Työni ei ilmeisesti jatku huhti-toukokuuta. Eilen oli siitä vähän mälsä olo mutta nyt olen ihan tyytyväinen. Mietin vaan johtuuko se minusta vai työnantajan tai palkkatuen oikuista kun joillakin jatkuu ja joillakin ei. Onhan minulla ollut sairaspoissaoloja ja huolimattomuusvirheitä. Olen aina ollut taipuvainen hajamielisyyteen ja huolimattomuusvirheisiin ihan lapsesta lähtien. Ajoin opettajan raivon partaalle ala-asteella sillä että aina unohdin jotain - allekirjoituksen kokeeseen, tehtävät, kirjat, kumin, kynän, virsikirjan tms. Eikä varmaan noiden päihteiden käyttökään ole asiaa parantanut. No, onneksi näyn oppivan vieläkin uudet tietokoneohjelmat ja muut - tulee vaan virheitä välillä tuossa kun pitää lähettää esim. ryhmille tekstiviestejä että niihin tulee väärät päivämäärät tms. Yhdessä viestissä vastikään olin kirjoittanut 3.2 kun oli 3.3. Rouva moitti siitä. "Väsyneenä niitä sattuu" sanoin. "Väsyneenä niitä ei pidä lähettää" Rouva sanoi "vaan antaa jonkun toisen lähettää". En viitsinyt kysyä että mitä sitten minun on tarkoitus tehdä sinä suurimpana osana ajasta kun olen väsynyt. Sanoa ehkä pokkana Rouvalle taikka Hepulle kun antavat minulle jonkin työtehtävän "Sori vaan mutta olen tänään väsynyt. Tulin kyllä töihin mutta vähän mietin etten tekisi tänään töitä ollenkaan vaan pelaisin Facebookissa Scrabblea koko tämän päivän.".

Mietin vaan kannattaako minun pyytää työtodistukseen sitä arviointia vaiko ei. Sairaspoissaolojahan ei saa mainita siinä mutta huolimattomuudenhan voi mainita. Toisaalta olen oppinut työt hyvin, ollut asiakaspalveluhenkinen, joustava työkavereille, sopeutunut normeihin, ollut työhaluinen (enemmän olen saanut moitteita tuosta että teen montaa hommaa kerralla kuin siitä että työstä kieltäytyisin), oma-aloitteinen, tunnollinen... paljon hyvääkin. Tai noin koen mutta mistäs tiedän mitä muut ajattelevat. Varmaan minun kannattaa pyytää se arvio. Taikka kirjoittaa että pyytää arvion jos se on suht koht hyvä. Vai tuleeko sellaisesta tunne että toinen on epävarma työnteostaan?

Eilen vielä kysyin kuntakokeilun tyypiltä olisinko oikeutettu lisäpalkkatukiaikaan jos työnantaja olisi kiinnostunut. Tänään olen jo sopeutunut töiden loppumiseen ja alkoi pelottaa jos hän alkaa minulle jotain hommaamaan. Jollekin oli hommattu lisäaikaa kuntakokeilun kautta ellen väärin ymmärtänyt jotain.

Olen tosi väsynyt. Mielettömän väsynyt - käynkin nukkumaan jo. Onneksi pääsin kotiin jo palaverin jälkeen. Se oli lännessä klo 10-12.30. Olisi ollut tosi rasittavaa lähteä Itään vielä, kuluttaa työmatkoihin tunti ja ehtiä olla töissä maksimissaan pari tuntia.

Mikäköhän pakkomielle minulla on kertoa aina jokapäiväisistä toilailuistani? En tiedä edes kiinnostavatko nämä ketään. (Korkeintaan muutamia Psykopatologia-foorumin ja suomi24:n lukijoita - tukarilaiset eivät enää vieraile ainakaan foorumin linkin kautta taikka vauvapalstalaiset).

Kysyin Rouvalta tänään jatkuuko työni. Sillä huhtikuussa tai toukokuussa olisi vielä työtä. Ensin ajattelin että toivon ettei jatku mutta toisaalta rupesin miettimään että tuolloinhan on pääsiäinen, vappupäivä ja helatorstai - neljä ylimääräistä palkallista lomapäivää. Joten ehkä en kuolisi työuupumukseen vaikka jatkuisikin. *Saattaisin* tietenkin kuollakin - mistäs sitä ihan varmuudella etukäteen tietää - mutta varovaisesti voisi arvioida etten *todennäköisesti* kuolisi. Siitä tulikin sitten pitkä rupattelutuokio sillä Rouvalta ei tuosta vain kysäistä mitään. Seisoin varmaan 40 minuuttia ovensuussa kun puhuimme mm. työkkäristä, Sallasta, Lappeenrannasta, iäkkäistä vanhemmista ja Venäjän perusluonteesta.

Rouva ei tiedä. Neuvoi kysymään minut palkanneelta ylemmältä esimieheltä. Kysyi mitä itse haluan - aionko uudelleenkouluttautua. Sanoin että tuskinpa. "Kiina" eli yksi palkkatukivahtimestareista on käynyt myös työkkärin uravalmennuksessa. Siellä olivat ehdottaneet että hän opiskelee lähihoitajaksi. Rouva päivitteli että miten ihmeessä ehdottavat 51-vuotiaalle taloushallinnon ammattilaiselle lähihoitajuutta että ovatko ihan kahjoja - mikseivät ehdota mielummin taloushallinnon lisäkoulutusta? (Kiina on siis se "maisterismies" joka tuolla on vahtimestarina. Vähän jo etukäteen päättelinkin. Kerran kun juttelimme Kiinasta ja huonekasveista kysyinkin Kiinalta joka parhaillaan opiskeli tietokoneelta kiinaa että mikä hänen peruskoulutuksensa on. Kiina punastui ja sanoi "Mitä se mihinkään liittyy?")

Rouvalla ei ole korkeaa kuvaa työkkäristä. Sanoi että vähän tuntuu että kohtelevat meitä alentuvasti. Kertoi käyneensä kerran hoitaessaan palkkatukityöntekijän asioita joka ikänsä puolesta olisi ollut oikeutettu täysityöaikaan. Kolmella tiskillä oli vain yksi työntekijä joka mässytti purkkaa. Rouva pyysi häntä selvittämään asiaa - työkkärin mies sanoi ettei hän voi kun hänellä on "kiire". Rouva katsoi ettei missään ole muita asiakkaita eikä miehellä papereita pöydällä. Sanoi että hän voi kyllä odottaa. Mies vetosi kiireeseen muutaman kerran ja lopulta Rouva sanoi "Sinulla on kiire purkan puremisen kanssa! Minä olen töissä kaupungilla ja sinä olet töissä valtiolla - lopeta nyt tuo kiireestä höpöttäminen!" Asia hoitui lopulta mutta mies ei voinut antaa paperia Rouvalle vaan hänen piti faksata se mikä Rouvaa nauratti.

Sanoin ettei Työkkäristä mitään apua kenellekään ole. Ettei uuden käytännön mukaan siellä saa edes asioida kuin kutsusta. Kerran minulle on pidetty 45 minuutin luento organisaatiomuutoksesta. Jätin kertomatta että vierailin vuosia "kuntoutusohjaajan" vai mikä hänen tittelinsä nyt oli luona - jätän nimen mainitsematta kun opin virheistäni - ja päivittelin hänen taipumustaan mm. hamstrata tietoja itsetyytyväisesti tukarilla. Raatis ilmoitti asiasta sille työntekijälle. Tyyppi nosti kunnianloukkausjutun siitä. Se oli mielestäni myöskin aika sekopäistä mutta ilahduttavaa tuollainen energianpuuska sillä pidin naista tuota ennen hyvin flegmaattisena. Itse syytöksistä hän vain totesi että ne ovat "tuulestatemmattuja" spesifioimatta yhtään tarkemmin asiaa. Poliisit sitten lähettivät minulle tiedon siitä että jutun tutkinta lopetetaan koska yleisen elämänkokemuksen perusteella voidaan arvioida etteivät tekstit ole aiheuttaneet suurta kärsimystä taikka ammatillista haittaa vaikka olivatkin halventavia. Koko episodi oli melko absurdi mutta näitähän riittää. Lähettelin tyypin tekstit sitten tämän esimiehelle ja sanoin toivovani ettei hän ole kuluttanut työaikaansa niihin ja vaadin jotain selvitystä asiasta. En kuullut asiasta sen koommin. Onneksi en saanut karenssia kostoksi. Possu väitti saaneensa monta karenssia yhden työntekijän mielivaltaisuuden vuoksi.

Saatana. En nukkunut silmäystäkään yöllä. Siis viittä minuuttiakaan. Luulin että 7,5 mg Remeron nukuttaisi mutta niin ei käynyt. Kun havaitsin tilanteen klo 2.30 oli liian myöhä ottaa Doxalia (kestää tunnin että vaikuttaa ja vaatii ainakin 7 tunnin unet). Melatoniini ja kaapin perältä kaivamani yksi jäljelle jäänyt Cirdalud ei auttanut. Kävin avatut Doxal-purkit läpi siltä varalta että olisi ollut haja-Diapameja siellä (joskus työnnän niitä sinne kun jäävät lojumaan ja avautumaan pillerilätkistä) muttei käynyt tuuri. Otin yhden viskipaukun mutta viskin maku oksetti. Kävin suihkussa ja lueskelin nettiä viiden maissa, pläräsin Poen novelleja, pyöriskelin ym. Klo kuuden jälkeen olisin ehkä saanut unta - silmien edessä alkoi näkyä sellaisia visuaaleja jotka viittaavat unen läheisyyteen - mutten enää uskaltanut antaa itseni nukahtaa. Hammaslääkäri oli yhdeksältä ja on ihan helvetillistä yrittää herätä jos on vajonnut syvään uneen ja ehtinyt nukkua alle kolme tuntia. Silloin kertakaikkiaan on parempi valvoa.

Hammaslääkäri oli tosi varmaotteinen eestiläinen/saksalainen nainen mutta purukalustoni tila sai hänetkin kalpenemaan. Kerroin tuosta että paikka irtoilee. Sanoi laittavansa nastan siihen että pysyy paremmin. Porasi pitkään mutten tarvinnut mitään puudutusta. (Hampaan hermot ovat paenneet jo jonnekin aivoihin asti ja tuskin huomaisin mitään kipua vaikka joku kiskoisi sen ruuvikorkilla kokonaan irti). Sanoi että purentani on niin madaltunut narskutuksesta että sitä pitäisi korottaa. On lääketieteellisen lisäksi esteettinen asia. Matala purenta saa kasvot veltostumaan ja laskeutumaan. Ehdotti että kysyn asiasta ensin julkiselta puolelta. Ei osannut sanoa paljon maksaa. Muovia pitäisi laittaa alahampaisiin vähän kerrassaan korottamaan purentaa. Jos ensin laittaa paljon aiheuttaa oireita. En vaan usko että ne julkisella lähtee tekemään tuollaista. Ainakaan esteettisistä syistä - pitää sitten lukea kaikki fyysiset oireet jotka madaltunut purenta voi aiheuttaa ja väittää että niitä on.

Soittelin mutsin kanssa. Tämä ei saanut kilpirauhaslääkkeitään uusituksi - joutui soittamaan kolme kertaa ja rukoilemaan terveyskeskuksessa että uusisivat. Lappeenrannassa kuulemma tolkuton tilanne lääkärien suhteen. Äiti haluaisi että laittaisin hampaat kuntoon. Pääsi eläkkeelle tässä kuussa ja tuo nostaa hänen tulotasoaan n. 500 euroa/kk. Sanoo että voi vaikka osallistua rahallisesti. Että hän kärsii siitä että minulla on huonot hampaat. Sanoin että tuo on hänen ongelmansa eikä minun - minulla on omia ongelmia. Äiti kysyi mitä ongelmia minulla sitten on. Sanoin etten tarkoittanut konkreettisesti vaan ylipäänsä. (Kävin Valkonauhaliitossa yhden kurssin aikanaan ja siellä tuli esille yksi niitä harvoja juttuja jotka minua ovat hyödyttäneet. Murehdin jotain äitini ongelmaa ja terapeutti sanoi että kyseessähän on äitini ongelma eikä minun ja on tärkeää osata rajata ongelmansa. Niinpä jos äitini kärsii hampaistani on tuo äitini ongelma - minä löydän luultavasti 10 000 aktuellimpaa omaa ongelmaa ennen tuota).

En tiedä sitten mitä tuollainen purennan korotus maksaisi yksityisellä tehtynä? Voisiko olla realistista olettaa että esim. 2000-3000 euroa? Tuon hampaan korjaus ja nastoitus yksinomaan maksoi 117 euroa.

Olin töissä. Ei väsyttänyt. Kokonaan valvotusta yöstä tuleekin enemmän hutera ja vähän humalainen olo. Heppu kysyi voinko olla viiteen kun hän on nukkunut huonosti. En viitsinyt sanoa että en itse nukkunut yhtään. Ainoastaan kun häneen oli iskenyt joku tarkastelu-into niin sanoin tarkasteltuani listoja vähän että jatkaisin mielummin joku toinen päivä kun itsekin nukuin vähän huonosti. (Kun niissä tarkastuksissa oli ollut aiemminkin jotain virheitä vaikka olin niin huolella tehnyt niin en tosiaankaan tänään ole tarkkaavaisimmillani. Mitä järkeä tänään yrittää tehdä kun ei voi luottaa mihinkään havaintoonsa?) Hän sanoi että jos minulla on huono olo niin voi hänkin olla viiteen. Sanoin että voin olla kyllä viiteen. (Minullehan se on sama missä valvon. En halunnut miinusta kellokorttiinkaan).

Päivän lopuksi löysin mieltäylentävän artikkelin iltavirkkuuden kaikista riskitekijöistä ja liitännäissairauksista. En saa sitä näköjään auki omalla kotikoneella kun ei ole käyttöoikeuksia mutta tässä . lyhennelmä

Nyt pitäisi saada nopeasti unta kun tarvitsen melkein 12 tuntia unta. Ei yhtään väsytä. Otin Doxalit. Jos kuitenkin saisin unta jo 21.30 niin saattaisin pystyä heräämään yhdeksältä aamulla. Tolkutonta taiteilua tämä aina. Minulla on ne kaikki iltavirkkujen ongelmat jotka alkuperäisessä artikkelissa erikseen mainittiin - univaikeudet, masennus, lihavuus, päihdeongelmat, itsetuhoisuus ym. Siinä sanottiin ettei tiedetä onko syy iltavirkkujen perimän patologisuudessa vai ympäristöolosuhteissa mutta todennäköisesti kummassakin ja kuva että ihmiset muuttuvat vanhemmiten enemmän aamuvirkuiksi voi olla osin valheellinen ja johtua vain siitä että iltavirkut kuolevat aikaisemmin. Onslown sanoin "How nice!"

Huomenna taas hammaslääkäriin. Yläetuhampaasta lähti iso paikka irti (n. puolet hampaasta). Viimeksi sama hammas korjattiin 8/2013 ja 12/2013 - no, ehkäpä edistysmistä että paikka pysyi tällä kertaa kokonaista vuoden ja kaksi kuukautta. En ole syönyt kovia karkkeja. No, purentakiskon käyttöä olen kyllä välillä laiminlyönyt lähinnä kun olen sulkenut silmät hetkeksi aikomatta käydä nukkumaan ja nukkunutkin koko yön. Kolmen täytteen paikka yksityisellä hammaslääkärillä tekee 100 euroa. Ei olisi ollut järkeä julkiselta varata aikaa kun olisivat komentaneet minut jonottamaan Ruskeasuolle kolmeksi tunniksi ja olisin lopulta päässyt töihin vasta iltapäivästä ja saanut viisi miinustuntia kellokorttiin.

Tähän mennessä tuohon hampaaseen on uponnut jo varmaan 700 euroa. Nopeasti menee tähän tahtiin siihen rahaa saman verran kuin implanttiin. Ei kuitenkaan viitsisi kiskottaa tervettä hammasta. Kruunuakaan ei viitsi ottaa kun hampaaseen ei satu edes (en tarvi yleensä sen poraamiseenkaan puudutusta kun juuret pakenevat - kuulemma - kun hampaissa on noin iso paikka) ja en haluaisi tehdä juurihoitoa terveisiin hampaisiin. Paikka on vaan niin iso ja niin hankalassa kohtaa että näyn narskuttelevan sen pois kerran vuodessa. Minkäs tekee. Tällä kertaa olen pysynyt aika rauhallisena tämän suhteen varmaan kun rahatilanne on kuitenkin suht hyvä.

Mulla on ollut hyvä hammasluu ja sain ensimmäisen reiän vasta 18-vuotiaana ja silloinkin se oli ainoa jotain 23-vuotiaaksi asti. Harmillista että tuon narskuttelun vuoksi on lohkeamia sensijaan tullut todella paljon. Narskutteluun olisi pitänyt puuttua aikaisemmin. Jo kouluhammaslääkäri sen havaitsi mutta oli kiinnostunut ainoastaan siitä että onko se aiheuttanut päänsärkyä. Sain purentakiskon vasta joskus 25-vuotiaana ja silloin oli jo ylähampaista mennyt kärjet. Joku hammaslääkäri halusikin ottaa hampaistani kuvan oppimateriaalia varten näyttääkseen kuinka narskuttelu näkyy hampaista. Että tässä ollaan filmitähtiä melkein. Hmm-m.

Kävin sitten illalla Työväenopiston Raakakakkukurssilla. En pystynyt syömään omaa lautastani tyhjäksi vaan otin sen mukaan. Se tolkuton suklaan ja makean määrä etoi enkä edes tykkää tummasta suklaasta erityisemmin. Olisi pitänyt olla jotain suolainen piirakka tms. mukana. Tein itse piparkakkupallot ja chia pina colada vanukkaan. Valitsin nuo reseptit kun ne olivat aika nopeatekoisen oloisia ja olivatkin varsin simppeleitä mutta tein ne siis yksin ilman paria. Olin valmis jo puolta tuntia ennen tarjoiluaikaa. Opettaja ihmetteli nopeuttani. Häivyin sitten omat hommat tehtyäni ja tiskattuani käytävään nettisurffailemaan varttitunniksi kun ei kiinnostanut alkaa auttamaan hitaampia niiden duuneissa. (Olen nopea koska olen laiska ja koko nopeudesta menisi pointti jos se johtaisi lopulta siihen että joudunkin tekemään enemmän töitä kuin muut - right?) Oli kyllä ihme taivastelijoita ryhmä täynnä. Yksi onnistui kuluttamaan varmaan 10-15 minuuttia kattamiseen eikä tarvinnut edes kattaa kuin haarukka ja veitsi kun oli noutopöytä. Ajattelin vaan etten tällä kertaa kata kun yleensä aina joudun.

Niin joo ja kuva nykyajan tapaan. Kookoslastuilla päällystetyt palluraiset vasemmalla ovat omin käsin väsäämiäni. Vanukas oli erillisessä jälkiruokalasissa - unohdin ottaa sen kuvaan mukaan.

Olin kipeänä perjantain. Maanantai on mulla vapaata. Kohtahan duunit on loppukin. Työtodistuksen saamisen jälkeen voisin kysyä onko mahdollista saada tositetta siitä kuinka monta sairaspäivää mulla on ollut. Tosin tuskinpa se psykpolille mitään merkkaa - voivat epäillä että olen ollut krapulassa silloin.

Paska sää. Joku vesiputki hajosi pihalla. Tuli vesikatko ja lähtiessäni kaupungille tiemiehet neuvoivat ostamaan juomista koko illaksi. Ostin kahdenlaista kivennäisvettä, aloe veraa, mansikkakeittoa, viiniä ja viskiä. Että janoon täällä ei kuolla.

Vilkaisin Kappahlin ja HM:n tarjonnan. Hyi mitä rääsyjä! Rumia ja heikkolaatuisia. Ihmeellisiä säkkimalleja että hihat kainalosta puolimetriset ja kapenee kyynärpäähän. Kangas kovaa ja ohutta ja jo valmiiksi pesunukkaista ilman ensimmäistäkään pesua. Mielikuvituksettomia raita ym. kuoseja tai jotain muodotonta harmaata möykkyä. Eipä tarvi ainakaan murehtia ettei löydy omaa kokoa kun ei olisi löytynyt edes xs-kokoiselle. Työpaikkani lähistöllä on Tarjoustalo ja sieltä haen ajan kuluksi aina astioita, sukkia, pitkiksiä ym. Se on kyllä HM:n ja Kappahliin verrattuna laadukkaampi paikka. Vaatteet vähän tätimäisiä mutta ainakin pehmeitä ja paksua kunnon kangasta.

Laitoin välit poikki tuohon Parihiin. Totaalisen ristiriitainen tyyppi. Musta on ollut kivaa kun on nähty vaikka ollaan nähty vain kolmesti puolentoista vuoden aikana eikä tuttavapiirini pursua älykkäitä ihmisiä. Olen sitten välillä tekstaillut ja kysellyt kuulumisia. Tekstailuni ovat häntä jotenkin häirinneet vaikka itse mm. pyysi minua Facebook-kaverikseen. Jossain vaiheessa sanoi tyttökaverinsa olevan taipuvainen mustasukkaisuuteen etten tiedä onko tuo sitten syy. Mutta hän on mua kahdeksan vuotta nuorempi ja tyttökaveri muistaakseni samoin häntä kahdeksan vuotta nuorempi. Ei tunnu realistiselta että joku olisi vakavasti mustasukkainen ihmiselle joka voisi olla äitinsä. Koko mustasukkaisuus on nykyään niin out että kaikkia hävettää koko ominaisuus itsessäänkin että miten kukaan enää alistuisi siihen itsessään tai toisessa? En tajua. No, poistin hänet kännykästä ja Facebookista jospa se nyt hänen elintasoaan jotenkin kohottaa kun ei joudu saamaan multa tekstiviestejä kerran kolmeen kuukauteen. Yksi ongelma vähemmän. Oli mukava olla avuksi.

Oon päässyt joka päivä töihinkin. Enää yksi päivä tällä viikolla. Maanantai on mulla vapaa kun on raakakakkukurssi enkä jaksaisi mennä sinne töiden jälkeen. Eilen Heppu meni viideksi tunniksi lojumaan sohvalle ja kuuntelemaan kännykästä musaa kun ei jaksanut enää nettisurffailla ja lukea nettihesaria ja katsella kissavideoita. Tää on rankka duuni kuulkaas. Minä pelasin päivän Scrabblea ja kauppasin vaatteita Facebookin ryhmissä. Ja siivosin sähköpostejan - n. 400 mainos ym. viestiä roskakoriin.

Tänään Rouva antoi mapitushommia mulle ja Kundille. (Häntä ei oo varmaan vielä täällä mainittu). Molemmat oltiin varmaan vittuuntuneita jutusta. Kundi pudotti paperit ensin lattialle ja minä tönäisin reijittimen pöydältä. "Mitä te oikein alatte riehumaan?" Rouva naureskeli "Minä annoin teille niin helpon homman!"

Heppu puhui vuorotteluvapaalla olevasta tyypistä joka muistaa numerot. Kertoi että se on lukenut laajan matikankin joka on "kuulemma helvetin haastava". No, enpä viitsinyt sanoa että mä olen saanut laajasta matikasta pistettä vaille laudaturin - vanhan systeemin mukaan jossa ei ollut eximiaa vielä - ja tässä sitä ollaan mapittamassa.

Sunnuntaina meen Veloenan synttäreille. Eksä halusi tavata ja ehdotin sunnuntaita ja sain nyhdettyä häneltä kutsun. Hän tykkää nähdä minua mutta on saita kutsumaan tilaisuuksiin. En oikein tiedä miksi.

Vittu saatana mua jotenkin vituttaa tosi raskaasti. Pienestä kiinni että lähdin töihin. Nukuin saatanan huonosti. En ottanut Doxaleja ja Stellat oli loppu. Yritin nukkua Melatoniinilla ja neljällä Diapamilla ja neljällä Cirdaludilla. Totaali-virhearviointi. Eihän siitä paskaakaan tullut. Nukuin varmaan kymmenen minuuttia ja näin jännää painajaisenpoikasta että päähäni yritettiin tunkeutua ja vahingoittaa. Sitten joku 79 syntynyt oli kuollut ja mietin miten niin nuorena. (79 syntyneitä tunnen vaan SK:n mainitseman ihastuksensa ja helun). Loppuyön pyörin. En saanut unesta enää kiinni vaikka olisin mielelläni jatkanut sitä.

Vituttaa ja oksettaa tää työnteon irvikuva. Oon ihan kypsä tähän. Tulin töihin ja Heppu selasi nettihesaria tapansa mukaan. Oli ollut töissä jo kai ainakin 45 min klo 9.45 ja tulemiseni havahdutti hänet "Onkohan meillä puhelinpäivystys tänään yhdeksästä lähtien?" Oli itsekin nolostunut ja joutui soittamaan asiasta. Olihan se. Mitä pienestä. Laittoi sitten puhelimen päälle ja työnsi mulle. Samantekevää sinänsä kun eihän se ees soi.

Tässä sitä lusitaan neljään. Käyn kaupassa joskus 11.30 ja haen ruokaa ja kahvimaidon tänne. Voin maksaa sen omistani kun oon niin vitun rikas. klo 14 pidän lounastauon ja käyn apteekissa. Tuolla tavoin saan kaksi ulkoilua. Haen perkeleen stellat niin nukun ens yön. Klo 16 lähden. Tätä tää mun elämäni on. Haluan elämäni takaisin ja päästä impro-iltoihin, bridgeä pelaamaan, facebook-kavereita tapaamaan ja kuuntelemaan karaokea! Vesijumpatakin voisin kahdesti viikossa...

Olimme syömässä lapsuudenystäväni SK:n kanssa. Hän oli täällä psykologikokouksessa - käy myös psykoterapiakoulutuksen vuoksi aika usein. Mietimme minne menemme syömään. Tajusin että mulla on Cityshoppari ja sillä saa Samsaar nimisessä intialaisessa ravintolassa alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan pääruuan hinnalla. Otimme alkupalaksi kana-salaattijutun, pääruuaksi tuorejuustoa, riisiä ja naanleipää ja jälkiruuaksi jäätelöt. Oli hyvää ruokaa. Koskaan en ole syönyt noin hyvää Palak paneeria joskin Gandissa on parempaa Naanleipää.

Olen suorastaan läkähtynyt siihen kuinka paljon ehdimme puhua 2,5 tunnin aikana. Päivitimme mitä sukulaisillemme on tapahtunut, meille itsellemme jne. SK ei ollut sanottavammin kiinnostunut työpaikastani. Hänellä on ollut useamman vuoden juttu että on ihastunut johonkin naiseen vaikka on siis naimisissa ja kahden lapsen äiti. Sanoin etten itse ole koskaan ollut varmaan ihastunut - sen enempää naiseen kuin mieheenkään. Olen sadomasokistisesti virittynyt aseksuaali. Jos luen sopivista valtasuhdejutuista niin se voi herättää mielessäni henkistä viritystä joka on vähän kuin henkinen seksuaalinen lataus ilman sitä fyysistä puolta. Siksi varmaan olen hankkiutunut niin paljon ongelmiin.

En kertonut mitään siitä että olin sairaalassa 2010. Tai olemmehan nähneet kahdesti jo sen jälkeen enkä ole aiemminkaan kertonut. Vaikka olen muussa avoin en osaa tuosta puhua. Pelkään että se heittäisi keskustelun liian vakavaksi. Minua vähän vaivaa se etten osannut siitä puhua.

Sk on käynyt traumaterapiassa ja työterveyshuollossa. Hän ei tuntunut täysin ymmärtävän sitä pelleilyä minkä kohteeksi olen psykpolilla ja työkykytesteissä joutunut. Useimmat älykkäät ihmiset onnistuvatkin hommaamaan itsensä tilaan jossa saavat työterveyshuollon palveluja eivätkä silloin käsitä tuota täydellistä puoskarimeininkiä. Itse olen vuoroin ollut hysteerisen avoin ja omista asioistani hyvin saita jakamaan mitään. Yksi fakta hoidosta on jäänyt päällimmäiseksi mieleen - nimittäin se että koskaan en ole saanut mitä olen halunnut! Jos olen halunnut eläkkeelle niin enpä ole päässyt. Jos olen halunnut terapiaa niin enpä ole saanut. jne. Tuo tekee sen että pitää alkaa suoran puheen sijasta viestimään kökön manipulatiivisesti. Jos haluaa sairaslomaa niin ei saa sanoa että haluaa sairaslomaa - silloin pitää sen sijaan pukeutua huonosti! Perkeleellistä pelleilyä näin suoraan sanoen! (Aloin kertoa ystäväni tapaamisesta mutta tässä sitä taas ollaan näissä elämän peruskysymysten ääressä - hohhoijaa!)

Kokemukseni psyk. hoidosta tiivistää anekdootti Neil Hardwickin "Musta tuntuu" sarjasta 80-luvulta. Jos olen sen aiemmin kertonut niin yrittäkää kestää. Päähenkilö tutkii murhaa ja epäilty (vai kuinka se oli - en ole varma) on mielisairaalassa ja päähenkilö haluaa siksi sinne. Päähenkilö esittää psykiatrille kuulevansa ääniä ja näkevänsä harhoja. No, ei mene läpi - lääkäri on suunnilleen "Lopetapas nyt tuo pelleily!" Päähenkilö lopettaa ja kumartuu luottamukseksellisesti psykiatrin puoleen ja kertoo että totta puhuen hän haluaa mielisairaalaan koska on tapahtunut murha ja hän on salapoliisi joka tutkii sitä. Tästäpä psykiatri kiinnostuu silmin nähtäen ja kysyy "Kuinka kauan teistä on tuntunut siltä että on tapahtunut murha ja te olette sitä tutkiva salapoliisi?!" ja päästää päähenkilön mielisairaalaan! Että näin!

Jos minä vielä ensi viikolla haluan sitä saikkua niin varmaankin minun on viisaampi olla pyytämättä sitä vaan sen sijaan valitella hirveää väsymystä ja masenunutta mielialaa ja antaa lääkärien itse tulla siihen johtopäätökseen että minulle tulee kirjoittaa saikkua...

Olipa raskas päivä. Aamulla klo 9-11 oli kuntatalolla kokoontuminen. Pakollinen kaikille Helsingin kaupungilla palkkatuessa oleville. ("Miks meidän piti taas tulla tänne?" sanoi tyttö jolta kysyin tietä ja joka oli menossa samaan paikkaan "Mielummin mä töissä olen kuin täällä!") Siellä kerrottiin kuinka voimme palkkatukiaikana opiskellakin Helsingin kaupungin laskuun ja esiteltiin koulutuksia kuten atk-koulutusta, hygieniapassia, järjestyksenvalvojan koulutusta. Koin ilmeisesti jonkinlaisen psykoottisen läpilyönnin joka sai minut kuvittelemaan olevani toimelias ja työhaluinen käytännönihminen sillä tunnin verran vakavasti harkitsin järjestyksenvalvojan koulutukseen lähtemistä. Sitten tajusin etten jaksaisi seisoa päivää saati kamppailla juoppojen kanssa. Todennäköisesti en jaksaisi käydä läpi edes koko neljän päivän koulutusta.

Voimme hankkia omaehtoisestikin koulutusta ja hyväksyttää se Helsingin kaupungilla perusteluineen. Ihan kiva - mutta mielummin olisin kuullut tuosta asiasta vähän aikaisemmin enkä vasta kun työtä on jäljellä 1,5 kk. Loppupäivän lähinnä googlettelin paniikissa erilaisia koulutuksia joista voisin olla kiinnostunut ja joihin olisi realistisia mahdollisuuksia. Muutamia löytyi mutta ilmoittautumisaika oli mennyt jo umpeen. No, yhden yhden päivän koulutuksen maaliskuun lopulla löysin jonne ehtisin vielä ilmoittautua. En tosin muista enää mikä se oli. Ei mitään elämää suurempaa mutta onpahan yksi koulutuspäivä - jos kaupunki sen hyväksyy.

Olemme eka porukka jotka tosiaan olemme oikeutettuja 100% työaikaan 85% sijasta. Kouluttaja mainitsi kyllä sivulauseessa että eivät kaikki välttämättä ole ottaneet vastaan tuota mahdollisuutta - esim. ymmärrettävää kieltäytyä siitä jos vaikkapa toimii omaishoitajana. Haloo? Välillä tuntuu ettei noilla tyypeillä ole mitään yhteyksiä todellisuuteen. Voin paljastaa että eipä tällä 85%:n työajallakaan paljon dementoituneita äitejä hoidella - ei ainakaan jos on lähes kahden tunnin työmatkat päivässä. "Omaishoitajana"?! Kaikkea sitä! Sama sen omakouluttajani kanssa. Ihana symppis tyyppi ja asiantuntevakin muttei sillä ollut mitään käsitystä masennuksen vaikutuksesta. Sanoi vaan ettei työhaastattelussa kannata kertoa asiasta mitään. Ei ikinä vastannut siihen meiliini jossa kysyin että minkä sitten työhaastattelussa kerron olevani syy siihen etten ole suorittanut opintojani loppuun jos sitä kysytään. (No, toimin oman harkintani mukaan ja kerroin että opinnot jäivät kesken masennuksen vuoksi ja sain tämän paikan).

Koko päivän olin ihan mielettömän väsynyt. Ajattelin että menen heti maanantaina pyytämään viikon saikun joko terveyskeskuksesta tai psyk. polilta etten enää kestä. Nyt kun kävin vesijumpassa M:n kanssa on olo jo parempi ja tajuan että tuo oli ehkä hetkellinen uuvahtaminen ja hysteerinen reaktio siihen että joutui mielessään käymään läpi niin hirveän määrän koulutuksia ja miettimään kiinnostavatko ne vaiko eivät. Lisäksi söin koulutustilaisuudessa kaksi korvapuustia ja töihinkin joku sattumalta oli hommannut korvapuusteja ja söin töissä kolmannen ja yksi työntekijä oli ostanut karkkia ja söinpä vielä niitäkin. Karkinhimo oli valtava ja pelkäsin että joku vielä sanoo minulle että yksi työntekijä ei saisi syödä niitä niin paljon ja muillekin pitäisi jättää. Onneksi onnistuin kähveltämään niitä melko salaa aina kun oli muuta asiaa keittiöön tai vessaan.

Minua kuitenkin uuvuttaa selvästi tuo jos joutuu päivässä olemaan monessa paikkaa. Vaikka töissä on tylsää niin ravaaminen uuvuttaa paljon, paljon enemmän. Pelkään että se koulutuspäiväkin uuvuttaisi. Kävin matkalla kuntatalolta töihin Hakaniemen itämaisissa kaupoissa ostamassa Aloe Vera -juomaa, litsejä, mungpapuja, chilinuudeleita ja steviaa. Unohdin kastella viimeiset idättämäni mungpavut joten ne ovat itäneet vähän huonosti. Saa nähdä ovatko ne syömäkelpoisia. (Kai ne voi huonosti itäneinäkin muuten syödä mutta jos sinne on jäänyt ihan kovia joukkoon niin hammas voi lohjeta).

Nyt mulla on lomaa huominen. Katson jos saan levättyä tämän koulutusuupumuksen pois nyt kolmen päivän viikonlopussa tai sitten pitää lähteä hakemaan viikon saikkua. No, jospa tulisivat vielä laittamaan termostaatit pattereihin huomenna ja päästäisivät minut paniikista ja häpeästä asuntoni johdosta niin kaikki toiveeni olisivat täyttyneet jotakuinkin ilman mitään koulutuksiakaan...

Kuulemma täällä on tarkoituskin olla helvetin kuuma. Sisälämpötilojen yhtäläisyyttä ei voi mitata muuten kuin laittamalla joka asunnon patteri täysille ja katsoa tuottaako se varmasti yhtä suurta kärsimystä sekä talon ylimpään että alimpaan kerrokseen. Oletteko koskaan kuullut tälläisestä?! Kun soitin tyypille klo 8.10 asiasta niin tämä oli vilpittömästi närkästynyt kun en heti hiffannut koko jutun nerokkuutta. Kun joku suunnittelija hyväksyy luvut niin asukkaat vapautetaan kärsimyksestään ja ruuvataan termostaatit takaisin.

Simahdin eilen jo klo 19.30. Heräsin puoliltaöin ja jatkoin uniani. Sitten klo viiden aikoihin aamulla en saanut enää unta. Kävin suihkussa, join kahvit ja lähdin töihin. Olin kuvitellut että siellä ois ollut jo jengiä. Klo 7.30 olin kuitenkin ekana ja jouduin koputtelemaan ovea ja siivooja onneksi avasi. Onneksi ei ollut myöskään hälyytystä päällä. Kaikki olivat suht ihmeissään aikaisuudestani. Rouva kysyi kävinkö kotona ollenkaan nukkumassa. Hän kehui silmälasejanikin kahdesti - löysin kotoa yhdet vanhat jänskät lasit jotka omastakin mielestäni ovat tosi nätit. Niiden ainoa miinuspuoli on siinä etteivät ne ole kovin mukavat päälle. Eikä sanonut mitään siitä että koko päivän söin karkkia (väsymys kai aiheutti makeanhimon) mikä aiheutti välillä haasteita puhelimessa puhumiselle mutta oikealla taktiikalla onnistui hyvin.

Onneksi hän ei saanut sitä tyhmää meiliäni. On aika mukava ja huumorintajuinen tapaus kuitenkin. Yksi närkästynyt työntekijä oli soittanut ja valittanut Rouvalle että tämä "syö hänen plussansa" (kellokortilta). Siihen Rouva "Lihavahan mä toki olen mutten kenenkään plussia nyt sentään syö!"

Viikonloppuna lauantaina kävin eksän kanssa kuuntelemassa Korjaamolla kun ihmiset lukivat teini-aikaisia päiväkirjoja. Hän soitti minulle kun aikatauluni vähän pettivät että haluanko että hän ostaa minullekin lipun (15 euroa). Sanoin että voin ostaa nyt kyllä itsekin mutta oli kuitenkin ostanut mistä olin otettu vaikka yleensä ei itsenäisesti ole tarjoamassa. Sunnuntaina kävin yhden M:n - en sen jonka kanssa vesijuoksen - kanssa katsomassa leffan ja hänkin oli tarjoamassa minulle leffaa vaikka minä olin se joka pyysin häntä elokuviin. (Uskokaa tai älkää ihmiset niin siinä on omat hyvätkin puolensa että profiloituu likviditeettiongelmaiseksi ihmiseksi!)

Ja meillä oli töissä eilen työpaikkapalaveri jossa selvisi ettei tuo yksi ns. esimies tiennyt yhtään siitä että me ollaan jouduttu "täpittämään" yksitellen ne n. 1300 liuskaa. Rouva kertoi kuinka nuo vahtimestarityypitkin oli vaadittu mukaan talkootyöhön. Kuulemma olivat ensin viitanneet kintaalla ja hän oli joutunut nostamaan äänensä volyymiä että mitään olisi tapahtunut. (Rouva sanoi että heillä on tosi huono palkka ja siksikin mielenosoituksellisesti pitäytyvät Facebookin pelien pelaamisessa. Minulle oli ihan hyvä tietää tuo sillä kun olen välillä jotain kysynyt heiltä eikä ketään ole tuntunut kiinnostavan niin se ei ole ollut henkilökohtaista vaan jonkinlainen yleisasenne).

Otin nyt Lyricani. Kuten aamullakin. Nukahtamislääkkeeni tauottuvat nyt niin että jään kuukaudeksi ilman. Mietin päivällä josko tilaisin yksityispsykiatrin. On vain tosiaan kallista. Se jonka luona kerran vuodessa käyn ja joka laskuttaa 45 minuutilta n. 90 euroa on varmaan joku ihan poikkeustapaus. Useimmat laskuttavat tunnilta n. 150 euroa ellei ylikin ja monilla on se periaate ettei heillä ole kuin tunnin aikoja. Pitäisiköhän varata ihan vaan yleislääkärin 20 min aika? Joutuisin kuitenkin ohjailemaan psykiatria ja oikomaan mutkia suoraksi että hän näkisi metsän puilta yhdellä tapaamisella että mitä pointtia loppujenlopuksi?

Kertaalleenhan olin rehellinen kaikessa mutta se johti vain siihen että äidillenikin sanottiin puhelimessa ongelmani olevan "alkoholi ja lääkkeet" ja että kirjansidontatyössä - josta pidin niin paljon että jatkoin sitä - näkyi muka jotenkin "huono työmotivaationi" jne. vaikka tosiaan pidin siitä sekä tein erittäin nätin muistikirjan! Enpä tee samaa virhettä enää toistamiseen. Vaaditaan monen vuoden terapia että saadaan häivytettyä tuo kokemus. Sanottiin että "työympäristö on sotkuinen" ja se epäilemättä on totta sillä olen erittäin sotkuinen ihminen. Jos minulle antaa juotavaksi lasin vettä niin todennäköisesti onnistun sotkemaan ympäristöni veden lisäksi ketsupilla. Mutta sille en mahda mitään. On kuitenkin haavoittavaa tulla väärin tuomituksi. Jos teen hommat kuitenkin kunnolla eli ajoissa saan tehtyä nätin muistikirjan kirjansidonnassa niin on kohtuutonta että sanotaan että jotenkin näkyy huono työmotivaationi pelkästään siksi että papereista katsotaan että se on todennäköistä joten sellaista muka jotenkin näkyy. Vaikka oikeasti tykkäsin hommasta ja saavutin tavoitteen.

Tuoreena parilalta...

Täältä on ruuvattu termostaatit vek pattereista niin ettei niitä saa itse laitettua takaisin. Ihmettelin vähän juttua. Mutta selitys oli näkyvinään asiassa kun loppuviikosta tuli lappu "Mittaamme sisälämpötiloja - pitäkää maanantaina 9.4 kissat, koirat, undulaatit, lemmikkitiikerit ym. kytkettynä kiinni ja varmistaaka esteetön pääsy" (kenenkään ei tarvitse onneksi kirjoittaa noita litanioita lappuihin erikseen vaan voivat copypasteta ne niiltä sadalta aiemmalta kerralta kun ovat tulleet kutsumattomina vieraina ihmisten koteihin tekemään ties mitä. Viimeisen kahden vuoden aikana sitä on tehty eri tekosyyn varjolla ehkä 40 kertaa. Mutta ymmärtää että putkiremontteja tekevät firmat saavat osan leivästään näistä kontrollikäynneistä.) En oo näistä visiiteistä ylipäänsä yhtään riemuissani mutta tätä osasin sentään odottaa innolla kun ajattelin että sitten laittavat nuo takaisin kiinni ja pystyy kääntämään patterit takaisin viitosesta nollaan. No, eivät kai käyneet tänään täällä tai eivät ainakaan laittaneet termostaatteja takaisin ja täällä on ihan vitun kuuma! >:o(

Mulla on muutenkin mälsä ja kämänen olo. Haluisin että duunit loppuisivat jo. Olen liian vanha sopeutumaan työssäkäyjäksi. Ja koska työsuhteeni ovat aina olleet 3-6 kk niin jonkinlainen sisäinen kello on sopeutunut tuohon ajanjaksoon. Niinpä oon nyt jotenkin henkisesti jo ihan finaalissa näin neljän kuukauden kohdalla ja tuntuu kauhealta että saattaisin joutua jatkamaan vielä 1-2 kk ylimääräistä.

Unohdin myös Lyricat illalla ja aamulla ja menkat alkoivat joten siksikin olen tosi mälsissä tunnelmissa. Tämä tästä vielä puuttui että sekopäinen putkiremonttifirma yrittää höyrystää minut hengiltä! (Koska olen rahaton - enkä heille perintöäni testamenttaisi vaikka sitä sattuisi olemaan - niin tuollainen vaan tuntuu kovin pointittomalta).

Viherpeippo kertoo...

Olen saanut yhdistettyä Viherpeipon pöytäkoneeseeni. Jos ihmettelette mikä hän on niin voin paljastaa että Viherpeippo on tietenkin uusi kännykkäni Samsung Galaxy Trend Plus. (Kännykkä pyysi minua nimeämään itsensä ja minkä muun nimen minä olisin voinut muka valita?!) Saan kuvat nyt kätevästi pöytäkoneeseen datakaapelilla. Olisin kai aiemmallakin kännykällä saanut mutten ole jaksanut laittaa sitä vaan olen lähettänyt ne aina sähköpostilla itselleni.

Hain vanhoja päiväkirjoja yläkerrasta. Osa on kateissa. Ehkäpä ullakkoa murtavat huumehörhöt ovat ottaneet niitä krapulalukemisiksi? Toivottavasti viihdyttävät edes. Huvikseni vertailen käsialaani vuosien varrella. Ekassa tekstissä olen hieman alle 19-vuotias. Jälkimmäisessä sama teksti näin 40-vuotiaana kirjoitettuna. Aika samanlaista? Sisällössä kerron lukeneeni jostain kirjalistasta 17 kirjaa ja lukevani parhaillaan Rouva Bovaryä jota pidän hyvänä kirjana vaikka se onkin paikoittain tylsä mutta inhonneeni Decameronea jonka kuitenkin merkkasin luetuksi vaikka luinkin sen vain osittain.

Hyvin samanlainen olen kuin 18-vuotiaana. Tuo eron tuova "lennokkuus" on ollut joku hetkellinen piirre liittyen ehkä siihen jännittävyyteen kun on päässyt aikuiseksi ja kohta muuttamaan pois kotoa - käsiala 16-vuotiaana muistuttaisi nykyhetkeä luultavasti vielä enemmän mutta se päiväkirja on kateissa. Nuorempana olin enemmän pretentious jos yksi yksittäinen sisällöllinen ero nykyhetken kirjoitustapaan pitäisi nimetä. (En vaan keksi sopivaa suomenkielistä termiä). Sittemmin se piirre muuttui jotenkin vastakohdakseen - tahallisen imbesilliksi huumoriksi. Hmm-m.

Tänään mulla on saldovapaa. Ens perjantaina tavallinen. Sitten on talvilomaviikko ja kauhulla tajusin että asiakaspalvelu on koko viikon kiinni. En tiedä mitä me tehdään se viikko. Olisin siirtänyt ens perjantain lomapäivän seuraavalle viikolle mutta sovittiin jo että näen SK:ta joka on Helsingissä klo 15 (lähtee jo klo. 17 lentoasemalle). Sitä tapaamista on jo siirretty kolme kertaa - ihan hyvistä syistä kyllä kuten mummon hautajaisista ja SK:n häntäluumurtumasta - joten en jaksa enää vetkuttaa sitä neljättä kertaa. No, hätätapauksessa menen Hartmannin psykiatriselle hakemaan saikkua jos pää ei kestä :-D (Voin pillittää ja näyttää kuvia asunnostani. Ois korkea aika että niistä kuvista olisi mulle jotain hyötyäkin. Sairaudestanihan ne todistavat eikä hyvinvoinnistani.)

Rouva oli kipeänä ke ja to ja siksi töissä tavallistakin rennompaa. Luin eilen mm. yhden Lovecraft-kirjan esipuheen, Kirkon ja kaupungin menot, tein Metron ristikkoa, postitin huutonet-kirjan ja kävin kaupassa. Elämän ironiaa että oon aina roikkunut netissä ja sit saan duunin joka sisältää rajattoman määrän nettisurffailua ja olen kuolla tylsyyteen. Nyt lomapäivinä rajoitan netinkäyttöä kovalla kädellä. Ajattelin jos en menisi huhtikuussa enää PP:nkään kun olen siitä päässyt eroon. Voisin yrittää sen sijaan tehdä joka arkipäivä neljä tuntia jotain järkevää. Mulla on yksi idea blogista jonka saattaisi saada maksullisten joukkoonkin. Kävisi kaikissa ilmaisseminaareissa/keskustelutilaisuuksissa - joita on paljon - ja kirjoittaisi niistä referaatteja.

Niin, pääsen eduskuntavaaleihin ääntenlaskijaksi huhtikuussa. Ilmoittauduin mukaan aikoja sitten kun jossain Vihreiden meilissä tiedusteltiin halukkaita sillä liityin viime vuonna vihreisiin. Ajattelin kyllä etten tänä vuonna enää maksaisi jäsenmaksua kun en hyödyntänyt viime vuoden jäsenyyttäni millään lailla mutta näissä olosuhteissa olisi kaiketi hyvä sauma maksaa se jäsenmaksu. Päivästä maksetaan 230 euroa mutta siitä joutuu maksamaan 20% Vihreille. Äänestyspaikka on ihan tuossa lähellä. Bussilla mulla on kävelymatkoineen 10 min matka. Ei ole tietenkään mun oma äänestyspaikkani kylläkään. Olin kertaalleen ääntenlaskijana 90-luvulla ja se oli ihan kivaa. Muistaisin että silloin siitä maksettiin 300 tai 500 markkaa - mukavaa että inflaatio on vaikuttanut tuohonkin kun kaikkeen muuhunkin.

Mitä voi netissä tehdä jos duunissa on tylsää. Jotain aika helppoa ja nopeasti keskeytettävää. Luen uutiset, ryhmät (tukari, pp), facebookin ryhmät... mitä muuta, pelejä, blogeja, ideoikaa!

Jotenkin mulla on tosi vittuuntunut olo. Oispa duuni jo ohi. Mä en jaksaisi istua siellä kun siellä ei oo tekemistäkään. (Niin tuon Rouvan spostiosoite oli väärin - käytin perus kaupungin osoitetta - tietokannassa olikin toinen osoite. Nyt en tiedä saiko se mun meilin vai ei. Sekin vähän vaivaa. Todella hermoillekäyvää itseasiassa mutta kaipa se ois jotain sanonut jos ois saanut. Vähän katsoi mua mutta ehkä katsoi vain hiusraitojani kun kiinnittää aina ulkonäköön huomiota) Ois pitänyt hoitaa enemmän ihmissuhteita siellä sillä tuo kahvittelukulttuuri pitää muut järjissään silloin kun ei oo puuhaa. Nyt on liian myöhä liittyä siihen.

Ykkösasia minkä olen tuolla oppinut että ihmisiltä vanhemmiten häviää ymmärrys + empatiakyky. Uskomatonta miten ne alkaa tosissaan kuvitella että pystyn lukemaan niiden ajatuksia. Tuollainen säännönmukainen jäykistyminen, tyhmentyminen, hidastuminen on tosi surullista. Yksilöllistä milloin se alkaa mutta 50-luku on keskimäärin jonkinlainen vedenjakaja. Puhun siis asiakkaista.

En jaksa kirjoittaa kauheasti. Ketään tuskin kiinnostaakaan juttuni. Aina on pohjalla sellainen paha mieli ja laiminlyöty olo. Otan huomenna kirjan mukaan kun laskujakaan ei saa vielä lähettää enkä jaksa pelata kahdeksaa tuntia Scrabblea Facebookissa!