. Hän on todella käytännöllinen ja energinen olento ja elänyt koko ikänsä saamatta mieheltä tai keneltäkään apua. Itse on hoitanut kaiken. Tiedän ettei hän odottele liikoja minulta tulevaan apuun joten minä luotan siihen että osaa toimia erittäin järkevästi näissä asioissa jotka liittyvät turvallisuuteensa ja vanhenemisen realiteetteihin. Sinunkin kannattaisi.

16.4

Kaikkea ne venäläiset myyvätkin. Antamassasi linkissä kyllä lukee "Oak bark is used as a tea for diarrhea, colds, fever, cough, and bronchitis; for stimulating appetite; and for improving digestion." Siellä olisi varmaan ollut jotain mukavasti rauhoittavaakin mutta harmi ettei sellaista osunut käteen.

Kävin vahtimassa kissaa. Kissa ei syönyt hyvin. Epäilen ettei se tykkää siitä uudesta märkäruuastaan. Ei ollut niin sosiaalinen kuin viimeksi. Leikki kyllä ja seuraili kaikkea tekemääni muttei juuri antanut silittää. Kissalaatikon siivoamiseen en totu. Se on aika oksettavaa. Kyllä on melkoinen täystuho se katti. Hyppäsi kirjahyllyn päälle ja putosi koska hyllyn päällä oli kirjoja ja pudotti ne kirjat tietty myös. Kun pidin parveketta auki (asunnossa oli ihan helvetin kuuma) niin hyppäsi olohuoneen pöydältä parvekkeen oven päälle (n. 5 senttiä leveä) tasapainoilemaan. Hämmästyttävää miten pystyi hyppäämään niin että tasapaino säilyi. En saanut selvää oliko siellä oven päällä mielellään vaiko jumissa uskaltamatta hypätä alas joten kiipesin tuolille pelastamaan mutta meille meinasi käydä huonosti kun kissa alkoi panikoimaan ja takertui sälekaihtimiin. Olisi ollut mielellään parvekkeella ja se oli käsittääkseni koko lasitettu mutta vaivasi absurdi pelko että jos jossain on rako jota en huomaa ja karkaakin.

Tiskasin astiat kun tykkään tiskaamisesta mutta en jaksanut imuroida tai pestä vessan lattiaa (hiekkaa putoilee siivotessa lattialle ainakin multa). M:llä on mielettömästi astioita Arabiaa ym. Älyttömän epäkäytännöllinen keittiö - helvetisti niitä Arabian lautasia ja Muumimukeja mutta saa kissojen ja koirien kanssa etsiä kunnon uunivuokaa, juustolastaa ja muita järkiesineitä. Tuo astiahulluus on jotain mitä en itse ymmärrä. Maksimissaan kaksi vierasta on kerrallaan joten miten ihminen tarvitsee 30-40 Muumimukia? Minäkin olen epäkäytännöllinen mutten aina tajua M:n ajattelua kun sitä vaivaa jonkinlainen jumiutuminen ja oudot - yleensä lähtöarvoisesti kalliit - ratkaisut.

Oli sisustanut asuntonsa uudestaan. Oli ennen musta parempi. Seinien väri - murrettu harmaa - oli ihan ok. Oli tilannut jonkun ammattilaisen maalaamaan seinät 1000:sta eurosta ja sitten oli tyytymätön väriin ja maalasi itse ne uudestaan. Oli hankkinut makuuhuoneeseen toisen ison L-kuvioisen sohvan. Sanoinkin kun kertoi siitä että neliöt on nykypäivänä niin kalliita etten itse laittaisi kaksioon kahta isoa sohvaa. Sanoi että pystyy paremmin keskittymään lukemiseen makuuhuoneessa kun siellä ei ole televisiota. Sängyssä ei tietenkään voi lukea? :roll: Sitten sänky on hänellä metrin tai 90 cm. Mulla on 120 cm sänky ja hänenä olisin sohvan sijasta hommannut 120 senttisen - tai ehkä jopa 160 senttisen - sängyn. Aika ylellistä lekotella leveällä sängyllä.

Väsyttää. Tuntui vähän vittumaiselta nakilta koko kissajuttu. En ole saanut levättyä edes Pietarin väsymystä vielä pois kun joka päivä on jotain. Olisin mennyt katsomaan Nightvision kauhuelokuvan The VVitch: A New-England Folktale mutta se oli loppuunmyyty. No, epäilinkin että se saattaa olla loppuunmyyty. Eiköhän se tule Finnkinon ohjelmistoonkin nyt keväällä ja silloin siinä on tekstitys ja pääsen sisälle sarjalipulla (nuo sarjaliput ei kelpaa festareilla). Tulin sit kotiin pesemään pyykkiä ja tekemään kaalikeittoa.

13.4

Ei Mirri mistään ole huolissaan. Hän on vaan perverssisti kiinnostunut toisten äitisuhteista. Jo kymmenen vuotta valittanut "vanhenevasta äidistäni". No, vanheneva äitini ei kuitenkaan ole mikään höperö kiikkustuolissa istuva mummeli jota aikuinen lapsi hyväksikäyttää syöttäen manipulatiivisia tarinoita siitä ja tästä yrittäen lypsää sydämettömästi rahaa ja erilaisia etuja. Äiti on itse keksinyt että hampaani häiritsevät häntä ja valittanut niistä jo kymmenen vuotta. Hän sai tuolla rahalla manipuloitua minut hammaslääkärille. Laitan ne kuoret nyt etuhampaisiin kun se häntä niin häiritsee. Totisesti toivon että operaatio onnistuu enkä saa jotain kroonisia kipuja siitä sillä hampaat ovat ihan terveet - niissä on vain esteettinen vika.

Kävin tekemässä saippuoita Malmitalolla. Piti rynnätä puuhailemaan odottamatta tarkkoja ohjeita ja kaadoin sinistä elintarvikeväriä saippuamassaan jotain tuhatkertaisen määrän tarvittavaan nähden. Ihan sormenpäällisen mutta se oli liikaa. Loppuajan laimensin sinistä saippuaa. Tein n. 30 erilaista tuoksusaippuaa josta suurin osa oli - sattumoisin - sinisiä. Tummimmat niistä todennäköisesti värjäävät käyttäjän kädet. Lisäksi on tuota sinistä massaa jäljellä ja yksi saippuamuotti. Olen miettinyt mitä ihmettä teen noin monella tuoksusaippualla. Pitää kai ottaa aina yksi mukaan kun tapaa mitä tahansa kaveria tai tuttua. Lisäksi täällä on kauheat höyryt noista tuoksuöljyistä. Yhteen saippuaan laitoin sitruunaviipaleen mutta viipale näemmä päästää vettä joten käyttämisen jälkeen saippua pitää heti kuivata ja laittaa säilöön jääkaappiin.

Huomenna menen vahtimaan M:n kissaa kun M on Lontoossa. KIssa on kuulemma oksennellut. Toivon totisesti että se on jo huomenna kunnossa.

13.4

Ystäväni M on saanut omilta vanhemmiltaan paljon enemmän rahallista apua aikuisena kuin minä vaikka käy töissä. Yhdessä sivulauseessaan hän mainitsi kuinka ostamansa osaomistusasunnon omistusosuuden - 8000 euroa - maksoivat hänen vanhempansa. Paljon enemmän kuin minä ikinä olen saanut - ennen tätä hammaslääkärijuttua. Monet ihmiset auttavat lapsiaan eikä avain sinun masennuksesta toipumiseen ole siinä että käyt kaikkien tuollaisten ihmisten luona vaatimassa kuinka heidän ei pitäisi auttaa lapsiaan taikka lasten pitäisi ottaa apua vanhemmiltaan. Avain niihin solmuihin on jossain ihan muualla.

Tekisi mieli antaa sinulle äitini puhelinnumero niin saisit minun puolestani soittaa hänelle muttei se olisi reilua äitiäni kohtaan sotkea tätä nettijuttuihini enempää.

13.4

Mirri: Omistusasunnon säilyttäminen on hyvä keino estää joutuminen 'vuokra-asuntokierteeseen'. Paikkakunnalta toiselle muutto onnistuu myös asunnon myymisen ja ostamisen avulla; ei ole pakko myydä ja muuttaa vuokralle. Tai voi muuttaa vuokralle väliaikaisesti, myydä entisen asunnon ja ostaa sen tilalle uuden, johon siirtyy väliaikaisesta vuokra-asunnosta. Hyvä, että suhtaudut äitisi suunnitelmaan varautuneesti. Ylipuhuminen on yksi asia ja omien ajatusten/mielipiteiden ilmaiseminen toinen. Käsittääkseni aikuiset lapset voivat - heillä on jopa oikeus - tuoda ajatuksiaan julki ilman että millään lailla yrittäisivät ylipuhua tai painostaa. Näin etenkin, jos kyseessä on omien vanhempien hyvinvointi. Tuli vielä mieleeni... Äitisi ajatuksenjuoksu ei kuulosta terveeltä ja normaalilta, jos hän on valmis myymään oman kotinsa ja muuttamaan vuokralle sinun purukalustosi kustannusten vuoksi. Äitien uhrautumisella on jonkinlaiset rajat, ja luulen/pelkään äitisi ylittäneen ne jo monet kerrat. Aikuisena lapsena sinun käsissäsi on uhrautumisrajojen asettaminen äidillesi, koska hän kenties ei itse kykene tunnistamaan niitä.

Jos minun ja äitini tilanne ärsyttää sinua kohtuuttomasti niin se on merkki siitä että sinun pitäisi välittää enemmän omista lapsistasi! Ja tietysti se on varmaan kateutta siitäkin ettei sinun äitisi ole välittänyt sinusta yhtään vaan hylkäsi sinut kokonaan mutta sekään ei ole minun taikka minun äitini syy tai asia josta me olemme vastuullisia. Nuo sinun omaan äitiisi ja äitiyteesi liittyvät kipukohdat eivät vittu ole meidän vikamme!

Minun purukalustoni maksetaan ilman äidin talon myyntiä. Jos asia jotenkin sinulle kuuluu - jollain käsittämättömällä tavalla jota en ole vaan vielä hiffannut - niin äitini saa verottomasti omalta äidiltään 5000 euroa jonka hän vaatii käytettävän minun hampaisiini. Se riittää kokonaan tai ainakin niin pitkälle ettei kenenkään tarvitse yhtään taloa myydä asian takia! Jos hän talon päättää myydä niin aikuisena ihmisenä hän saa ja pystyy sen tekemään ilman minun lupaani. En voi myöskään pakottaa häntä ostamaan uutta taloa jos hän ei halua rahojaan siihen käyttää. Kuten hän sanoi niin häviötähän se minulle on siinä mielessä että perin vähemmän mutta jos hän ei halua istua asunnon päällä niin ei halua eikä tarvi! Miten kehtaat olla niin patronisoiva täysijärkistä, sinua huomattavasti älykkäämpää ja ikänsä puolesta yhä työikäistä äitiäni kohtaan että kehtaat puhua hänestä kuin jostain puolidementoituneesta vanhuksesta?! Häpeäisit!

Nyt Mirri - käsken sinua pysymään poissa päiväkirjastani! Ota tämä elinikäisenä porttarina - vituttaa tämän hammasongelman takiakin joutua nyt vetämään ylimääräisiä cirdaludeja kun narskuttelen taas ensiyönä vähän enemmän! Arvasin kun näin sinun kommenttisi täällä - tuon edellisen - että mihin se liittyy. Ja minäkin täällä kirjoitan niin paljon kaikesta muustakin niin mikään muu ei sinua ikinä kiinnosta tai herätä kateutta kuin minun ja äitini välit!

12.4

Mirri kirjoitti: Vanhenevan äitisi joutuminen vuokra-asuntokierteeseen ei auta sinua millään lailla - paitsi jos olet valmis jättämään hänet oman onnensa nojaan ja selviytymään asumisensa kanssa miten parhaiten taitaa. Äitisi tarvitsee asunnon, josta vuokranantaja ei voi panna pihalle. Sinä tarvitset tietoisuuden siitä, että äitisi asuu turvallisesti niin, ettei häntä voida vuokranantajan toimesta heittää ulos.

Äitini on vielä itsepäisempi kuin minä. Jos hän jotain päättää niin häntä on turha tuosta päätöksestään pyörtää. Suhtauduin suunnitelmaan varautuneesti mutta se on hänen elämänsä ja hänen ratkaisunsa. Hän sanoikin että häntä on turha ylipuhua. Lahteen hän on halunnut muuttaa koska hänen oma äitinsä alkaa olla jo aika vanha ja hän haluaisi voida nähdä tätä useammin sekä myöskin keventää sisarensa taakkaa joka joutuu siivoamaan ja hoitamaan isoäidin asioita koska muut sisarukset asuvat kauempana. Myöskin matka Helsinkiin olisi lyhyempi.

Vaikka äitini onkin "vanheneva" on hän vielä toistaiseksi aikaansaavempi ja rutkasti käytännöllisempi kuin minä. En tiedä miten voisin estää hänen joutumisensa johonkin "vuokra-asuntokierteeseen" - jos omaisin tuollaisia kykyjä niin samallahan voisin estää sen kaikkien kaverienkin kohdalla. Käsittääkseni on selvät perusteet joilla vuokranantaja voi pysyvän vuokrasuhteen katkaista kuten se että asunto tulee omaan tai sukulaisten käyttöön. Niihin ei minulla ole vaikutusvaltaa puuttua. Lahti ei ole kaikkein halutuinta aluetta vielä kun hän ei ole mihinkään ydinkeskustaan muuttamassa. Siellä tuskin on kauheita vuokra-asuntokierteitä. Uskon että hänellä on järkeä muuttaa johonkin senioriasuntoon sitten kun omat voimat vähenevät - varsinkin kun tietää että minä tuskin olen kyvykäs auttamaan häntä esim. siivouksessa - mutta nyt hän on vasta 63-vuotias. Ei olisi edes eläkkeellä vielä ellei olisi jäänyt tavallista aikaisemmin.

12.4

Kävin hyvän hammaslääkäriaseman purentahäiriöihin erikoistuneen hammaslääkärin luona hankkimassa hoitosuunnitelmaa ja kustannusarviota. Heti syntyi voimakas luottamus lääkäriin. Tämä kysyi tarkkaan onko kukaan kuullut minun narskuttelevan, kuinka monta purukiskoa on ollut käytössä (arvioin neljä mutta täytyyhän niitä olla ollut enemmän), milloin minulle on sanottu hampaiden kulumisesta jne. Hän vaikutti tosi pätevältä tyypiltä. Kun vastasin jotain kysymyksen ohi tai yritin ottaa jotain annettuna hän korjasi "en mä sitä kysynyt vaan.." Sitten hän tunnusteli lihakset otsassa, poskessa, leukaperässä. Lihasjännitys on jotain +1 kaikissa mitä sitten tarkoittaneekaan. Kysyi onko hammassärkyä. Sanoin ettei ole. Kerroin tuosta että mulle sanottiin että hampaat on kuluneet ja suunnilleen kaikkiin pitäisi laittaa kruunut. Kun hän tutki hampaat niin sanoi sen jälkeen "Eihän tilanne nyt kuitenkaan ole niin lohduton kuin alkuhaastattelun perusteella olisi voinut pelätä". Hampaat ovat moneen kertaan paikkailtuja mutta takahampaat ihan hyvässä kunnossa. Paljon pieniä paikkoja mutta oikeastaan vain yksi iso kun yksi hammas kerran on lohjennut reunoja myöten.

Hänen suosituksensa on että viiteen etuhampaaseen laittaa kruunut. Ne pitää kaikki laittaa jos aikoo - ei ole mahdollista laittaa vain yhtä. Alahampaista muutamaan laittaa keraamisen jonkun korotuksen. Kysyin onko se kruunu ja sanoi että kyseessä on osakruunu. Kysyin pitääkö hampaisiin tehdä juurihoito ennen kruunuja ja sanoi ettei nykytekniikalla tarvitse. Ja jos täytyisi niin siinä vaiheessa hammaslääkäri alkaisi jarrutella että onko koko operaatio tässä tilanteessa edes mitenkään järkevä.

Hän sanoi että tekee viikon sisällä sen hoitosuunnitelman ja kustannusarvion. Sanoi että yli kustannukset on yli 5000 euroa muttei tarkemmin osaa sanoa. Kysyin että mitä suuruusluokkaa/kuinka paljon yli niin sanoi ettei rupea tässä arvelemaan sen enempää - minulle on sama saanko sen arvion nyt vai viikon kuluttua. Eikä laskuttanutkaan nyt kun sanoi ettei ole vielä sitä työtäkään tehnyt. Voin sitten itse päättää haluanko tehdä ne kaikki operaatiot mitä hän suosittelee vai jättää jotain pois. Yksi vaihtoehto olisi tehdä vain uusi purentakisko. Sanoi että tuo vanha on löystynyt ja siihen on tullut selvät kulumajäljet. Minulla purentakiskot ovat kulutustavaraa ja uusi pitää hankkia 2-3 vuoden välein.

Minä en tarvitsisi koko operaatiota varsinkin kun se ei ilmeisesti ole lääketieteellisesti edes välttämätön mutta äiti valittaa aina hampaistani enkä jaksa kuunnella häntä. Eilen äiti kertoi myyvänsä asuntonsa ja muuttavansa vuokralle Lahteen. Sanoi että ei tekisi tuota päätöstä mikäli minulla olisi lapsia joille pitää säästää pesämunaa mutta sanoi että meitä on vain kaksi ja hän haluaa voida vähän matkustella ja auttaa minua rahallisesti eikä istua jonkun asunnon päällä loppuikää. Hän laski että asuntorahat riittäisivät meille siihen asti kun hän on 82-vuotias. "Eikä kumpikaan meistä ole luultavasti kovinkaan pitkäikäinen" äiti lisäsi rohkaisevaan tapaansa.

8.4

Äiti haluaisi maksaa nuo operaatiot. Minä ajattelin ensin yrittää pakottaa tekemään ne julkisella (syyllistämistä ja manipulointia hyväksikäyttäen) tai jos se ei onnistu niin kerjätä rahaa erilaisilta avustusjärjestöiltä ja kirkolta. Äitini avusta on muutenkin syyllinen olo. Voisin ne jättää tekemättäkin mutta äitini vainoaisi minua loppuikäni asialla nyt kun menin paljastaneeksi mitä hammaslääkäri sanoi. Hänen psyykkeensä ei kestä sitä että joku asia ei ole kunnossa. Ottaisi asian puheeksi joka ainoassa puhelinkeskustelussa loppuiän ajan. Vähän kyllä katkera olo kun olen vuosittain käynyt hammaslääkärillä koko ikäni säännöllisesti kun sanotaan että se on paras keino välttää kalliit operaatiot mutta ei sillä ollut ainakaan minun kohdallani yhtään mitään merkitystä kun ongelmana on tuo eroosio eikä karies. No, harmitontahan tämä on siihen verrattuna että olisi syöpä. Ei kyllä kannattaisi meidän ihan viimeisiä rahojamme laittaa kyllä tähän sillä mitä sitten tehdään jos tulee vielä joku syöpä tai muu sairaus johon tarvitaan kalliita ei-kelakorvattavia lääkkeitä?

Pietarinristeily on ylihuomenna. Olen ollut vähän kuin flunssassa pari päivää. Flunssanen olo. Aivastuttaa ja kylmä. Hetken kuumemittarikin näytti 37,2 mutta sitten se palasi takaisin 36,6:n. En tiedä mitä ihmettä tämä on. Täytyy toivoa etten pahemmin sairastu. Kaveri ottaa Tramaleja mukaan joten luulisi niiden pitävän kuumeen pari päivää kurissa. En kyllä uskaltaisi lähteä minnekään etelään sillä varmana olisin kipeänä juuri silloin.

Menin tuohon uuteen ilmaiseen treffipalveluun HappyPancakeen. Olen kyllä liian sairas ihminen millekään treffipalstalle. Rajojani ei saisi yhtään rikkoa ja ärryn tuhottomasti jo siitä kun jos ollaan sovittu tapaaminen lauantaille 23.4 että se toinen ehdottaa että nähtäisiinkin jo ensi viikolla. Järjen tasolla ymmärrän ettei mitään suurta rikosta itseäni kohtaan ole tapahtunut - toinenhan vaan kysyi voitaisiinko nähdä aikaisemmin mutta sellainen tinkaaminen ja roikkuminen ja minun mielipiteeni ohittaminen saa minut vaan näkemään punaista. Sitten ärsyttää miehet jotka on itse jotain 46v ja on laittaneet etsimänsä naisen ikähaarukaksi tyyliin 25-37. Jotenkin tosi narsistista ja lähes perverssiä. Jollekin kirjoitinkin viestin mainiten että taidan olla muutaman vuoden yli-ikäinen (mutta silti paljon sinua nuorempi). Eipä ne ole kyllä vastanneet. Miettivät varmaan että mitä kummaa tuo dementoitunut kiikkustuolissa keinuva vanha mummeli heistä oikein haluaa. :roll: Joku idiootti pyysi katsomaan kuvansa ja siellä se keekoili alasti joskin vissiin itse prinssinakkia ei näkynyt. Kirjoitin etten kirjoittele ihmisten kanssa jotka laittaa itsestään alastonkuvia nettiin. Oli sitten kai vaihtanut kuvat kun lähetti viestin "nyt ei ole alastonkuvia!" Noinhan se hoituukin. Vaimo sanoo Martille että nyt ollaan oopperassa eikä tänne kuulu tulla alasti ja Martti sanoo "Sorge!" ja käy kotona vetämässä frakin päälleen. Nuo paikat saa mut vihaamaan ihmisiä vielä tavanomaista enemmän...

1.4

Kävin korjauttamassa kaksi lohkeamaa ja lähdin kotiin 140 euroa köyhempänä. Hammaslääkäri arvioi että purukaluston kuntoon saaminen maksaisi n. 10 000 euroa. Sillä saisi/olisi saanut jo yli 100 tuntia terapiaa. Jotenkin mieletöntä. Jos olisin käynyt aikanaan kolmen vuoden terapian niin se olisi saattanut kohentaa oloani niin etten olisi narskutellut hampaita pilalle. Sivuoireena olisin saattanut tulla työkykyiseksikin.

Luulen että otan yhteyttä diakoniin jos sieltä voisi saada apua.

27.3

Toissa yönä näin jännää unta. Se oli taas näitä ihmeellisiä tarinaunia. Maapallo tuhoutui ydinsäteilyyn (kai) ja oli nämä yhdet tyypit. Olivat ohjelmoineet sellaisen jännän raketin menemään kuuhun ja pelastamaan tämän naisen ja miehen siltä säteilyltä. Se piti kuitenkin tapahtua nopeasti sillä saatuaan tietyn määrän säteilyä pelastuminen ei ollut enää realistista. Sitten koko ajan kelattiin sitä juttua ja laskin jotenkin aikaa. Sitten meni reilusti yli aikaa ja ajattelin että juttu on nyt kyllä mennyttä. Säteilyä on tullut niin paljon ettei mahdollisuuksia ole. Sitten ainakin kertaalleen se pelastusoperaatio lähti käyntiin tosi myöhässä (ja menestyksekkäästi?) kun realistisesti ajatellen ei ollut mahdollisuuksia enää. Sitten taas kelattiin juttua pariin kertaan edestakas ja lähti käyntiin - en tiedä lähtikö joka kerralla. Toivon vähenemisen tunne ja halu säilyttää toivoa tilanteessa missä todennäköisyys oli lähes 0 oli mielenkiintoinen. Saati se valtava kiehtovan kammon tunne kun olet jossain, saat koko ajan hirveän määrän säteilyä etkä oikeastaan voi tehdä mitään kun seisoa paikallasi vaikka tiedät että jokainen hetki on naula arkkuusi. Mitäköhän tämä oikein kertoo? :D

Näin joskus aiemminkin masentuneena säteilyunia. Oli joku avaruusraketti jossa räjähti joku ydinjuttu. Säteily levisi ja ovia piti sulkea nopeasti. Se oli joku Andromeda plagiaatti se uni. Muistan tuon unen koska Karri Kokko luki jossain Varjofinlandiaa ja huomasin kuinka se oli pöllinyt teokseen tuon unen plus aika paljon muutakin materiaalia.

Tuollaiset itsensäpelottelu -unet ovat jänniä kun niissä jää lopulta koukkuun kammoon. Sen huomaa jos uni alkaa mennä liian löysäksi niin helpottumisen tunteen lisäksi tulee sellainen nyrpeä "Tämä ei ole enää yhtään jännää" -tunne.

Isäni oli töissä nuorempana ydinvoimaloissa. Heillä oli kaverinsa kanssa säteilyturvafirma...

27.3

Tulin kotiin. Äiti sanoi että vaatteeni haisevat tunkkaiselta. Se on totta. En vaan tiedä mitä tehdä asialle - en voi koko vaatevarastoani pestä pitäen sisällään kaikkien puhtaidenkin vaatteiden pesemistä. Sillä peseminen on niin hankalaa sillä pyykkitupa on alhaalla ja vaatteita on paljon. (Ellen sitten pölli tuota Mirrin pesukonetta :? ) Vaatteissa on sellainen lähinnä sipulin ja valkosipulin -sekainen haju. Ehkä ostan tiistaina jonkun huoneenraikastimen. Jossain on se vanilja-hajuvesi mutten tiedä missä. Siivosin täällä 1 h 20 min. Sain pyykkivuoron vasta huomiseksi.

Olisin toisaalta ihan halukas laittamaan nuo hampaani kuntoon jos äiti sen maksaa. Sen jälkeen kun hammaslääkäri huomautti että purentani on tosi paljon madaltunut olen alkanut itse huomata saman asian. Purenta on hyvinkin laskenut jotain 5 mm. Luulen että tuo tekee osaltaan että narskuttelu saattaa paheta sillä purentalihas ei ole enää luonnollisessa tilassaan vaan se joutuu jännittymään/kiristymään silloin kun suu on kiinni. En vaan tiedä onko kummallakaan meistä varaa sitä operaatiota tehdä. Veikkaan että operaatio saattaa hyvinkin maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Luin kotimatkalla tuosta hampaiden eroosiosta. Jossain luki että sitä esiintyy n. 10% ihmisillä mutta kasvissyöjillä luku voi olla jopa 80% :shock: Ilmeisesti johtuen kasvisten ja hedelmien happamuudesta? Niiden syömistä en kuitenkaan lopeta. Ovat henki ja elämä. Pitää puuttua kuulemma eroosiota aiheuttavaan asiaan mutta vaikea tietää mihin puuttua kun en voi lopettaa kasviksia, en voi lopettaa myöskään masennuslääkkeitä (jotka asiaa aiheuttavat myös kuivattamalla suuta ja vaikuttamalla neurotoimintaan lisäten narskuttelua) enkä tietenkään voi purentakiskonkaan käyttöä lopettaa. En tiedä mitä voisin lopettaa. Sitrushedelmät, coca colan ja alkoholin tietty voisin mutta olen jo vähentänyt niitä jo aikalailla. (On näköjään tullut taas tuota samaa "en tiedä"-jankutusta).

Olisi hyvä jos saisin tämän ahdistuksen vähenemään ja omaksututtua "kaikki on hyvin juuri nyt" -elämäntavan. Kaiken pelkääminen ja kammoaminen on raskasta. Joku jooga/meditaatiokurssi voisi olla rahansa arvoinen...

Meillä oli ihan kiva pääsiäinen mutta vähänhän se rasitti kun tätini ja miehensä ovat niin ekstra-kunnollisia ja tunnollisia ihmisiä joilla kummallakin on kaikki tiptop. Eikä täti ymmärrä kuinka hienosti hänen asiansa ovat. Äitini kertoi kuinka täti oli sanonut "Jos mä olisin saamassa hermoromahduksen niin olisin kyllä tähän mennessä sen jo saanut!" Noin hän lievästi kehui itseään kaikista suurista ja rankoista elämän vastoinkäymisistä jotka hän on kunnialla kestänyt :shock: Kumpikin ihmeteltiin että mitäköhän nuo vastoinkäymiset mahtavat olla kun hänellä on ihana mies ja poika jolla on asiat aivan todella hienosti ja pojalla ihana avovaimo. (Olivat käymässä perjantaina ja toivat tulppaaneja) . He asuvat 90 neliön rivarissakin vaikka ovat alle kolmenkymmenen vasta. Äiti sanoi kerran ettei tätini ymmärrä millaista on joutua hoitamaan kaikki yksin ilman miestä ja ei hän sitä ymmärräkään. Huusi miehelleen eilen "Ilkka - tästä on lamppu palanut! Etkö sinä vaihtanut tätä lamppua silloin kun sanoin?!" Mies on todella leppoisa ja kärsivällinen.

Mummolla vitsailtiin tuosta tädistäni. Kun serkku-vauva oli pieni olivat jossain iltaa viettämässä ja joku oli tarjonnut Ilkalle kaljan - ehdotus jonka hän oli nöyrästi ottanut vastaan. Täti oli puuskaissut "Kaljan! Sinä aiot ottaa nyt kaljan vaikka vauvalle on vitol-tipatkin antamatta?!" Tuosta oli syntynyt kuulemma vitsi "vitol-tipatkin antamatta". Tädin tunnollisuus Big fivessä on varmaan 100% ja negatiivinen emotionaalisuus vain hieman vähemmän. Tuo viimeisin hänen suurista vastoinkäymisistään on se kun oli ottanut hoitaakseen mummon raha-asiat ja huomannut kuinka paljon tällä oli rahaa erilaisilla pankkitileillä. Ja tottahan tuollainen tietenkin on tosi ahdistavaa että on vielä ihan liikaa rahaakin kaiken muun päälle! :roll: Tuo oli kai viimeisin noista rankoista vastoinkäymisistä jotka häntä ovat koetelleet. No, ainakin voi luottaa että hän hoitaa ne raha-asiat tunnollisesti eikä käy kuten isän mummon kanssa että yksi omaishoitajana toiminut täti pölli kaikki arvokkaat korutkin.

..

Jotenkin tunnen oloni tosi vanhaksi. Oma kokemukseni on että olen elämässä jotain kaksi kolmasosaa läpikäynyt. Olen ajatellut kuolevani jotain 55-60 vuotiaana. En haluakaan kyllä elää niin vanhaksi mitä mummoni nyt on - 87. Elämä on silloin jo aika kurjaa - varsinkaan jos huomioi ettei se lähtötasokaan (nuoresta aikuisuudesta) ole ollut hirveän häävi.

27.3

Äiti saa 5000 euroa äidiltään kun antaa verottomasti perintöä lapsilleen. Sanoi että saan joka pennin jos käytän sen hampaisiin. Sanoin ettei viisi tonnia riitä mun hampaiden kuntoonlaittamiseen. Myönsi tämän mutta jankutti että pitää teettää hyvä hinta-arvio hyvällä hammaslääkärillä. Sanoin ettei näille voi tehdä mitään ainakaan kun mielettömän kalliilla. Lisäksi mistä minä tietäisin että joku on hyvä hammaslääkäri. Viimeksi kun kävin hammaslääkärillä mulla meni 500 euroa malminkankaan meidänklinikalla ja teettivät turhia operaatioita. Sittemmin valvira sulki koko paikan. Kun lähtötaso on tää mitä tulee minun tuuriini niin tuskinpa tulisi valittua parasta hammaslääkäriä.

Kysyi haluanko että haluanko hänen soittelevat ja kyselevän. Sanoin että ihan sama. Etten usko että hänenkään tuurinsa on mikään huima - varsinkaan silloin jos hän on minun asioita hoitelemassa :? mutta siitähän soittelee minne haluaa. Äiti ei suostu uskomaan että hampaissani on eroosiota ja hammaskaulan paljastumaa eikä noille asioille voi edes tehdä juuri mitään. Purentaa voi vähän korottaa halutessaan hirveän kalliilla sillä se pitää tehdä hirveän hitaasti etten saa siitä päänsärkyä. Mutta sama mitä tuolle sanoo - eihän se mitään kuuntele.

itse on niin tohelo. Varsinkin tuon (vuotta vanhemman) isosiskonsa seurassa täällä ei yhtään keskity. Mummolla kun oltiin kuulin kuinka äiti oli joutunut lapsena kahdesti auton melkein päälle ajamaksi. Viisitoistavuotiaana hänen oli pitänyt kiidättää hevosvankkureilla päivystykseen kun oli epähuomiossa ollut joutunut lähes yliajetuksi kyliltä tultuaan. Tuo stressaantunut isosisko oli sitten joutunut pilkankohteeksi tavataan huutaa siskolleen aina kun näki auton lähestyvän "Essi - auto!!!"

27.3

Ollaan kaksi yötä täällä. Olin eilen lähdössä äitini kanssa vielä Lappeenrantaan vielä huomenna mutten jaksa. Äiti käy hermoihini - sitä paitsi mulla on kotona puuhaa kuten n. 20 kg pyykinpesua ennen reissua. Olen laihtunut jonkin verran. Olen ollut niin masentunut ettei ole huvittanut syödä.

Kirjoitan näitä lyhyitä kun on älykännykkä etten menetä pitkää tekstiä. Olen ollut todella epäsosiaalisella tuulella. En nyt haluisi nähdä yhtään noitakaan kahta ystävää joita mulla on m:ää ja p:tä ja huomaan että kehittelen jotain ihmeellistä "loukkaantumista vallankäytöstä" kun tinkaavat mua tapailemaan vaikka olisi minun vuoroni nähdä. Leningradiin ei huvittaisi yhtään lähteä.

K oli poistanut mut fb-kavereitaan. P kysyi oliko meillä jotain riitaa. Sanoin ettei ollut enkä ollut huomannut koko juttua. Että k vaan kyseli jotain tapaamiskyselyitään huonolla hetkellä. Kirjoitin sille jotain "ei oo aikaa enkä jaksa näitä nyt - kysele muita!". Ei mullekaan tulisi kovin hyvä olo kyllä jos joku kirjoittaisi mulle noin. Tekstasin ja selitin että oon nyt ollut aika masentunut ja epäsosiaalinen. Sanoi että töksäyttelyistäni tulee hänelle masentunut olo. Myönsin töksäytteleväni (nimenomaan hänelle jostain syystä) ja sovittiin. Sanoin että yritän olla töksäyttelemättä.

25.3

Dokasin päivän. Join kaksi pulloa viiniä ja n. 40 cl viskiä. Eilisen voinkin sitten pahoin. En nukkunut kun ei olisi unilääkkeet sisällä pysyneet. Katsoin Downton Abbeyn olikos tuo viitoskausi. Vielä on näkemättä finaali johon olen varausjonossa kirjastossa. Puhtaat vaatteet on suht loppu mutta pesen kun palaan Lahdesta. Menen sinne katsomaan mummoani ja tätiäni. Äitini ilmoitti tuon ajankohdan ultimatumina eikä alkanut neuvotella siitä. Tuntui etten hänen puoleltaan ole hirveän tervetullutkaan sinne mutta lähinnä koska häntä itseäänkään ei huvita mennä ja menee nyt vain kun huomasi että käymättömyys on alkanut ahdistaa niin paljon että verenpaine oli noussut. Ajattelin että mulle tää reissu tekee ihan hyvää. Äiti sanoi ettei hän jaksa olla kuin yhden yön. Minä olisin voinut olla kaksikin.

21.3

Sain hommattua meille ilmaiseksi sen hallituksen kokouksen kabinettipaikan joka puuttui. Hoitui yhdellä puhelinsoitolla ravintolaan ettei ollut varsinaisesti suuren vaivan takana. Harmi etten tullut ajatelleeksi että toisin kuin kirjastot ovat ravintolat auki normaalisti myös viikonloppuna - olisi ollut toimivampi ele jos olisin saanut hommattua sen heti lauantaina kun kyseessä oli muka olevinaan niin hirveän vaikea juttu. Ennen tuota eilen puheenjohtaja kirjoitti minulle ja sihteerille jonkun tosi asiallisen ja pitkän meilin jossa oli vain lueteltu kaikkien tehtävät. En oikein ymmärtänyt koko meiliä kun siinä luki itsestäänselvyyksiä mutta luulen että hän yritti sillä rauhoitella tilannetta kun tuo sihteeri oli myös pikkaisen hiilenä ja nöyryytti mua julkisesti fb-ryhmässä ja palauttaa keskustelun sävyn kaikkien osalta takaisin asialliseksi. Sikäli kilttiä häneltä. Harmi että mulla on kirjoituskurssilla oman tekstin läpikäynti juuri samana päivänä kun tuo ilta eli ehdin olla just sen hallituksen kokouksen ajan ja sitten pitää mennä. He onnistuvat kokoustamaan aina mulle huonoina aikoina. No, ainakin meillä on nyt ilmainen kokouspaikka ansiostani ja vastedes saan hoitaa nuo varaukset niin ei katkea multa verisuonia päästä siksi ettei tapahtuman paikkaa ole tiedossa. Ja aikaahan mulla on ja dna:n liittymässä on saldoa. Koska Martat kokoustaa usein samassa paikassa niin arvelinkin ettei siellä todennäköisesti ole kuluja.

Kävin Flamingossa lomaosake-esittelyssä. Harjoitettiin tunti small talkia. Vetäjä kertoi täyttäneensä tänään 40-vuotta - onnittelin ja kysyin onko pitämässä isojakin pirskeitä. Sanoi ettei kun se tulisi niin kalliiksi - oli laskenut että menisi 500-600 euroa pippaloihin ruokineen ja juomineen. En sitten tiedä millaisia pirskeitä se oikein suunnitteli :shock: Kuulemma nelikymppisenä ei kehtaa enää kirjoittaa että OPM. Minä kyllä kehtaisin :roll: Sitten puhuttiin aamu- ja iltavirkkuuden perinnöllisyydestä ja se kysyi mitä minulle kuuluu ja mitä olen puuhaillut. Kerroin tuosta Asperger-tekstistäni ja hän kertoi että hänen pojallaan on Aspergerin oireyhtymä. Kertoi tämän koulusta jne. Nainen oli aiemmin ollut kampaaja ja tehnyt 16 tuntista päivää ja sitten todennut että on helpompiakin tapoja tappaa itseään (kuten lomaosakemyyjäksi ryhtyminen? :? )

Alkoi vähän hirvittää kun tätä oli tunti jatkunut että mitä sitten kun päästään asiaan... kauan se sitten oikein kestää! Mutta kaikesta kertomastani hän onneksi osasi vetää sen johtopäätöksen että olen siinämäärin peeaa luuseri että minulle voi antaa sen päivän hotellilahjakortin kiusaamatta sen enempää. Mukava juttu.

Kumma että kun haastattelin sitä Asperger-naista niin ensimmäinen reaktioni oli että meissä on jotain tosi samaa mutta myöhempi reaktio oli että aloin epäillä että ei minulla kyllä ole oireyhtymää. Samaa oli lähinnä viivästynyt unirytmi ja mieltymys Dostojevskiin. Eikä se lopulta ole kovin paljon. Jokin oli eri jota en osaa nimetä. Ja tämä haastattelemani henkilö oli varmasti Asperger-henkilöiden joukossa hyvätasoisimpia äo jotain hyvää keskitasoa. Minun ongelmani kuitenkin painottuvat sosiaalisen lahjakkuuden puutetta enemmän huonoon huomiokykyyn. Jos on tapaaminen kaverien kanssa joutuvat ehkä tulemaan eteeni ja heiluttamaan kättään tai kopauttamaan kädellä päätäni että näkisin heidät. Mutta sen jälkeen osaan olla aika normaalisti. Ja tosiaan hukkailen aina tavaroitani mistä M:kin sanoi sureksivasti että eikö tuolle voi tehdä mitään ettei sun tarvisi aina etsiä niitä hävittämiäsi juttuja. Kukaan tuttuni jolle olen Aspergeristä puhunut ei ole jutulle kyllä korvaansa lotkauttanut. Lähinnä asenne on ollut "Niin, niin, no voihan sitäkin tietty halutessaan tutkia.." Sen sijaan jos olisin puhunut että luulen että tarkkaavuudessani ja huomiokyvyssäni on ongelmia niin epäilen että reaktio olisi toinen. "Todentotta - muuten, olisi tosi hienoa että pääsisit tuosta tutkimuksiin!"

Muistan että aika pienestä asti minulla oli itsestäni käsitys että olen fiksu. 5-vuotiaana vuotta kun muutettiin vanhempi tyttö yritti jekuttaa ja muistan ajatelleeni että miten helkutissa se voi yrittää huijata noin tyhmällä tavalla vaikka on vuoden vanhempi! Pärjäsin koulussa ihan hyvin. Luultavasti olisin pärjännyt tosi hyvin mutta en tajunnut eikä myöskään vanhemmistani tuntunut mitenkään relevantilta että olisin tehnyt läksyni. Ala-asteen luokanopettaja vihasi unohteluani koska koki sen olevan jonkinlaista vastarinta-asennetta. Tuo sai aikaan päässäni hirveän jumitustilan että pelkäsin kaiken aikaa. Olin ihan kauhusta sekaisin koska aina kun olin jotain unohtanut hän haukkui oppilaat henkilökohtaisesti ääneen vihaa puhkuen. Pääni meni ihan solmuun ja lähtiessäni kouluun tarkastin miljoonaan kertaan jokaisen tarvittavan esineen mutta silti jotain yleensä unohtui. Kerran olin niin paniikissa kun huomasin unohtaneeni vesivärisiveltimen että alennuin siihen että otin toisen oppilaan pöydältä sellaisen. Olin lapsena hyvin korkeamoraalinen enkä yleensä ikinä varastanut. Mutta olin niin paniikissa että koin etten pysty enää ottamaan opettajalta yhtään lisähaukkuja. Harmiksi se jolta otin siveltimen oli vielä luokan lastenkotitapaus jolla oli paha murrosikä ja kun hän alkoi paasaamaan "Vitut! Nyt mun saatanan vesivärisivellinkin on kähveletty!!!!" olin minä varmaan ainoa joka häntä uskoi.

Kaikki sukulaiseni vaan sössöttivät että aivan ihanaa kun trissellä on miesopettaja. Itse ihmettelin mitä ihmeen ihanaa siinä on. Sitten kun siirryttiin yläasteelle ja tilanne meni ohi olivat kaikki luokassa äimänkäkenä siitä että miksi minä yhtäkkiä olen niin hyvä koulussa. Suunnilleen tulivat kyselemään neuvoja menestykseen. Ja kyllä äitinikin miesopettajaa ihaillessaankin kiinnitti huomionsa siihen että numeroni laskevat aina alaspäin. Matikassa olin ysin oppilas mutta jos satuin jostain yhdestä kokeesta saamaan 8,5 niin se oli silloin kyllä 8. Muistan kuinka äitini ihmetteli miksi opettaja haluaa laskea matikan numeroani jotenkin väkisten aina alaspäin jos on pieninkin mahdollisuus siihen vaikka trendin mukaan olisi reilua pitää se yhdeksikkönä.

Mutta kuitenkin ehkä ongelmanani on enemmän huomiokyky. Muistan jotain juttuja joista tajusin ettei sosiaalinen lahjakkuuteni ole kärkitasoa. Näytettiin kuvaa jossa oli meressä olevia ihmisiä ja kysyttiin mitä siinä tapahtuu. Luokan huonotkin pojat viittasivat ja selittivät innokkaasti että nuo ihmiset ovat paniikissa ja hukkumaisillaan. Muistan tyrmistykseni koska itse olin ajatellut että ne ihmiset vaan uiskentelevat. Mietin mikä päässäni on vialla jos en osaa kuvasta tulkita asiaa yhtä hyvin kuin kutosen pojat. Samoin kun geometria tuli matematiikkaan viidennellä luokalla luulin tulleeni tyhmäksi ja menettäneeni matemaattisen kykyni. Olin ihan paniikissa. Sitten opin että se on vaan se matikan vittumaisempi osuus. Ja nykyään täysin suvereenisti kyselen tuntemattomilta ihmisiltä mitä tyhmempiä kysymyksiä suunnistamiseen liittyen.

Kuitenkin luulen että minulla on se havaintokykyongelma suurempi. Sosiaalisen lahjakkuudenkin suhteen on varmaan suurempi se mitä en huomaa kuin mitä en ymmärrä. Muistan esimerkiksi viidennellä luokalla miettineeni että haluaisin kutsua synttäreilleni sekä M:n (joka on se lastenkotilapsi jolta pensselin otin) että SK:n joka oli luokalla uusi ja kaipasi ystäviä mutta tiesin ja olin nähnyt että M muuttaa joka tilanteen SK:n kiusaamiseksi. Joten päätin että kutsun SK:n enkä M:ää. Kuitenkin meistä molemmista opettajan päätös ettei M voi päästä luokkaretkelle Ahvenanmaalle oli ihan helvetin väärin. Se oli kohtuutonta ja julmaa eristämistä. Noh, ei rehtoriksi nyt voi päästäkään kukaan normaali. Täytyy siinä olla aimo annos sadismia veressä. Yksi saatanan mulkku siinäkin!

18.3

Saatana että nuo vihreät suututtaa mua ihan vitusti! Kissojen ja koirien kanssa saa rukoilla kokousten lisätietoja. Yhden doodlen jälkeen rukoilin että päättäisivät päivän ettei mun täydy pitää yhden viikon joka iltaa varattuna mahdollista kokousta varten viikkokautta! Nyt sama. Kokousaika on tiedossa mutta paikkaa ei ole. Kysyin että saisinko tiedon missä se pidetään niin voisin mainostaa tilaisuutta sivuilla (minun tehtäväni). Ei mitään vastausta. En kohta enää jaksa nyhtää. Tekisi melkein mieli sanoa että miten te kuvittelette saavanne uusia ihmisiä jos ei tapaamiaaika tai paikka ole tiedossa viikkoa ennen. Lähetänkin pitäjälle meiliä jossa kysyn - nyt tajusin - ettei tarvi olla mitään julkista juttua.

Hommaan niille se paikan jäsenillalle vaikka se ois viimeisin tekoni. Ehkä onkin. Soitin puoluetoimistollekin tajuamatta että on lauantai.

Kävin haastattelemassa Asperger-naista mun juttua varten. Jotain samaa meissä oli mutta myös jotain eri. Mua ei oo koskaan oikeastaan kiusattu. kyllä mä oon varmaan enemmän add.

18.3

Olen ollut helvetin ahdistunut. Käytiin Hämeenlinnassa. Kaveri sanoi että olin ollut vähän poissaoleva. Sitten menin eilen kirjoituskurssillemme jossa piti olla opettajan pitämässä luentoa siitä kuinka teksti myydään. Opettaja oli kuitenkin kipeänä ja tilalla oli toinen opettaja joka alkoi pitää luentoa esseen rakenteesta. Varmaan ihan kiinnostavaa mutten ollut yhtään orientoitunut. Pakotin itseni paikalle just etten missaisi tuota myyntijuttua. Kuuntelin essee-hommaa sitten jotain 15 min ja sanoin että sorry, en jaksa nyt - olen ollut kipeänä ja tulin paikalle tuon myyntihomman vuoksi ja menen nyt takaisin kotiin sairastamaan kun sitä ei kerran ole. Ei varmaan parantanut vetäjän fiiliksiä mutten ole vastuussa kaikkien ihmisten tunteista.

Lisäksi olen kadottanut yhden suihkepullon johon olin kiintynyt. Asia on noussut mielessä tragedian tasolle vaikkei se nyt ihan korvaamaton ole - samoja näkyi olevan ainakin Stokkan kempparipuolella n. 17 eurolla ja jossain muualla varmaan halvemmallakin. Se on jäänyt joko Hämeenlinnan bussiin, Kirjasto 10:n tai Työväenopistolle. Bussista ja Työväenopistosta varmaan löytyy mutta jos se on Kirjasto 10:n jäänyt niin sitten se on kyllä goodbye. Luulen ettei sitä enää löydy ja mietin jaksanko kiusata edes itseäni kyselemällä.

Huomenna menen haastattelemaan Asperger-naista tekstiäni varten. Sain juuri kaipaamani haastateltavan tosi helposti. Halusi kysymykset etukäteen. Lähetin jonkun pohjan.

Erittäin raskas kuukausi tämä maaliskuu ollut. Pietariinkin kohta ollaan menossa risteilylle ja täytyisi varmaan minunkin perehtyä asiaan vähän. Kaveri on hoitanut asioiden selvittämisen. Ainakin pitää yhdessä katsoa tuo Pietarin kartta ja pysäkit jos hän vaikka sairastuu ja yksin joudun suunnistamaan. Ollut jotenkin tosi synkkää ja raskasta ja näköalatonta ja pitäisi varmaan nostaa lääkitystä jota laskin,

14.3

lin eilen kahvittelemassa sossun raadin kundin (kutsutaan vaikka K:ksi) luona. Olin siellä viisi tuntia. Olin ottanut vähän tramaleita ja tenoxeja että sitten alkoi väsyttääkin. Mutta tuo K on todella harvinainen tapaus. Ensinnäkin hän on aivan huippuälykäs - vetäisi jostain testeistä varmaan ihan huippupisteet - sen lisäksi hän on hyvin puhelias ja tosiaan toisin kuin useimmat puheliaat ihmiset puhuu koko ajan asiaa eikä yritä yhtään päteä. Tuon päälle hän on lisäksi todella poikkeuksellisen empaattinen kaveri - varsinkin mieheksi. Voisin melkein ihastua häneen vaikka hän on 11 vuotta minua vanhempi mutta tosiaan se ei näy kun hän näyttää 34-vuotiaalta.

Hän kertoi kaikkea mitä on puuhaillut elämänsä aikana. Ollut eri projekteissa, vapaaehtoistöissä, auttanut ihmisiä, nyt on mukana slovenialaisessa terveystietokehitys-systeemissä. Tietää kaikesta kaiken. Kerran tuli joku juttu jota ei tietänyt. Minä aloin ääneen miettiä miten joku juttu menee - meneekö se yhdellä tavalla vaiko toisella. Siihen K sanoi "Enpä muuten tiedä - tuo pitää ihan selvittää!" Varmaan menikin heti selvittämään sen ja ensi kerralla tietää tuonkin asian.

Hänellä tuntuu olevan monissa asioissa hirveän hyvää tuuria. Saattaa vaikuttaa sekin että on mukava ihminen niin että toiset auttavat häntä vuorostaan mielellään. Asuu n. 50 neliön asunnossa josta maksaa vuokraa vain jotain 400 euroa. Ainoa että hän on nyt pudonnut yhteiskunnan tukien ulkopuolelle ja saa siksi sosiaalitukea. Työttömyysturvaan on kuulemma liian sairas (diabetes) ja sairauspäivärahaan liian terve. Siksei saa kumpaakaan :roll:

Asunto oli hyvin siisti. Siellä oli piano ja sitten elektroninen piano.(Soitti Marseljeesin kun tuli puheeksi). Kirjahylly jossa musiikkikirjoja, vanhoja tietosanakirjoja ja tietokirjoja. Hän puhui alkoholismistaankin avoimesti ja kaikista sekoiluistaan. Nyt on ollut 9 kk raitis.

Mukava tyyppi mutta keskustelukumppanina aika vaativa. Täytyy koko ajan vähän skarpata hänen seurassaan. Sikäli en ehkä jaksaisi pitkiä aikoja vaikka kaverina on kiva. Heitin pallon sitten hänelle kun tuli saattamaan minut bussipysäkille että hän saa puolestaan ehdottaa näkemistä ensi kerralla.

Hänessä on jotain samaa kuin eksässä paitsi ettei ole niin neuroottinen ja vaikeaselitteine

n. Lähetin yhden kirjan väärään osoitteeseen. Tuo moka maksaa minulle jos hyvin käy 8 euroa ja jos huonosti niin 24 euroa (+ ko. kirjan). Myös maksusitoumuksen silmälaseihin olen iloisesti kadottanut. Soitan siitä huomenna ja kerron että olen vähän debiili, tuhoan ja hävitän kaiken millä on minkäännäköistä arvoa ja olenkin jonossa neuropsykologisiin testeihin tarkkaavuusongelman vuoksi. Jos hyvin käy saan uuden. Jos ei niin pitää sitten maksaa ne ite.

Niin, kävin silmälääkärillä tänään. Suvussa glaukoomaa niin siksi. Silmänpaineet olivat normaalit mutta niukinnaukin. 21 oli normaalin yläraja ja mulla oli just 20 ja 21. Silmissä oli jotain pientä ikään liittyvää rappeumamuutosta (tälläiset jutut saa olon tuntumaan tosi vanhaksi :? ) ja jotain toista likinäköisille tyypillistä rappeumaa. Kumpikaan ei kuitenkaan mitenkään vakavaa. Kaipa silmälääkärit löytää noita muutoksia lähes kaikilta potilailta. Paineiden ja muun vuoksi suositteli uusintatarkastusta jo 2-3 vuoden päästä.

8.3

Kohta on lenkkisauna - olen odottanut sitä koko päivän. Olen tosiaan ollut vähän alamaissa. Luulen että se on tuosta kun lopetin Cymbaltan käytön. Kun laskin 80 mg:stä 40 mg:n syksyllä niin en huomannut juuri mitään mutta 40 mg:n lopettaminen tuntui aika tavalla vaikka se tapahtui monen kuukauden ajan suunnitellusti. En tykännyt Cymbaltasta koska se aiheutti ummetusta ja esti tramadolin ym. vaikutuksen ja mielestäni heikensi muistia. Toisaalta on kiva että olen nyt herkkä ja esim. kyynelehdin. Siinä ei ole mitään vikaa mutta toivon että mielialat olisivat kohtuulliset. Saa koko ajan vääntää rasittavien juttujen kanssa. Pyydettyäni sain maksusitoumuksen silmälääkäriin mutta siinä oli niin epämääräinen sanamuoto ettei mikään silmäasema taida ymmärtää millainen tarkastus minulle pitäisi tehdä. No, on pari soittopyyntöä silmäasemille. Pyysin etteivät soita minulle huomenna ennen klo 11 mutta todennäköisestihän sieltä soitetaan heti klo 8.15 - eipä noi aikatoiveet yleensä ketään kiinnosta :roll:

Heräsin jonkun idiootin puheluun tänään. Näin hektistä uniroskaunta jossa kerroin sellaista tarinaa jossa oli pintataso ja syvätaso. Jos tapahtui jotain pintatasolla - esim. joku äiti ei kuullut lastaan niin sitten saattoi olla että neljän ihmisen elämä syvätasolla muuttui niin että joku heistä kuoli. Vähän kuin joku scifi juttu. Olin hikoillut vaatteet märäksi. Nuo tarinankerrontaunet tuntuvat aina aika tyhjänpäiväisiltä. Usein menen johonkin elokuvateatteriin katsomaan jotain leffaa. Ostelen usein irtokarkkeja mukaan. Leffateatteri on usein kovasti kallellaan ja painovoima on silleen viallinen kuin siinä Vekkulan vinossa huoneessa että siellä on tosi pelottava liikkua ja on putoamisen uhka. Jos pääsee istuimelle asti saattaa olla usein ettei näe ruutua jne kaikenlaisia ongelmia. Myös lippujen kanssa on ongelmia - milloin ne ei ole voimassa. Leffat lopetetaan myös kesken aika usein tai vaihtuu toiseksi kesken kaiken. Tai on pitkä odotusaika. Harvemmin edes pääsee mitään sellaista katsomaan mistä olisi oikeasti kiinnostunut.

Nämä tarinankerrontaunet ovat usein tyhjänpäiväisiä paitsi oli sellainen aika voimallinen ja mieleenjäävä tarinankerrontani jossa rakentelin sellaista hämärää egyptiläistä pyramidia ja muistin tappaneeni ihmisen. En kyllä tiedä oliko tuo yksi tai sama uni. Olin kuitenkin vuosia aiemmin tappanut jonkun tyypin ja sitten unohtanut koko jutun ja sitten se palautui uudestaan mieleen. Tunsin ylenkatsetta siitä etteivät poliisit ole saaneet minua kiinni ja liikuin aika varmalla pohjalla kun teosta oli vuosia aikaa ja se oli ollut ihan satunnainen teko niin ettei mikään yhdistänyt minua uhriin. Toisaalta oli pieni pelko olemassa että mahdollista jäädä vielä kiinni. Toisaalta ihmettelin tekoani koska en hyötynyt siitä mitenkään. Tuo oli kumman toden tuntuinen uni. Ehkä koska jo 14-vuotiaana näin unen vastaavasta jutusta että se on päässyt unitotuuden asemaan.