13.4

Ei Mirri mistään ole huolissaan. Hän on vaan perverssisti kiinnostunut toisten äitisuhteista. Jo kymmenen vuotta valittanut "vanhenevasta äidistäni". No, vanheneva äitini ei kuitenkaan ole mikään höperö kiikkustuolissa istuva mummeli jota aikuinen lapsi hyväksikäyttää syöttäen manipulatiivisia tarinoita siitä ja tästä yrittäen lypsää sydämettömästi rahaa ja erilaisia etuja. Äiti on itse keksinyt että hampaani häiritsevät häntä ja valittanut niistä jo kymmenen vuotta. Hän sai tuolla rahalla manipuloitua minut hammaslääkärille. Laitan ne kuoret nyt etuhampaisiin kun se häntä niin häiritsee. Totisesti toivon että operaatio onnistuu enkä saa jotain kroonisia kipuja siitä sillä hampaat ovat ihan terveet - niissä on vain esteettinen vika.

Kävin tekemässä saippuoita Malmitalolla. Piti rynnätä puuhailemaan odottamatta tarkkoja ohjeita ja kaadoin sinistä elintarvikeväriä saippuamassaan jotain tuhatkertaisen määrän tarvittavaan nähden. Ihan sormenpäällisen mutta se oli liikaa. Loppuajan laimensin sinistä saippuaa. Tein n. 30 erilaista tuoksusaippuaa josta suurin osa oli - sattumoisin - sinisiä. Tummimmat niistä todennäköisesti värjäävät käyttäjän kädet. Lisäksi on tuota sinistä massaa jäljellä ja yksi saippuamuotti. Olen miettinyt mitä ihmettä teen noin monella tuoksusaippualla. Pitää kai ottaa aina yksi mukaan kun tapaa mitä tahansa kaveria tai tuttua. Lisäksi täällä on kauheat höyryt noista tuoksuöljyistä. Yhteen saippuaan laitoin sitruunaviipaleen mutta viipale näemmä päästää vettä joten käyttämisen jälkeen saippua pitää heti kuivata ja laittaa säilöön jääkaappiin.

Huomenna menen vahtimaan M:n kissaa kun M on Lontoossa. KIssa on kuulemma oksennellut. Toivon totisesti että se on jo huomenna kunnossa.

13.4

Ystäväni M on saanut omilta vanhemmiltaan paljon enemmän rahallista apua aikuisena kuin minä vaikka käy töissä. Yhdessä sivulauseessaan hän mainitsi kuinka ostamansa osaomistusasunnon omistusosuuden - 8000 euroa - maksoivat hänen vanhempansa. Paljon enemmän kuin minä ikinä olen saanut - ennen tätä hammaslääkärijuttua. Monet ihmiset auttavat lapsiaan eikä avain sinun masennuksesta toipumiseen ole siinä että käyt kaikkien tuollaisten ihmisten luona vaatimassa kuinka heidän ei pitäisi auttaa lapsiaan taikka lasten pitäisi ottaa apua vanhemmiltaan. Avain niihin solmuihin on jossain ihan muualla.

Tekisi mieli antaa sinulle äitini puhelinnumero niin saisit minun puolestani soittaa hänelle muttei se olisi reilua äitiäni kohtaan sotkea tätä nettijuttuihini enempää.

13.4

Mirri: Omistusasunnon säilyttäminen on hyvä keino estää joutuminen 'vuokra-asuntokierteeseen'. Paikkakunnalta toiselle muutto onnistuu myös asunnon myymisen ja ostamisen avulla; ei ole pakko myydä ja muuttaa vuokralle. Tai voi muuttaa vuokralle väliaikaisesti, myydä entisen asunnon ja ostaa sen tilalle uuden, johon siirtyy väliaikaisesta vuokra-asunnosta. Hyvä, että suhtaudut äitisi suunnitelmaan varautuneesti. Ylipuhuminen on yksi asia ja omien ajatusten/mielipiteiden ilmaiseminen toinen. Käsittääkseni aikuiset lapset voivat - heillä on jopa oikeus - tuoda ajatuksiaan julki ilman että millään lailla yrittäisivät ylipuhua tai painostaa. Näin etenkin, jos kyseessä on omien vanhempien hyvinvointi. Tuli vielä mieleeni... Äitisi ajatuksenjuoksu ei kuulosta terveeltä ja normaalilta, jos hän on valmis myymään oman kotinsa ja muuttamaan vuokralle sinun purukalustosi kustannusten vuoksi. Äitien uhrautumisella on jonkinlaiset rajat, ja luulen/pelkään äitisi ylittäneen ne jo monet kerrat. Aikuisena lapsena sinun käsissäsi on uhrautumisrajojen asettaminen äidillesi, koska hän kenties ei itse kykene tunnistamaan niitä.

Jos minun ja äitini tilanne ärsyttää sinua kohtuuttomasti niin se on merkki siitä että sinun pitäisi välittää enemmän omista lapsistasi! Ja tietysti se on varmaan kateutta siitäkin ettei sinun äitisi ole välittänyt sinusta yhtään vaan hylkäsi sinut kokonaan mutta sekään ei ole minun taikka minun äitini syy tai asia josta me olemme vastuullisia. Nuo sinun omaan äitiisi ja äitiyteesi liittyvät kipukohdat eivät vittu ole meidän vikamme!

Minun purukalustoni maksetaan ilman äidin talon myyntiä. Jos asia jotenkin sinulle kuuluu - jollain käsittämättömällä tavalla jota en ole vaan vielä hiffannut - niin äitini saa verottomasti omalta äidiltään 5000 euroa jonka hän vaatii käytettävän minun hampaisiini. Se riittää kokonaan tai ainakin niin pitkälle ettei kenenkään tarvitse yhtään taloa myydä asian takia! Jos hän talon päättää myydä niin aikuisena ihmisenä hän saa ja pystyy sen tekemään ilman minun lupaani. En voi myöskään pakottaa häntä ostamaan uutta taloa jos hän ei halua rahojaan siihen käyttää. Kuten hän sanoi niin häviötähän se minulle on siinä mielessä että perin vähemmän mutta jos hän ei halua istua asunnon päällä niin ei halua eikä tarvi! Miten kehtaat olla niin patronisoiva täysijärkistä, sinua huomattavasti älykkäämpää ja ikänsä puolesta yhä työikäistä äitiäni kohtaan että kehtaat puhua hänestä kuin jostain puolidementoituneesta vanhuksesta?! Häpeäisit!

Nyt Mirri - käsken sinua pysymään poissa päiväkirjastani! Ota tämä elinikäisenä porttarina - vituttaa tämän hammasongelman takiakin joutua nyt vetämään ylimääräisiä cirdaludeja kun narskuttelen taas ensiyönä vähän enemmän! Arvasin kun näin sinun kommenttisi täällä - tuon edellisen - että mihin se liittyy. Ja minäkin täällä kirjoitan niin paljon kaikesta muustakin niin mikään muu ei sinua ikinä kiinnosta tai herätä kateutta kuin minun ja äitini välit!

12.4

Mirri kirjoitti: Vanhenevan äitisi joutuminen vuokra-asuntokierteeseen ei auta sinua millään lailla - paitsi jos olet valmis jättämään hänet oman onnensa nojaan ja selviytymään asumisensa kanssa miten parhaiten taitaa. Äitisi tarvitsee asunnon, josta vuokranantaja ei voi panna pihalle. Sinä tarvitset tietoisuuden siitä, että äitisi asuu turvallisesti niin, ettei häntä voida vuokranantajan toimesta heittää ulos.

Äitini on vielä itsepäisempi kuin minä. Jos hän jotain päättää niin häntä on turha tuosta päätöksestään pyörtää. Suhtauduin suunnitelmaan varautuneesti mutta se on hänen elämänsä ja hänen ratkaisunsa. Hän sanoikin että häntä on turha ylipuhua. Lahteen hän on halunnut muuttaa koska hänen oma äitinsä alkaa olla jo aika vanha ja hän haluaisi voida nähdä tätä useammin sekä myöskin keventää sisarensa taakkaa joka joutuu siivoamaan ja hoitamaan isoäidin asioita koska muut sisarukset asuvat kauempana. Myöskin matka Helsinkiin olisi lyhyempi.

Vaikka äitini onkin "vanheneva" on hän vielä toistaiseksi aikaansaavempi ja rutkasti käytännöllisempi kuin minä. En tiedä miten voisin estää hänen joutumisensa johonkin "vuokra-asuntokierteeseen" - jos omaisin tuollaisia kykyjä niin samallahan voisin estää sen kaikkien kaverienkin kohdalla. Käsittääkseni on selvät perusteet joilla vuokranantaja voi pysyvän vuokrasuhteen katkaista kuten se että asunto tulee omaan tai sukulaisten käyttöön. Niihin ei minulla ole vaikutusvaltaa puuttua. Lahti ei ole kaikkein halutuinta aluetta vielä kun hän ei ole mihinkään ydinkeskustaan muuttamassa. Siellä tuskin on kauheita vuokra-asuntokierteitä. Uskon että hänellä on järkeä muuttaa johonkin senioriasuntoon sitten kun omat voimat vähenevät - varsinkin kun tietää että minä tuskin olen kyvykäs auttamaan häntä esim. siivouksessa - mutta nyt hän on vasta 63-vuotias. Ei olisi edes eläkkeellä vielä ellei olisi jäänyt tavallista aikaisemmin.

12.4

Kävin hyvän hammaslääkäriaseman purentahäiriöihin erikoistuneen hammaslääkärin luona hankkimassa hoitosuunnitelmaa ja kustannusarviota. Heti syntyi voimakas luottamus lääkäriin. Tämä kysyi tarkkaan onko kukaan kuullut minun narskuttelevan, kuinka monta purukiskoa on ollut käytössä (arvioin neljä mutta täytyyhän niitä olla ollut enemmän), milloin minulle on sanottu hampaiden kulumisesta jne. Hän vaikutti tosi pätevältä tyypiltä. Kun vastasin jotain kysymyksen ohi tai yritin ottaa jotain annettuna hän korjasi "en mä sitä kysynyt vaan.." Sitten hän tunnusteli lihakset otsassa, poskessa, leukaperässä. Lihasjännitys on jotain +1 kaikissa mitä sitten tarkoittaneekaan. Kysyi onko hammassärkyä. Sanoin ettei ole. Kerroin tuosta että mulle sanottiin että hampaat on kuluneet ja suunnilleen kaikkiin pitäisi laittaa kruunut. Kun hän tutki hampaat niin sanoi sen jälkeen "Eihän tilanne nyt kuitenkaan ole niin lohduton kuin alkuhaastattelun perusteella olisi voinut pelätä". Hampaat ovat moneen kertaan paikkailtuja mutta takahampaat ihan hyvässä kunnossa. Paljon pieniä paikkoja mutta oikeastaan vain yksi iso kun yksi hammas kerran on lohjennut reunoja myöten.

Hänen suosituksensa on että viiteen etuhampaaseen laittaa kruunut. Ne pitää kaikki laittaa jos aikoo - ei ole mahdollista laittaa vain yhtä. Alahampaista muutamaan laittaa keraamisen jonkun korotuksen. Kysyin onko se kruunu ja sanoi että kyseessä on osakruunu. Kysyin pitääkö hampaisiin tehdä juurihoito ennen kruunuja ja sanoi ettei nykytekniikalla tarvitse. Ja jos täytyisi niin siinä vaiheessa hammaslääkäri alkaisi jarrutella että onko koko operaatio tässä tilanteessa edes mitenkään järkevä.

Hän sanoi että tekee viikon sisällä sen hoitosuunnitelman ja kustannusarvion. Sanoi että yli kustannukset on yli 5000 euroa muttei tarkemmin osaa sanoa. Kysyin että mitä suuruusluokkaa/kuinka paljon yli niin sanoi ettei rupea tässä arvelemaan sen enempää - minulle on sama saanko sen arvion nyt vai viikon kuluttua. Eikä laskuttanutkaan nyt kun sanoi ettei ole vielä sitä työtäkään tehnyt. Voin sitten itse päättää haluanko tehdä ne kaikki operaatiot mitä hän suosittelee vai jättää jotain pois. Yksi vaihtoehto olisi tehdä vain uusi purentakisko. Sanoi että tuo vanha on löystynyt ja siihen on tullut selvät kulumajäljet. Minulla purentakiskot ovat kulutustavaraa ja uusi pitää hankkia 2-3 vuoden välein.

Minä en tarvitsisi koko operaatiota varsinkin kun se ei ilmeisesti ole lääketieteellisesti edes välttämätön mutta äiti valittaa aina hampaistani enkä jaksa kuunnella häntä. Eilen äiti kertoi myyvänsä asuntonsa ja muuttavansa vuokralle Lahteen. Sanoi että ei tekisi tuota päätöstä mikäli minulla olisi lapsia joille pitää säästää pesämunaa mutta sanoi että meitä on vain kaksi ja hän haluaa voida vähän matkustella ja auttaa minua rahallisesti eikä istua jonkun asunnon päällä loppuikää. Hän laski että asuntorahat riittäisivät meille siihen asti kun hän on 82-vuotias. "Eikä kumpikaan meistä ole luultavasti kovinkaan pitkäikäinen" äiti lisäsi rohkaisevaan tapaansa.

8.4

Äiti haluaisi maksaa nuo operaatiot. Minä ajattelin ensin yrittää pakottaa tekemään ne julkisella (syyllistämistä ja manipulointia hyväksikäyttäen) tai jos se ei onnistu niin kerjätä rahaa erilaisilta avustusjärjestöiltä ja kirkolta. Äitini avusta on muutenkin syyllinen olo. Voisin ne jättää tekemättäkin mutta äitini vainoaisi minua loppuikäni asialla nyt kun menin paljastaneeksi mitä hammaslääkäri sanoi. Hänen psyykkeensä ei kestä sitä että joku asia ei ole kunnossa. Ottaisi asian puheeksi joka ainoassa puhelinkeskustelussa loppuiän ajan. Vähän kyllä katkera olo kun olen vuosittain käynyt hammaslääkärillä koko ikäni säännöllisesti kun sanotaan että se on paras keino välttää kalliit operaatiot mutta ei sillä ollut ainakaan minun kohdallani yhtään mitään merkitystä kun ongelmana on tuo eroosio eikä karies. No, harmitontahan tämä on siihen verrattuna että olisi syöpä. Ei kyllä kannattaisi meidän ihan viimeisiä rahojamme laittaa kyllä tähän sillä mitä sitten tehdään jos tulee vielä joku syöpä tai muu sairaus johon tarvitaan kalliita ei-kelakorvattavia lääkkeitä?

Pietarinristeily on ylihuomenna. Olen ollut vähän kuin flunssassa pari päivää. Flunssanen olo. Aivastuttaa ja kylmä. Hetken kuumemittarikin näytti 37,2 mutta sitten se palasi takaisin 36,6:n. En tiedä mitä ihmettä tämä on. Täytyy toivoa etten pahemmin sairastu. Kaveri ottaa Tramaleja mukaan joten luulisi niiden pitävän kuumeen pari päivää kurissa. En kyllä uskaltaisi lähteä minnekään etelään sillä varmana olisin kipeänä juuri silloin.

Menin tuohon uuteen ilmaiseen treffipalveluun HappyPancakeen. Olen kyllä liian sairas ihminen millekään treffipalstalle. Rajojani ei saisi yhtään rikkoa ja ärryn tuhottomasti jo siitä kun jos ollaan sovittu tapaaminen lauantaille 23.4 että se toinen ehdottaa että nähtäisiinkin jo ensi viikolla. Järjen tasolla ymmärrän ettei mitään suurta rikosta itseäni kohtaan ole tapahtunut - toinenhan vaan kysyi voitaisiinko nähdä aikaisemmin mutta sellainen tinkaaminen ja roikkuminen ja minun mielipiteeni ohittaminen saa minut vaan näkemään punaista. Sitten ärsyttää miehet jotka on itse jotain 46v ja on laittaneet etsimänsä naisen ikähaarukaksi tyyliin 25-37. Jotenkin tosi narsistista ja lähes perverssiä. Jollekin kirjoitinkin viestin mainiten että taidan olla muutaman vuoden yli-ikäinen (mutta silti paljon sinua nuorempi). Eipä ne ole kyllä vastanneet. Miettivät varmaan että mitä kummaa tuo dementoitunut kiikkustuolissa keinuva vanha mummeli heistä oikein haluaa. :roll: Joku idiootti pyysi katsomaan kuvansa ja siellä se keekoili alasti joskin vissiin itse prinssinakkia ei näkynyt. Kirjoitin etten kirjoittele ihmisten kanssa jotka laittaa itsestään alastonkuvia nettiin. Oli sitten kai vaihtanut kuvat kun lähetti viestin "nyt ei ole alastonkuvia!" Noinhan se hoituukin. Vaimo sanoo Martille että nyt ollaan oopperassa eikä tänne kuulu tulla alasti ja Martti sanoo "Sorge!" ja käy kotona vetämässä frakin päälleen. Nuo paikat saa mut vihaamaan ihmisiä vielä tavanomaista enemmän...

1.4

Kävin korjauttamassa kaksi lohkeamaa ja lähdin kotiin 140 euroa köyhempänä. Hammaslääkäri arvioi että purukaluston kuntoon saaminen maksaisi n. 10 000 euroa. Sillä saisi/olisi saanut jo yli 100 tuntia terapiaa. Jotenkin mieletöntä. Jos olisin käynyt aikanaan kolmen vuoden terapian niin se olisi saattanut kohentaa oloani niin etten olisi narskutellut hampaita pilalle. Sivuoireena olisin saattanut tulla työkykyiseksikin.

Luulen että otan yhteyttä diakoniin jos sieltä voisi saada apua.

27.3

Toissa yönä näin jännää unta. Se oli taas näitä ihmeellisiä tarinaunia. Maapallo tuhoutui ydinsäteilyyn (kai) ja oli nämä yhdet tyypit. Olivat ohjelmoineet sellaisen jännän raketin menemään kuuhun ja pelastamaan tämän naisen ja miehen siltä säteilyltä. Se piti kuitenkin tapahtua nopeasti sillä saatuaan tietyn määrän säteilyä pelastuminen ei ollut enää realistista. Sitten koko ajan kelattiin sitä juttua ja laskin jotenkin aikaa. Sitten meni reilusti yli aikaa ja ajattelin että juttu on nyt kyllä mennyttä. Säteilyä on tullut niin paljon ettei mahdollisuuksia ole. Sitten ainakin kertaalleen se pelastusoperaatio lähti käyntiin tosi myöhässä (ja menestyksekkäästi?) kun realistisesti ajatellen ei ollut mahdollisuuksia enää. Sitten taas kelattiin juttua pariin kertaan edestakas ja lähti käyntiin - en tiedä lähtikö joka kerralla. Toivon vähenemisen tunne ja halu säilyttää toivoa tilanteessa missä todennäköisyys oli lähes 0 oli mielenkiintoinen. Saati se valtava kiehtovan kammon tunne kun olet jossain, saat koko ajan hirveän määrän säteilyä etkä oikeastaan voi tehdä mitään kun seisoa paikallasi vaikka tiedät että jokainen hetki on naula arkkuusi. Mitäköhän tämä oikein kertoo? :D

Näin joskus aiemminkin masentuneena säteilyunia. Oli joku avaruusraketti jossa räjähti joku ydinjuttu. Säteily levisi ja ovia piti sulkea nopeasti. Se oli joku Andromeda plagiaatti se uni. Muistan tuon unen koska Karri Kokko luki jossain Varjofinlandiaa ja huomasin kuinka se oli pöllinyt teokseen tuon unen plus aika paljon muutakin materiaalia.

Tuollaiset itsensäpelottelu -unet ovat jänniä kun niissä jää lopulta koukkuun kammoon. Sen huomaa jos uni alkaa mennä liian löysäksi niin helpottumisen tunteen lisäksi tulee sellainen nyrpeä "Tämä ei ole enää yhtään jännää" -tunne.

Isäni oli töissä nuorempana ydinvoimaloissa. Heillä oli kaverinsa kanssa säteilyturvafirma...

27.3

Tulin kotiin. Äiti sanoi että vaatteeni haisevat tunkkaiselta. Se on totta. En vaan tiedä mitä tehdä asialle - en voi koko vaatevarastoani pestä pitäen sisällään kaikkien puhtaidenkin vaatteiden pesemistä. Sillä peseminen on niin hankalaa sillä pyykkitupa on alhaalla ja vaatteita on paljon. (Ellen sitten pölli tuota Mirrin pesukonetta :? ) Vaatteissa on sellainen lähinnä sipulin ja valkosipulin -sekainen haju. Ehkä ostan tiistaina jonkun huoneenraikastimen. Jossain on se vanilja-hajuvesi mutten tiedä missä. Siivosin täällä 1 h 20 min. Sain pyykkivuoron vasta huomiseksi.

Olisin toisaalta ihan halukas laittamaan nuo hampaani kuntoon jos äiti sen maksaa. Sen jälkeen kun hammaslääkäri huomautti että purentani on tosi paljon madaltunut olen alkanut itse huomata saman asian. Purenta on hyvinkin laskenut jotain 5 mm. Luulen että tuo tekee osaltaan että narskuttelu saattaa paheta sillä purentalihas ei ole enää luonnollisessa tilassaan vaan se joutuu jännittymään/kiristymään silloin kun suu on kiinni. En vaan tiedä onko kummallakaan meistä varaa sitä operaatiota tehdä. Veikkaan että operaatio saattaa hyvinkin maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Luin kotimatkalla tuosta hampaiden eroosiosta. Jossain luki että sitä esiintyy n. 10% ihmisillä mutta kasvissyöjillä luku voi olla jopa 80% :shock: Ilmeisesti johtuen kasvisten ja hedelmien happamuudesta? Niiden syömistä en kuitenkaan lopeta. Ovat henki ja elämä. Pitää puuttua kuulemma eroosiota aiheuttavaan asiaan mutta vaikea tietää mihin puuttua kun en voi lopettaa kasviksia, en voi lopettaa myöskään masennuslääkkeitä (jotka asiaa aiheuttavat myös kuivattamalla suuta ja vaikuttamalla neurotoimintaan lisäten narskuttelua) enkä tietenkään voi purentakiskonkaan käyttöä lopettaa. En tiedä mitä voisin lopettaa. Sitrushedelmät, coca colan ja alkoholin tietty voisin mutta olen jo vähentänyt niitä jo aikalailla. (On näköjään tullut taas tuota samaa "en tiedä"-jankutusta).

Olisi hyvä jos saisin tämän ahdistuksen vähenemään ja omaksututtua "kaikki on hyvin juuri nyt" -elämäntavan. Kaiken pelkääminen ja kammoaminen on raskasta. Joku jooga/meditaatiokurssi voisi olla rahansa arvoinen...

Meillä oli ihan kiva pääsiäinen mutta vähänhän se rasitti kun tätini ja miehensä ovat niin ekstra-kunnollisia ja tunnollisia ihmisiä joilla kummallakin on kaikki tiptop. Eikä täti ymmärrä kuinka hienosti hänen asiansa ovat. Äitini kertoi kuinka täti oli sanonut "Jos mä olisin saamassa hermoromahduksen niin olisin kyllä tähän mennessä sen jo saanut!" Noin hän lievästi kehui itseään kaikista suurista ja rankoista elämän vastoinkäymisistä jotka hän on kunnialla kestänyt :shock: Kumpikin ihmeteltiin että mitäköhän nuo vastoinkäymiset mahtavat olla kun hänellä on ihana mies ja poika jolla on asiat aivan todella hienosti ja pojalla ihana avovaimo. (Olivat käymässä perjantaina ja toivat tulppaaneja) . He asuvat 90 neliön rivarissakin vaikka ovat alle kolmenkymmenen vasta. Äiti sanoi kerran ettei tätini ymmärrä millaista on joutua hoitamaan kaikki yksin ilman miestä ja ei hän sitä ymmärräkään. Huusi miehelleen eilen "Ilkka - tästä on lamppu palanut! Etkö sinä vaihtanut tätä lamppua silloin kun sanoin?!" Mies on todella leppoisa ja kärsivällinen.

Mummolla vitsailtiin tuosta tädistäni. Kun serkku-vauva oli pieni olivat jossain iltaa viettämässä ja joku oli tarjonnut Ilkalle kaljan - ehdotus jonka hän oli nöyrästi ottanut vastaan. Täti oli puuskaissut "Kaljan! Sinä aiot ottaa nyt kaljan vaikka vauvalle on vitol-tipatkin antamatta?!" Tuosta oli syntynyt kuulemma vitsi "vitol-tipatkin antamatta". Tädin tunnollisuus Big fivessä on varmaan 100% ja negatiivinen emotionaalisuus vain hieman vähemmän. Tuo viimeisin hänen suurista vastoinkäymisistään on se kun oli ottanut hoitaakseen mummon raha-asiat ja huomannut kuinka paljon tällä oli rahaa erilaisilla pankkitileillä. Ja tottahan tuollainen tietenkin on tosi ahdistavaa että on vielä ihan liikaa rahaakin kaiken muun päälle! :roll: Tuo oli kai viimeisin noista rankoista vastoinkäymisistä jotka häntä ovat koetelleet. No, ainakin voi luottaa että hän hoitaa ne raha-asiat tunnollisesti eikä käy kuten isän mummon kanssa että yksi omaishoitajana toiminut täti pölli kaikki arvokkaat korutkin.

..

Jotenkin tunnen oloni tosi vanhaksi. Oma kokemukseni on että olen elämässä jotain kaksi kolmasosaa läpikäynyt. Olen ajatellut kuolevani jotain 55-60 vuotiaana. En haluakaan kyllä elää niin vanhaksi mitä mummoni nyt on - 87. Elämä on silloin jo aika kurjaa - varsinkaan jos huomioi ettei se lähtötasokaan (nuoresta aikuisuudesta) ole ollut hirveän häävi.

27.3

Äiti saa 5000 euroa äidiltään kun antaa verottomasti perintöä lapsilleen. Sanoi että saan joka pennin jos käytän sen hampaisiin. Sanoin ettei viisi tonnia riitä mun hampaiden kuntoonlaittamiseen. Myönsi tämän mutta jankutti että pitää teettää hyvä hinta-arvio hyvällä hammaslääkärillä. Sanoin ettei näille voi tehdä mitään ainakaan kun mielettömän kalliilla. Lisäksi mistä minä tietäisin että joku on hyvä hammaslääkäri. Viimeksi kun kävin hammaslääkärillä mulla meni 500 euroa malminkankaan meidänklinikalla ja teettivät turhia operaatioita. Sittemmin valvira sulki koko paikan. Kun lähtötaso on tää mitä tulee minun tuuriini niin tuskinpa tulisi valittua parasta hammaslääkäriä.

Kysyi haluanko että haluanko hänen soittelevat ja kyselevän. Sanoin että ihan sama. Etten usko että hänenkään tuurinsa on mikään huima - varsinkaan silloin jos hän on minun asioita hoitelemassa :? mutta siitähän soittelee minne haluaa. Äiti ei suostu uskomaan että hampaissani on eroosiota ja hammaskaulan paljastumaa eikä noille asioille voi edes tehdä juuri mitään. Purentaa voi vähän korottaa halutessaan hirveän kalliilla sillä se pitää tehdä hirveän hitaasti etten saa siitä päänsärkyä. Mutta sama mitä tuolle sanoo - eihän se mitään kuuntele.

itse on niin tohelo. Varsinkin tuon (vuotta vanhemman) isosiskonsa seurassa täällä ei yhtään keskity. Mummolla kun oltiin kuulin kuinka äiti oli joutunut lapsena kahdesti auton melkein päälle ajamaksi. Viisitoistavuotiaana hänen oli pitänyt kiidättää hevosvankkureilla päivystykseen kun oli epähuomiossa ollut joutunut lähes yliajetuksi kyliltä tultuaan. Tuo stressaantunut isosisko oli sitten joutunut pilkankohteeksi tavataan huutaa siskolleen aina kun näki auton lähestyvän "Essi - auto!!!"

27.3

Ollaan kaksi yötä täällä. Olin eilen lähdössä äitini kanssa vielä Lappeenrantaan vielä huomenna mutten jaksa. Äiti käy hermoihini - sitä paitsi mulla on kotona puuhaa kuten n. 20 kg pyykinpesua ennen reissua. Olen laihtunut jonkin verran. Olen ollut niin masentunut ettei ole huvittanut syödä.

Kirjoitan näitä lyhyitä kun on älykännykkä etten menetä pitkää tekstiä. Olen ollut todella epäsosiaalisella tuulella. En nyt haluisi nähdä yhtään noitakaan kahta ystävää joita mulla on m:ää ja p:tä ja huomaan että kehittelen jotain ihmeellistä "loukkaantumista vallankäytöstä" kun tinkaavat mua tapailemaan vaikka olisi minun vuoroni nähdä. Leningradiin ei huvittaisi yhtään lähteä.

K oli poistanut mut fb-kavereitaan. P kysyi oliko meillä jotain riitaa. Sanoin ettei ollut enkä ollut huomannut koko juttua. Että k vaan kyseli jotain tapaamiskyselyitään huonolla hetkellä. Kirjoitin sille jotain "ei oo aikaa enkä jaksa näitä nyt - kysele muita!". Ei mullekaan tulisi kovin hyvä olo kyllä jos joku kirjoittaisi mulle noin. Tekstasin ja selitin että oon nyt ollut aika masentunut ja epäsosiaalinen. Sanoi että töksäyttelyistäni tulee hänelle masentunut olo. Myönsin töksäytteleväni (nimenomaan hänelle jostain syystä) ja sovittiin. Sanoin että yritän olla töksäyttelemättä.

25.3

Dokasin päivän. Join kaksi pulloa viiniä ja n. 40 cl viskiä. Eilisen voinkin sitten pahoin. En nukkunut kun ei olisi unilääkkeet sisällä pysyneet. Katsoin Downton Abbeyn olikos tuo viitoskausi. Vielä on näkemättä finaali johon olen varausjonossa kirjastossa. Puhtaat vaatteet on suht loppu mutta pesen kun palaan Lahdesta. Menen sinne katsomaan mummoani ja tätiäni. Äitini ilmoitti tuon ajankohdan ultimatumina eikä alkanut neuvotella siitä. Tuntui etten hänen puoleltaan ole hirveän tervetullutkaan sinne mutta lähinnä koska häntä itseäänkään ei huvita mennä ja menee nyt vain kun huomasi että käymättömyys on alkanut ahdistaa niin paljon että verenpaine oli noussut. Ajattelin että mulle tää reissu tekee ihan hyvää. Äiti sanoi ettei hän jaksa olla kuin yhden yön. Minä olisin voinut olla kaksikin.

21.3

Sain hommattua meille ilmaiseksi sen hallituksen kokouksen kabinettipaikan joka puuttui. Hoitui yhdellä puhelinsoitolla ravintolaan ettei ollut varsinaisesti suuren vaivan takana. Harmi etten tullut ajatelleeksi että toisin kuin kirjastot ovat ravintolat auki normaalisti myös viikonloppuna - olisi ollut toimivampi ele jos olisin saanut hommattua sen heti lauantaina kun kyseessä oli muka olevinaan niin hirveän vaikea juttu. Ennen tuota eilen puheenjohtaja kirjoitti minulle ja sihteerille jonkun tosi asiallisen ja pitkän meilin jossa oli vain lueteltu kaikkien tehtävät. En oikein ymmärtänyt koko meiliä kun siinä luki itsestäänselvyyksiä mutta luulen että hän yritti sillä rauhoitella tilannetta kun tuo sihteeri oli myös pikkaisen hiilenä ja nöyryytti mua julkisesti fb-ryhmässä ja palauttaa keskustelun sävyn kaikkien osalta takaisin asialliseksi. Sikäli kilttiä häneltä. Harmi että mulla on kirjoituskurssilla oman tekstin läpikäynti juuri samana päivänä kun tuo ilta eli ehdin olla just sen hallituksen kokouksen ajan ja sitten pitää mennä. He onnistuvat kokoustamaan aina mulle huonoina aikoina. No, ainakin meillä on nyt ilmainen kokouspaikka ansiostani ja vastedes saan hoitaa nuo varaukset niin ei katkea multa verisuonia päästä siksi ettei tapahtuman paikkaa ole tiedossa. Ja aikaahan mulla on ja dna:n liittymässä on saldoa. Koska Martat kokoustaa usein samassa paikassa niin arvelinkin ettei siellä todennäköisesti ole kuluja.

Kävin Flamingossa lomaosake-esittelyssä. Harjoitettiin tunti small talkia. Vetäjä kertoi täyttäneensä tänään 40-vuotta - onnittelin ja kysyin onko pitämässä isojakin pirskeitä. Sanoi ettei kun se tulisi niin kalliiksi - oli laskenut että menisi 500-600 euroa pippaloihin ruokineen ja juomineen. En sitten tiedä millaisia pirskeitä se oikein suunnitteli :shock: Kuulemma nelikymppisenä ei kehtaa enää kirjoittaa että OPM. Minä kyllä kehtaisin :roll: Sitten puhuttiin aamu- ja iltavirkkuuden perinnöllisyydestä ja se kysyi mitä minulle kuuluu ja mitä olen puuhaillut. Kerroin tuosta Asperger-tekstistäni ja hän kertoi että hänen pojallaan on Aspergerin oireyhtymä. Kertoi tämän koulusta jne. Nainen oli aiemmin ollut kampaaja ja tehnyt 16 tuntista päivää ja sitten todennut että on helpompiakin tapoja tappaa itseään (kuten lomaosakemyyjäksi ryhtyminen? :? )

Alkoi vähän hirvittää kun tätä oli tunti jatkunut että mitä sitten kun päästään asiaan... kauan se sitten oikein kestää! Mutta kaikesta kertomastani hän onneksi osasi vetää sen johtopäätöksen että olen siinämäärin peeaa luuseri että minulle voi antaa sen päivän hotellilahjakortin kiusaamatta sen enempää. Mukava juttu.

Kumma että kun haastattelin sitä Asperger-naista niin ensimmäinen reaktioni oli että meissä on jotain tosi samaa mutta myöhempi reaktio oli että aloin epäillä että ei minulla kyllä ole oireyhtymää. Samaa oli lähinnä viivästynyt unirytmi ja mieltymys Dostojevskiin. Eikä se lopulta ole kovin paljon. Jokin oli eri jota en osaa nimetä. Ja tämä haastattelemani henkilö oli varmasti Asperger-henkilöiden joukossa hyvätasoisimpia äo jotain hyvää keskitasoa. Minun ongelmani kuitenkin painottuvat sosiaalisen lahjakkuuden puutetta enemmän huonoon huomiokykyyn. Jos on tapaaminen kaverien kanssa joutuvat ehkä tulemaan eteeni ja heiluttamaan kättään tai kopauttamaan kädellä päätäni että näkisin heidät. Mutta sen jälkeen osaan olla aika normaalisti. Ja tosiaan hukkailen aina tavaroitani mistä M:kin sanoi sureksivasti että eikö tuolle voi tehdä mitään ettei sun tarvisi aina etsiä niitä hävittämiäsi juttuja. Kukaan tuttuni jolle olen Aspergeristä puhunut ei ole jutulle kyllä korvaansa lotkauttanut. Lähinnä asenne on ollut "Niin, niin, no voihan sitäkin tietty halutessaan tutkia.." Sen sijaan jos olisin puhunut että luulen että tarkkaavuudessani ja huomiokyvyssäni on ongelmia niin epäilen että reaktio olisi toinen. "Todentotta - muuten, olisi tosi hienoa että pääsisit tuosta tutkimuksiin!"

Muistan että aika pienestä asti minulla oli itsestäni käsitys että olen fiksu. 5-vuotiaana vuotta kun muutettiin vanhempi tyttö yritti jekuttaa ja muistan ajatelleeni että miten helkutissa se voi yrittää huijata noin tyhmällä tavalla vaikka on vuoden vanhempi! Pärjäsin koulussa ihan hyvin. Luultavasti olisin pärjännyt tosi hyvin mutta en tajunnut eikä myöskään vanhemmistani tuntunut mitenkään relevantilta että olisin tehnyt läksyni. Ala-asteen luokanopettaja vihasi unohteluani koska koki sen olevan jonkinlaista vastarinta-asennetta. Tuo sai aikaan päässäni hirveän jumitustilan että pelkäsin kaiken aikaa. Olin ihan kauhusta sekaisin koska aina kun olin jotain unohtanut hän haukkui oppilaat henkilökohtaisesti ääneen vihaa puhkuen. Pääni meni ihan solmuun ja lähtiessäni kouluun tarkastin miljoonaan kertaan jokaisen tarvittavan esineen mutta silti jotain yleensä unohtui. Kerran olin niin paniikissa kun huomasin unohtaneeni vesivärisiveltimen että alennuin siihen että otin toisen oppilaan pöydältä sellaisen. Olin lapsena hyvin korkeamoraalinen enkä yleensä ikinä varastanut. Mutta olin niin paniikissa että koin etten pysty enää ottamaan opettajalta yhtään lisähaukkuja. Harmiksi se jolta otin siveltimen oli vielä luokan lastenkotitapaus jolla oli paha murrosikä ja kun hän alkoi paasaamaan "Vitut! Nyt mun saatanan vesivärisivellinkin on kähveletty!!!!" olin minä varmaan ainoa joka häntä uskoi.

Kaikki sukulaiseni vaan sössöttivät että aivan ihanaa kun trissellä on miesopettaja. Itse ihmettelin mitä ihmeen ihanaa siinä on. Sitten kun siirryttiin yläasteelle ja tilanne meni ohi olivat kaikki luokassa äimänkäkenä siitä että miksi minä yhtäkkiä olen niin hyvä koulussa. Suunnilleen tulivat kyselemään neuvoja menestykseen. Ja kyllä äitinikin miesopettajaa ihaillessaankin kiinnitti huomionsa siihen että numeroni laskevat aina alaspäin. Matikassa olin ysin oppilas mutta jos satuin jostain yhdestä kokeesta saamaan 8,5 niin se oli silloin kyllä 8. Muistan kuinka äitini ihmetteli miksi opettaja haluaa laskea matikan numeroani jotenkin väkisten aina alaspäin jos on pieninkin mahdollisuus siihen vaikka trendin mukaan olisi reilua pitää se yhdeksikkönä.

Mutta kuitenkin ehkä ongelmanani on enemmän huomiokyky. Muistan jotain juttuja joista tajusin ettei sosiaalinen lahjakkuuteni ole kärkitasoa. Näytettiin kuvaa jossa oli meressä olevia ihmisiä ja kysyttiin mitä siinä tapahtuu. Luokan huonotkin pojat viittasivat ja selittivät innokkaasti että nuo ihmiset ovat paniikissa ja hukkumaisillaan. Muistan tyrmistykseni koska itse olin ajatellut että ne ihmiset vaan uiskentelevat. Mietin mikä päässäni on vialla jos en osaa kuvasta tulkita asiaa yhtä hyvin kuin kutosen pojat. Samoin kun geometria tuli matematiikkaan viidennellä luokalla luulin tulleeni tyhmäksi ja menettäneeni matemaattisen kykyni. Olin ihan paniikissa. Sitten opin että se on vaan se matikan vittumaisempi osuus. Ja nykyään täysin suvereenisti kyselen tuntemattomilta ihmisiltä mitä tyhmempiä kysymyksiä suunnistamiseen liittyen.

Kuitenkin luulen että minulla on se havaintokykyongelma suurempi. Sosiaalisen lahjakkuudenkin suhteen on varmaan suurempi se mitä en huomaa kuin mitä en ymmärrä. Muistan esimerkiksi viidennellä luokalla miettineeni että haluaisin kutsua synttäreilleni sekä M:n (joka on se lastenkotilapsi jolta pensselin otin) että SK:n joka oli luokalla uusi ja kaipasi ystäviä mutta tiesin ja olin nähnyt että M muuttaa joka tilanteen SK:n kiusaamiseksi. Joten päätin että kutsun SK:n enkä M:ää. Kuitenkin meistä molemmista opettajan päätös ettei M voi päästä luokkaretkelle Ahvenanmaalle oli ihan helvetin väärin. Se oli kohtuutonta ja julmaa eristämistä. Noh, ei rehtoriksi nyt voi päästäkään kukaan normaali. Täytyy siinä olla aimo annos sadismia veressä. Yksi saatanan mulkku siinäkin!

18.3

Saatana että nuo vihreät suututtaa mua ihan vitusti! Kissojen ja koirien kanssa saa rukoilla kokousten lisätietoja. Yhden doodlen jälkeen rukoilin että päättäisivät päivän ettei mun täydy pitää yhden viikon joka iltaa varattuna mahdollista kokousta varten viikkokautta! Nyt sama. Kokousaika on tiedossa mutta paikkaa ei ole. Kysyin että saisinko tiedon missä se pidetään niin voisin mainostaa tilaisuutta sivuilla (minun tehtäväni). Ei mitään vastausta. En kohta enää jaksa nyhtää. Tekisi melkein mieli sanoa että miten te kuvittelette saavanne uusia ihmisiä jos ei tapaamiaaika tai paikka ole tiedossa viikkoa ennen. Lähetänkin pitäjälle meiliä jossa kysyn - nyt tajusin - ettei tarvi olla mitään julkista juttua.

Hommaan niille se paikan jäsenillalle vaikka se ois viimeisin tekoni. Ehkä onkin. Soitin puoluetoimistollekin tajuamatta että on lauantai.

Kävin haastattelemassa Asperger-naista mun juttua varten. Jotain samaa meissä oli mutta myös jotain eri. Mua ei oo koskaan oikeastaan kiusattu. kyllä mä oon varmaan enemmän add.