Your Existing Situation "Sensitive and compassionate, but still feeling some strain and pressure. Finds she unwinds and relaxes best with the people who are closest to her.

" Your Stress Sources "Looking to stand out in the crowd and wanting to keep her rank and status. her current situation is irritating her because she can't seem to find anybody out there who values the same high standards she does. she is feeling isolated and wants to give in to her carnal urges, but can't bring herself to appear weak in the eyes of others. Wants others to see her unique qualities and character but can't stand to come off as needy, so instead she has an ""I don't care"" attitude and pushing people away. she turns her back on those who criticizes her behavior, but beneath her indifference is a person who is in desperate need of approval."

Your Restrained Characteristics "Has high emotional expectations and desires to be the center of attention, which makes it difficult to find a satisfying relationship. her reserved, cautious nature makes her emotionally distant. " Feels trapped in a helpless situation and is desperately seeking relief. she is able to find pleasure and happiness in sexual activity. Current situation is leaving her doubtful and cautions about becoming intimately involved with others. Applies tough standards to her potential partner and demands an unrealistic perfection in her sex life.

Your Desired Objective Is extremely determined to make her presence known as an important part of any team. she is flexible and able to do what is necessary to stand out from the crowd. Is willing to overcome any conflicts and difficulties that may stand in her way.

Your Actual Problem "Needs to be viewed and respected as an outstanding individual, in order to build her self-esteem and self-worth. Resists any type of weakness and sets high standards for himself."

Your Actual Problem #2 "Has been disappointed and let down, believes it is pointless to come up with new goals as they will most likely disappoint as well. Needs to be recognized and respected, but is worried about the future. Reacts by avoiding situations where she will be criticizes or others will attempt to influence her. Tries to take charge of the situation by controlling the details and strengthen her position. "

Unohdin ottaa eilen Lyrican samoin kuin aamulla ja nyt juon viiniä ja on kenties pemssitkin eli olen aika masentunut. Olo tuntuu niin vanhalta ja väsyneeltä. Viimeisessä neljässä vuodessa olen vanhentunut ainakin kymmenen vuotta - ehkä 15:stakin. En vain omasta mielestäni vaan on esim. äitikin sanonut että saan varmaan varhaiset vaihdevuodet (ja viimeksi kohteliaasti että kuolenkin varmaan varhain - äitini on todellinen ilopilleri). Saattaa johtua ihan röntgensäteistäkin. Sairaalassa ja sen jälkeen otettiin satoja röntgenkuvia. Hassua vaan etten vanhentunut heti silloin 2011 vaan joskus 2012 mutta ehkä se otti aineenvaihdunnallisestikin aikansa. Pitäisi kai alkaa meikata mutten osaa saati jaksa. En osaa nähdä itseäni heräämässä puolta tuntia aiemmin vain meikatakseni. (Ehkä tämäkin höpötys vähenisi jos vaan saisin yhden Facebookin vähemmän imartelevan kuvan pois näkyvistäni)

Nukuin pommiin töistä. Heräsin onneksi kuitenkin tasan yhdeksän ja ehdin kymmeneksi töihin käsittämättömän ripeän toiminnan ansiosta. Töissä tein papereita tallentaessa jonkun ihmeellisen eleen että mulla oli kahvikuppi pöydällä ja ilman mitään syytä tönäisin sen kahvikupin nurin papereiden päälle. Ele oli täysin järjetön koska ei ollut mitenkään niin että kahvikuppi olisi ollut jonkun liikeradan tiellä vaan itsetarkoituksellisesti tein tahdostariippumattoman äkillisen eleen kaataakseni kupin. Mietin mitä oikein mielessäni pyöri tuolloin kun uskon tuollaisten tekojen olevan hyvin freudilaisia mutten saanut kiinni mistään erityisestä paitsi että olin yleensä ottaen ärtynyt. Vasta nyt tulee mieleen ilmeisin vaihtoehto "Paskat minä teidän papereistanne!" . Työpiste on kahvihuoneessa ja "Tytöt" (tarkoittaen 50-vuotiaita naisia mutta kaikki sanovat heistä aina säännönmukaisesti "tytöt" joten niin minäkin) kahvittelivat selkäni takana ja jos minua jokin asia elämässä todella ärsyttää niin se että selkäni takana kälätetään. (On toki hyvin paljon muitakin asioita jotka ärsyttävät ja tuo "jos" kuuluu pelkästään tähän kyseiseen sanontaan). Olivat hyväntahtoisesti ihmeissään tuosta tempauksestani kun kuivailin papereita. En jaksanut minäkään alkaa kopioida paperinivaskaa. Koneellinen ilmastointi kuivasi ne nopeaan mitä nyt tahrat jäivät.

Muutoin on ollut ihan kiva olla töissä nämä pari päivää vilkkaammassa keskittymässä. Söin Pekingin kanaa ja menin lounaalla ohitse paikasta jossa myytiin alekenkiä. Palasin töiden jälkeen niihin vaikka harmikseni en löytänyt yhtään mieluisaa paria. Luultavasti minulle satojen eurojen säästö kuussa siinä että olen töissä keskellä ei mitään. Rahaa menee pelkästään ruokaan nyt kun juominenkin on vähäisempää kuin koskaan. Viimeksi join viime maanantaina äidin kanssa. Kaikkien ammattilaisten mukaan minun pitäisi olla onneni kukkuloilla nyt ja säteillä enigmaattista energiaa ja tarmoa. Oikeasti olen onnellinen vain siitä että rahaa säästyy. Olenpa masentava tapaus. Onneksi sentään säästämisessä hyvä. Nostatan tilin sisältöä tietäen sossun kierrätyssysteemin. Kun jään tyhjän päälle saan kestää omavastuuviikon lisäksi epäedullisesta asumistukipäätöksestä johtuen 200 euroa vähemmän kuukaudessa kuin aiemmin eli jotain 700 euroa/kk josta pitää vuokrakin maksaa.

Oikeastaan kuitenkin toivon että työ olisi ohi ja jaksaisin tavata kavereitani. Kaiken muun lisäksi istuminen on alkanut kehittää jotain iskiasoireistoa selkään enkä millään jaksa liikkua töiden päälle.

Päivitin mummoni kuolemasta Facebookiin ja sain myötätuntotoivotuksia - plus joltakin ihan tuntemattomalta kornisti "Voimia!". Jotenkin nolostuin siitä. Mietin mitä odotin ja käytinkö mummoani jotenkin. Serkkuni postasivat kuvia mummosta (ja sitten siskopuoleni teki saman matkiakseen) tekemättä itse päivitystä. En ole sosiaalisesti lahjakaskaan ja tiedä miten pitää kulloinkin toimia. Koulussa olin lukuaineissa hyvä mutten ymmärtänyt mistään mitään. Lukioaikainen kaverini kerran sanoikin "Tris - välillä mä kyllä ihmettelen miks sä olet mua parempi koulussa kun sä et kuule, muista tai huomaa mitään". Ei voi julkisesti sanoa mutta se oli iloinen asia. Hänellä diagnosoitiin dementia (toinen niistä) jo 2006. Jos menen itse samaan kuntoon kuin hän oli 2008 niin toivon että joku tulee armomurhaamaan.

Blogille nimi?

Mikä sopisi blogille nimeksi? Saa ehdottaa. Olen aina ollut huono otsikoiden kanssa ja luulen ettei tuo nykyinen ole kovin omaperäinen saati vetävä.

Mummoni kuoli eilen pois 92-vuotiaana. Tämä ei ole surullinen asia sillä hän oli hoitokodissa ollut jo monta vuotta koko ajan huonompaan kuntoon mennen. Lopulta hän oli täysin liikuntakyvytön, dementoitunut ja painoi vain 40 kg vaikka söi hyvin. Lopulta ei osannut enää syödäkään. Sai keuhkokuumeen ja kuoli siihen.

Olemme helpottuneita että hän pääsi pois. Ollut hänen puolestaan paha mieli ja ahdistusta kun tietää hänen kärsivän. Saksan tädin oli tarkoitus tulla vielä katsomaan muttei ehtinyt. Soitin Lahdessa asuvalle tädille joka oli mummon omaishoitaja ja sittemmin käynyt hoitokodissa viikottain. Sanoi että hautajaiset menevät varmaan loppiaisen jälkeen kun kaikki pyhät tässä sotkevat.

Äitini lähti kotiin aamupäivästä. Hän nukkui aika huonosti, sillä hyvä patja ylhäältä oli tosiaan varastettu ja joutui kehittämään systeemin rikkinäisestä petauspatjasta ja täkistä. Varkauden aiheuttamaan närkästykseeni sekoittui hivenen vahingoniloa, sillä mutsi ei ole aikaisemmin huomioinut tai välittänyt kamppeideni varastelusta. Nyt tuon hänen ostaman 60 euroa maksaneen patjan varastaminen sai ymmärryksen voroja kohtaan loppumaan. Neuvoi minua soittamaan heti isännöitsijälle. Voinhan soittaa, muttei se mitään ratkaise kuitenkaan. En ole jaksanut hankkia uutta lukkoakaan enää yläkertaan. En vaan vie sinne mitään. Sama jengi pöllinyt ihmisten kamppeita jo 10 vuotta. Välillä illalla/yöllä, jos luulen kuulevani ääniä menen yläkertaan yllätyskierrokselle, mutten ole saanut ketään kiinni. Ehkä hyvä niin – pysyy hampaat paremmin suussa.

Äiti siivosi täällä. Minä ostin meille ruuat, kun minulla on nyt enemmän rahaa kun oon töissä. Savusiikaa ja laatikoita. En piittaa juuri lihasta – varsinkaan sianlihasta – eli ei todellakaan mitään kinkkuja. Tuli julmettu nalkutus tuosta ostelustani. En tajunnut ostelleeni niin paljon. Mutta kyllä on totta, että tavaraa on taas tullut ja olen hankkinut varmaan kuusi pipoa. Kaksikin olisi riittänyt. Eivät ne mitään ole maksaneet – jostain kirppiksiltä tai huutonetistä tavara on hommattu. En itsekään tiedä mistä. Välillä tuntuu että tavarat – varsinkin vihreät paidat - parittelisivat täällä salaa ja lisääntyisivät itsestään. Äiti sanoi: ”Sä saat vaikka elefantin raahattua tänne sisälle, mutta ulos sä et sitä enää saa!” (Pitääkin tsekata olisiko huutonetissä myynnissä elefantteja. Kannattanee käyttää erikoishakua ja määrittää myyntipaikaksi Helsinki ja noutaa se, sillä postikulut tulisivat liian kalliiksi).

Tosiaan me juotiin ekana päivänä kumpikin. Äitini ei tajunnut, että hänen Venäjältä ostamansa vodka oli 60 %:sta, joten siksi oli niin rasittava, vaikka luuli juoneensa vain pari glögiä. Mullakin meni viskiä puoli pulloa. Sain lahjaksi eksältä kynttilän ja pfreeltä HM:n lahjakortin, (joka oli paljon mieluisampi lahja, vaikka hyväntuoksuinen tuo kynttiläkin on). Äitini ei enää ostele mulle mitään, sillä ostelee yleensä pieleen. Nuorempana varsinkin olin tosi kranttu eikä mulle kelvannut mikään - pyjamakin meni vaihtoon, jos ei ollut mieluisan värinen. Meillä on taustalla nuo epäonnistuneet ostokset, vaikken enää ole yhtä nirso. Ostin itse äidille joukon sukkia.

Kerroin että olin pois tuon päivän töistä. Sanoi, että se on ”moraalisesti arveluttavaa”. Puolustauduin kertomalla Insignian vaiheista, sen mitä tukarin päiväkirjasta tiedän. Ehkäpä sekin oli moraalisesti arveluttavaa, mutta ajoi hyvin asiansa ja puhe siirtyi Insigniaan :-I

Katsoimme ”Pimeyden ytimessä” -sarjan dvd:ltä. Näin sen 12-vuotiaana, kun se tuli televisiosta. Sarja jäi mieleeni voimakkaimpana siirtymäajan tv-kokemuksena ja 2010 ostin sen jostain nettikaupasta, kun tajusin olevan saatavilla. Mielettömän laadukas bbc:n sarja. http://www.imdb.com/title/tt0090424/ Hidas, tunnelmainen, vähän kuivakin. Sarja jonka ei kuvittelisi viehättävän esiteiniä. Mieleen se on tietysti jäänyt siksi, että käsitteli radioaktiivisuutta, sillä se on sellainen vetoava ja kammottava kauhuelementti. Muistin jopa laulun, jota laulavat sarjassa. (Vaikka muistinkin väärin, että siinä olisi puhuttu lohikäärmeistä, vaikka puhuttiin panttereista).

Äiti sanoi, että miten minä olen tuon nähnyt ja hän ei, sillä enhän minä vielä 12-vuotiaana jäänyt valvomaan itsekseni. Itse kyllä muistan, että katsoin monia myöhäisillan sarjoja yksin. Thomas Mannin Taikavuoren esimerkiksi, joka tuli puoliltaöin. Siinäpä jotain todella hidasta ja kuivaa. Ei meillä ollut mitään rajoja, etten olisi saanut katsoa tai lukea jotain. Hyppäsin joskus 10-vuotiaana lukemaan aikuisten kirjoja dekkarien kautta kahlattuani läpi nuorille tarkoitetun science fiction/jännityskirjallisuuden. Isä suositteli Alexandre Dumasta ja kertoi minulle vähän Kolmesta muskettisoturista ja Monte Christon kreivistä innostaakseen niistä. Äitihän oli sitten ylpeä siitä, että luin 10-vuotiaana aikuisten kirjoja, niin etten olisi itse enää kehdannutkaan lainata nuorten kirjoja, vaikka olisikin tehnyt mieli. Jonkun Zane Greyn kohdalla saattoi vähän joustaa.

Tosin ollessani 11v äiti kyllä osti minulle nuorten kirjan joululahjaksi eli Jukka Parkkisen ”Kaupungin kaunein lyyli” ja olin syvästi pahastunut siitä, että minulle ostetaan tuollaista paskaa! :o( (En muista kaikkia jouluja, mutta tuolloin vietin joulun äidistä erillään isänpuoleisten isovanhempien ym. luona ja siksi varmaan muistan sen). Saksassa asuva täti antoi Charles Dickensin Joulutarinan, joka sekin oli vähän hassu ja puuduttava, mutta sai enemmän armoa, kun oli hyvin kirjoitettu aikuisten kirja ja ulkoisestikin tyylikäs. Samalta tädiltä sain Michael Enden ”Tarina vailla loppua”. Se oli saksalaisen kirjailijan kirjoittama kirja ennen kirjan amerikkalaista elokuvaversiota ja Saksassa viimeistä huutoa. Siinä ei haitannut, että se on lasten kirja. Olen sittemmin lukenut kirjan aikuisenakin useaan kertaan ja nauttinut.

Mutta monien kirjojen kanssa on käynyt ihan toisin. Esiteinä minua syvästi liikuttanut Clifford Simakin Väliasema jäi kesken, sillä oli se niin julmetun hidas ja kuiva tai sitten olin väärillä fiiliksillä. Myöskään Bram Stokerin Dracula ei enää uponnut. Siinä nyt olikin kyllä niin paljon kaikkea pseudopsykologista roinaa, joka ei aikuiseen vetoa. Ehkä se on monissa kirjastoissa sijoitettukin nuorten hyllyyn. Kirja tarvitsee oikean hetkensä. Nyt luin Alice Munron ”Kerjäläistyttö”, jota silmäilin pari vuotta sitten silloin juurikaan innostumatta. Nyt en malttanut laskea sitä käsistäni. Pidän todella paljon tuosta kirjoitustavasta, että romaanissa kerrotaan novellien kautta jonkun ihmisen elämästä ne tärkeimmät hetket. Anne Tylerin ”Päivällinen koti-ikävän ravintolassa” oli samaan tyyliin kirjoitettu. Voisin yrittää itsekin kirjoittaa jotain samalla idealla, kun kirjoitan tiiviisti mutta vähemmän pitkäjänteisesti.

Äiti on ollut tosi rasittava. Tuossa glögipäissään vittuillut. Facebookista ja siitä kuinka isäni facebook-päivitys oli nolo ja hän kanssa menee sinne päivittämään miten paska kulkee. Ja osteluani kritisoi (selvänä jo). Luulen että jo aattona lähtee kun patjakin on varastettu. Petauspatja kaksinkertaistettuna voi nukkua mutta mukava se ei ole.

Väsyttää. Kävimme M:n kanssa pizzalla ja vaihtamassa lahjat. Sain häneltä hedelmäisen suihkugeelin ja vartalovoiteen. (Kiva lahja mutta olisi voinut paketoida niin olisi ollut jotain avattavaa aattona). Annoin lapaset ja minttuteetä. Äiti tulee huomenna. Ostin meille Lidlistä kaksi lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikon. Ostin myös pakastimeen jäätelöpuikkoja ja lettuja. En ole syönyt jäätelöä kuukausiin mutta koska äiti huomauttelee painostani niin alan ostella aina nähdessämme makeaa pohjimmaisena tarkoituksena kaiketi ärsyttää häntä ja osoittaa oma riippumattomuuteni. Se on kai jotain acting outia.

Nyt kaikki väsyttää niin. Työt, siivoukset, tapaamiset. Onneksi on viikko aikaa levätä. Toivotaan että se riittää. Menenkin jo nukkumaan.

Olen nyt joululomatauollani. En tajunnut etukäteen että jään lomalle ja esim. jääkaapin ruokalokero kannattaa tyhjentää. Onneksi töissä oli muovipusseja. 29-30.12 menen toiseen toimipisteeseen eli siihen mistä aloitin ja missä ei mua voitu kiireiden takia opettaa. Sillä heillä on noita hommia enemmän ja me ollaan jo tehty omamme. Kiireiden takia eivät ole omiaan ehtineet tehdä.(Harmi että se yksikin surffasi yhden päivän netissä etsimässä kelloa huutonetissä ja näyttämällä mulle sata kuvaa tyttärenpojastaan. Siinä ajassa olisi opastanut pitkälle). En oo innokas sinne menemään ja työmatkatkin pitenee. Mutta kaksi päivää kestän.

Äiti tulee ylihuomenna. Ollaan täällä joulu. Isä soitti just lievästi maistissa ja sanoi laittavansa tililleni satasen joululahjaksi. Kysyi eksästäni mitä tälle kuuluu. Sanoin että hyvää. Sanoi että hän on söötti ja hyväntahtoinen vaikka onkin varmasti neuroottinen. Me näimme Skype-joululaulutilaisuudessa tiistaina. Veloenan mies piti sen tällä kertaa - Veloena on rakastajan kanssa ulkomailla ja oli Skypessä siellä. Welcome to the 2010:s. Muutoin paikalla ei ollut ketään vanhoja tai paremmin tuntemiani. Yksi tyttö oli tosi syötävän söötti. Järjestävät "cuddle partyjä" eli halibileitä. Niistä olinkin kuullut ja kuulun cuddle party -ryhmäänkin facebookissa. Sitten on cuddle dates eli halideittejä että ihan heterot (ymmärtääkseni) järkkäävät iltoja jolloin seksuaalittomasti halailevat.

Oli taas vaikeuksia löytää perille. Franzeninkatu on niin vaikea. Sitten häpeää, kiukkua ja huvitusta omasta huonosta suuntavaistosta. Kyselin "Sori, mutta missäköhän Franzeninkadun parilliset numerot ovat?" . Pidin ihan mahdollisena että ne ovat lentäneet jonnekin toisaalle. Join sinä iltana pullon viskiä ja kotona kaksi lonkeroa enkä saanut itseäni kuitenkaan rauhoittumaan ja koko päivän olin liikenteessä enkä ymmärtänyt olevani valtavassa nestehukassa jo siitä. Lopputuloksena en päässyt töihin seuraavana päivänä. Harmi.

Toissapäivänä nähtiin PP:n ja Kyllästyneen kanssa. Se oli jotenkin minun takiani järkätty. Alkoi hyvin mutta sitten kai meni vähän jankutukseksi. Itsekin edesautoin epäolennaisuuksia alkamalla puhua jostain Yasusta joka ei kai liittynyt mihinkään käsillä olevaan. Kuitenkin ihan ystävällissävyinen tapaaminen vaikka keskustelu oli nopeatempoista ja intensiivistä. Kyllästynyt halusi korostaa että olin puhunut itseni tukarille takaisin ja sanonut pystyväni manipuloimaan. Nyt en sitten voi pyydellä mitään vaikuttamatta huonolta mikä oli tietty tarkoituskin. Hän sanoi etten oo pyytänyt anteeksi enkä oo jälkikäteen varma pyysinkö nyt vai en. Ilmeisesti en. Päätä särkee. Pp halusi lopettaa keskustelun tunnin kuluttua vaikka juttua olisi riittänyt.

Illalla join pullon viskiä mutta pääsin sentään töihin perjantaina vaikka olo olikin vähän horjuva. Kotiin tultuani nukuin 4 h ja yöllä vielä 12 h. Heräsin herätyskelloon ollessani yhdistetyssä sairaalapainajaisessa ja isovanhempipainajaisessa. Kuollut pappani oli kuolemassa ja halusin mennä käymään vaikka ahdisti. Äiti sanoi ettei hän enää tule kun on niin ahdistunut - mutta tuli sitten kuitenkin. Minä menin ja pyysin että radion voisi laittaa edes kovemmalle (että saa edes jotain huvia). Myöhemmin kävi ilmi että radio oli ehkä ollut kovemmalla mutta tapaamisen takia laitettuna pienemmälle mikä söi vähän omahyväisyyttäni hyvästä teosta. Ja ettei hän ollutkaan ehkä pappani taikka isovanhempani olivat menneet yhteen vasta vanhemmalla iällä. Päättelin että mummoni on mummoni mutta pappa ei sukua vaikka ajattelin että täytyisi tiedustella asiaa äidiltä. En jaksanut tehdä sitä kun tympäisi koko juttu ja mietin että minun olisi pitänyt tietää se kun olen väkisin ollut yhteenmenovaiheessa jo sen ikäinen että pitäisi muistaa. Sitten pidin päiväkirjaa ja paperi oli loppu. Oma sairaalajuttuni ei esiintynyt unessa varsinaisesti mutta siinä oli viittaus yhteen toiseen painajaiseen jossa olen sairaalassa eristettynä jossain Norjassa ja SK on ainoa joka käy katsomassa mutten halua kertoa hänelle tilanteesta. Samassa unessa taikka vertaisversiossa tilanteesta tiedotetaan televisiosta ja sisäelimeni laitetaan yksitellen akvaarioon. Viehättävä uni sekin.

Rouva lähti työpaikkalounaalle. Valitti olevansa "sottapytty" ja "kauhea sotkemaan". Jep jep. Oikeasti siis tosi laitettu aina viimeisen päälle. Ja katsoo arvioiden aina minun vaatetustani ja kerran valitti työpöydän sotkuisuudesta kun siihen oli jäänyt yksi lusikka ja kahvikuppi.

Tällä viikolla en ole nukkunut hirveästi. Siinä 7 h päivä. Tämä viikko on ihan kauhea - töiden jälkeen aina menoa. Tänään skypejoululaulut (jokavuosinen traditio since 2006, tällä kertaa pfree ja M:kin tulevat mukaan), huomenna hieronta ja torstaina erittäin kiinnostava tapaaminen. Perjantaina ei kai ole mitään joten jos olen hengissä silloin vielä niin pääsen kotiin nukkumaan. Yritän etten ajattelisi viikkoja möykkyinä vaan tilanne ja päivä kerrallaan. Esmes huominen. Duuniin n. klo 9.30 mennessä lähinnä torkkumaan ja työpaikkasurffaamaan ja sitten hierottavaksi. Voisi ihmisellä kaiketi olla rankempikin elämä?

Otankin vapaaksi 2.1 niin saan lomaa 19.12-28.12 ja 31.12-4.12. Lomapäivät ei riitä 29-30.12. Nyt yritän tehdä duuneja aika hitaasti kun niitä ei riitä jouluviikoiksi. Mietin josko alkaisin katsoa Walking deadia alusta Viaplayltä. Taikka sitten alan minäkin pelata tuota Farm Heroesia nyt kun Rouvakaan ei ole vahtimassa. Hah!

"Väsyttää" ois jonkinlainen understatement. Koko päivän mulla on ollut ihan fyysisesti paha olo. Tuntuu kuin olisi tosi vanha ja luita särkisi plus selkää. Kummastuttaa että joku voi nukkua näin paljon ja olla näin väsynyt. Silloinhan kun kävin HUS:n stressi-painonhallinta kurssin alkututkimuksissa 2012 (?) jouduin pitämään sydänelektroneja ja rannekelloa läpi viisi vuorokautta ja myöhemmin tietokone arvioi kuinka paljon rentoutunutta unta olen saanut ja esim. yhtenä yönä olin itse arvioinut nukkuneeni yhdeksän tuntia ja levänneeni hyvin. Tietokone oli kuitenkin sitä mieltä että olen saanut rentoutunutta unta "yhden minuutin ajan". Olisi pitänyt silloin soittaa ja kysyä mihin tuo arvio perustuu. Jospa en ole näin uupunut psyykkisistä syistä vaan kärsin uniapneasta tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai vastaavasta. Äiti ei kyllä ole sanonut että hengitykseni pysähtelisi öisin - ainoastaan että narskuttelen.

En tiedä teinkö tänään imagovirheen töissä. Kysyin Rouvalta olisiko mahdollista että viikon sairauslomaani joka oli la-su ja kesti siis yhdeksän päivää sisältäen neljä vapaapäivää laskettaisiin kuuluvaksi vain yksi viikonloppu eli palkattomia työpäiviä tulisi kaksi vähemmän. Hän ei kuitenkaan muistanut kuulleensa mitään kertomastani tilanteesta että kahden ekan kuukauden aikana saa sairastaa vaan kaksi viikkoa palkallisesti. Heitti minulle työehtosopimuskirjasen ja löysin sieltä kyllä sen kohdan. Mutta kävi ilmi ettei Rouva vastaa kuukausipalkkalaisten palkoista. Asian puheeksiottaminen vei kuitenkin ajatukset sairasteluuni että mietin oliko se niinkään viisasta. Lähetin sitten meilin samasta asiasta palkanlaskirjalleni. Minusta olisi reilua että sairasloma alkaisi vasta maanantaista, eikö teistäkin? Ehkäpä se alkaakin automaattisesti. Toivotaan. (Aina kun käyn Rouvan huoneessa minusta tuntuu että hän katsoo arvioiden rintamustani. Ellei hän ihaile suuria rintojani hän arvioinee jotenkin pukeutumistani. Kerran minulla oli tosiaan liian pieni paita päällä mutta en tiedä mitä vikaa paitapuserossani oli nyt).

Tänään meillä oli joululounas. Sitä varten matkustettiin toiselle puolelle kaupunkia. Kysyin Rouvalta sitäkin että voisinko jäädä samalla sinne toiselle puolelle työskentelemään loppuiltapäiväksi (sillä tuntui etten olisi jaksanut millään enää matkustaa takas Itä-Helsinkiin ja sitten uudestaan illalla Länsi-Helsinkiin Töölön uimahalliin vesijuoksemaan M:n kanssa. Vähän liikaa ravaamista makuuni. Mutta kotiinlähtö heti lounaalta ois merkannut kriisiä kellokortilleni nyt kun yritän saada joululomaksi useampaa vapaapäivää joista yksi tulisi plussaldosta). Hän kysyi ensin "Mitä sä siellä tekisit?" ja minä sanoin "Emmä tiiä... mapitusta tai jotain?" ja soitti sitten länteen kysyen että voisko Trisse jäädä teille kun se ei jaksaisi ravata ja hyvin se onnistui. Samantyyppistä hommaa sieltä löytyi. Oli vaan vielä enemmän kälätystä kuin meidän toimipisteessä sillä kaikki olivat naisia. Olin ensin jättää koko lounaan väliin kun tuntui että työnteko väsyttää vähemmän kuin julkisissa ravaaminen mutta hyvä kun menin sillä upeat ruuat oli.

Sitten kävin uimassa. M oli tuonut Madeiralta minulle kahvia ja hunajaa. Hän kertoi että joku kauempana asunut vanha nainen oli kertonut ihastuneensa häneen ja hän oli jäänyt miettimään olisiko pitänyt alkaa seurustella hänen kanssaan "harjoituksen vuoksi". Jäin vähän miettimään kertoiko M tuolla tarinalla olevansa lesbo vai onko hän bi tai miespelkoinen hetero. Hmm. Näemme vielä joulua ennen kun ehdotin lahjojen vaihtoa. Ostin jo lahjapussin Tigeristä. Tai pusseja on neljä pakkauksessa - yksi äidille, yksi M:lle, yksi pfreelle ja yksi ehkä T:lle.

Gallup

Millä mielellä luette tätä blogia? a) iloisena b) pitkästyneenä c) yllättyneenä d) lohduttomana e) uteliaana f) ikävöiden g) pelokkaana h) toiveikkaana i) vahingoniloisena j) samaistuen Saa valita kaksi.

Väsymystä ja nukkumista

Olen nukkunut mielettömästi. Perjantaina lähdin töistä jo ennen kolmea ja nukuin klo. 16-23 ja uudestaan yöllä 03-12 eli yhteensä n. 14 tuntia ja tuolloinkin heräsin herätyskellon avulla etten tiedä paljon olisin nukkunut ilman sitä. Ja kumpanakin viikonloppuyönä noin 10 tuntia ja tänään nukuin pommiin töistä 23.30-10.15 vajaat 11 tuntia. Luulen että se työn sosiaalinen aspekti uuvuttaa eli tuo avokonttori ja puhelimeen vastaaminen. Jos saisi oman huoneen ja puhelinpäivystys 3 h päivä niin voisin pärjätä kahdeksan tunnin unilla. Ihmetyttää vaan tuollaiset unimäärät varsinkaan kun en ole juonut - viime viikolla en koko viikkona poikennut Alkossa. Aiemmin 2001-2010 eri hommissa pärjäsin 7-8 tunnin unilla vaikka dokasin. Keksin vaan tuon sosiaalisuuden joka on nyt eri tavalla plus tuo pieni hermovaurio joka oireilee univelassa pahemmin.

On kyllä melkoinen ryhdistäytyminen tapahtunut verrattuna aiempaan. Stelloja en ole ottanut kertaakaan töissä - ei ole itse asiassa tullut mieleenkään - diapamia vaan alussa välillä. Ja koska olen ihmisenä sellainen intensiivinen ja touhuava niin saan paljon aikaan. (Äitini on joskus aina sanonut että olen sellainen ihminen etten ole koskaan jouten mikä on tavallaan hassua sanoa kun joidenkin mielestä minä olen aina jouten mutta koko hereilläoloajan olen keskittynyt tietokoneeseen, lukemiseen tai johonkin enkä ikinä istu tyhjänpanttina. Sellaisen istuskelun ja oleilun mitään puuhaamatta koen hyvin ahdistavaksi). Koska en voi avokonttorissa touhuta omia asioitani niin touhuan firman juttuja. Tänään pidin puhelinta suurimman ajasta ja tarkistin jotain 12 listaa siinä sivussa. Laitoin ne kansioon vaikka yksi olisi pitänyt jättää ohjaajan tarkistettavaksi. Olen huomannut tämän tehneen kovasti virheitä listoissa. Luulen että se johtuu siitä hänen lukihäiriöstään. Ei tunnu järkevältä tehdä huolella joku lista ja jättää se jonkun vähemmän huolellisen tarkistettavaksi. Tietty on pitkät joulunalusajat tulossa että toivottavasti en tee meidän kaikkia hommia jotka olisivat jouluviikoiksi. Otan vapaaksi 22-23.12 ja 31.12.

Asiakkaat olivat poikkeuksellisen veemäisiä. Taas jankutettiin noista maksuista. Ihmetyttää mitä ihmisten päässä liikkuu. Minäkin olen tingannut alennuksia jostain kirjaston sakkomaksuista välillä tekosyihinkin vedoten muttei mielikuvitus ikinä riittäisi tuollaiseen. Tilataan maksullinen palvelu ja myöhemmin vingutaan että joudutaanko se nyt tosissaan maksamaan kun "minä en ole edes käyttänyt sitä!" Jaahas... se onkin meidän kannalta joku lieventävä asianhaara? Ohjaaja neuvoi lyömään vaan luurin korvaan jos jankuttavat liikaa samaa asiaa (kun uuvuttuani yhteen asiakkaaseen annoin puhelun hänelle eikä hänenkään sanomana asia mennyt jakeluun ja turvautui itse tähän toimintatapaan).

Muutoin olin lauantain kotona ja sunnuntaina palautin pullot Lidliin ja kävin Naisten joulumessuilla. Hukkasin matkakorttini ja hain tänään uuden. (Vaihtelunvuoksi sinisen entisen vihreän tilalle - kumpikaan tarjolla olevista punaisen sävyistä ei vetoa). Onneksi se oli vaan 11 euroa saldonsiirtoineen. Joulumessuilta ostin kolmenlaista hunajaa - eukalyptys, sitruuna ja mansikkahunajaa. Eilen pidin CSI:tä katsoessa oikein hunajaorgiat täällä maistellen vuorotellen jokaista. Eukalyptys oli parasta. Olen alkanut harrastella noita kofeiinittomia kuumia juomia. Tilasin luontaistuotekaupasta viidenlaista Yogi teetä ja lakritsanjuuresta ja inkivääristä tulee ihananmakuinen sekotus.

Niin ja minut ulkoistettiin Psykpolilta vähän koomisella tavalla. En tosiaan päässyt flunssani takia viimeksi paikalle ja lähetin sähköpostin etten nyt pääse ja en edes tiedä kuinka paljon hyötyä siellä käymisestä on ja itse koen että on mennyt miinuksen puolelle. Kai siinä kirjoitin retorisesti että voisin vaikka melkein lähteä pois tms. No, perjantaina sain kirjeen että "hoitojaksonne katsotaan päättyneeksi" Vähän jäi fiilis "Ai et tykkää käydä täällä? Ystävä hyvä - olisit heti sanonut. Good riddance vaan!" :-D

Duunissa

Duunis. Oon täällä itsekseen ja asiakkaat vaivaa ruokatunnillakin mutta samapa se. Nälkä ei ollut mikään kummoinen että nyt ois hyvä sauma aloittaa laihdutus. Tosin tänne työpaikallekin varmaan kärrätään kuukauden ajan suklaakonvehteja sun muita mitä en osaa vastustaa. Tänään keittiössä on piparkakkuja.

Kuume ei noussut eilen koko iltana vaikka ravasin neljännestä kerroksesta pyykkiä pesemään kellariin varmaan kuusi tai seitsemän kertaa. (Ensin luulin että on maanantai ja sitten unohdin avata pesuhanat - kaikenlaista sekoilua). Tänään yskä alkaa lohkeamaan ja lima vihdoin irtoamaan. Yskii oikein syvältä keuhkoista yskää että koskee ihan. Melkoinen helvetintauti olikin: viiden päivän kuume ja nyt vasta ollaan perusflunssavaiheessa. Ei paljon häviä tuolle Stephen Kingin "kapteeni trips" -flunssalle. En muista toista tälläistä. Pitäis varmaan ostaa käsidesi tänne kun ihmiset kuljettaa ties mitä bakteereja. Mietin vähän pitäiskö varata aika lääkärille kuuntelemaan nuo keuhkot.

Pöydällä oli marraskuun kellokorttilukemat. En oo ollut yhtään täyttä viikkoa töissä! Helkata. Kaksi päivää meni henkisessä romahduksessa pp-foorumista ja sit tuli tää Kapteeni Trips. Yhdellä viikolla pidin lomapäivän... ja ai niin, yhdellä viikolla oli se koulutuspäivä että olin koko viikon muttei se näy listassa kun oltiin Puotilan kartanossa. Huojennus.

Eilen nosti kuumeen enää illasta. Kävin terveydenhoitajalla. Otti pika crp:n (tulehdusarvot). Näytti 25 eli vähän koholla. Soitti vielä päivystävälle lääkärille ja päättivät että saan kaksi päivää sairaslomaa mutta jos nostaa kuumeen vielä tänään niin suosittelevat lääkäriaikaa varattavaksi jo huomenna. Soitin pomolle ja tämä sanoi olleensa itse kolme päivää kuumeessa viime viikolla ja ettei tunnu menevän ohi. Tiesi kertoa että työpaikalla on paljon tälläistä kun käsittelee noita sairaslomia. Minun sairasteluni menee palkattomaksi etten juurikaan hyödy työssäkäynnistä kun menee yli ne päivät mitkä saa sairastella ekan kahden kuukauden aikana. Mutta minkäs tekee. Ja ehkä saan ansioni mukaan kun otin alussa sitä saikkua niin helposti. No, tiistain jälkeen on kaksi kuukautta lusittu ja olen untouchable.

Sain siis puhelimen lainaan pfreen isältä. En kuitenkaan arvannut että äitikin tulee ovelle tuomaan sitä. Muutoin olisin siivonnut eteisen. Äh. No, kipeyden piikkiin menee sotku.

Kuumemittarin kanssa olemme alkaneet elää symbioosissa ja huomaan tietäväni aina jos kuume on yhtään nousussa. Kun palasin terveyskeskuksesta se oli 36,5 ja sitten tunsin että on vähän noussut ja aivan oikein näyttikin 36,8.

Mulla on psykpoli huomenna aamusta. Ajattelin perua sen mutta sitten ajattelin etten perukaan. Se on ollut taustalla vituttamassa ja ties vaikka olisi ollut vastustuskykyäkin laskemassa. Sanon siellä että lukuunottamatta lyhytterapiaa 1998 niin en ole saanut mitään tapaamisista eikä yhtäkään kertaa oloni ole ollut sieltä lähtiessä parempi kuin sinne mennessä ja etteivät kuule mitään mitä sanon vaan uskovat ainoastaan asiakirjatietoja ja "vaikutelmia" mitkä johtavat siihen että itse joudun myöskin alkaa viestiä niiden kautta eli pukeutumaan tahallisesti esim. epäsiististi jos haluan sairaslomaa. Ja että tuollainen on tavallaan kummankin osapuolen älykkyyden aliarvioimista. (Mietin vähän sanonko tuon viimeisimmän sillä tuo on kaksiteräinen miekka). En jaksa kirjoittaa mitään listaa asioista. Tuo on ainoa mitä täytyy muistaa. Voisin sanoa että jos en ole terapiaa saamassa niin kirjoittaisivatko mut ulos koko polilta. Diagnoosikoodi F666 Yleinen vittuuntuminen julkiseen mielenterveyshoitoon - hoidettuna hengenvaarallinen tila!