maanantai 20. kesäkuuta 2016

3.6

Nyt on jo aika normaali paitsi tuo kuumuus käy hermoille. Kävin hammaslääkärillä ja mun oli tarkoitus saada se uusi hammastuki tänään. Tuki oli kuitenkin liian löysä eikä sitä voinut pitää. Jouduttiin ottamaan uudet jäljennökset. En ole niinkään yllättynyt vaan mulla oli huono tuntuma siitä. Sanoinkin tuosta jo aiemmin että nuori hammaslääkäri ja toivottavasti se osas ottaa sen. Sanoin sille silloin että ota se s-kokoisella muotilla. Mutta ei voinut ottaa. Tällä kertaa tuntu hyvältä se mallin otto joten ehkä se ens kerralla onnistuu. Mua vaan ärsyttää kun se aika on 29.6. aamukahdeksan aika. Just kaksi seuraavaa päivää olisi yksi seminaari ja tuo puoli seitsemältä herääminen (tunnin matkat) tekee että oon sitten seminaarissa tosi väsynyt. Olisipa ollut kivempi mennä sinne hyvin levänneenä. Yritän vielä soittaa jos saisin jonkun muun peruutusajan. Ihme idiootti kun ei osaa yhtä hammasmuottia ottaa.
Siskopuoleni valmistuu sosionomiksi ja hänellä on valmistujaiset lauantaina. Mua ei tietenkään kutsuttu :roll: Isäni kyllä sanoi että ajaa sinne ja jos haluan niin pääsen kyydillä. Ei tosiaankaan huvita kuuden tunnin edestakaiset matkat Jyväskylään ja siskopuoleni välttely. Onnittelin sitä Facebookissa. Opiskelee nyt kesällä yhteiskuntatieteitä ja musiikkia. En jaksa jatkaa tota keskustelua kun siitä että toinen vastaa kommettiin kolmen päivän kuluttua tulee hyljeksitty olo.
Nuo ambulanssityypit olivat ihan uskomattomia. Vittuilivat siitä että kuinka voi sekottaa Tramalin Buranaan. (Niin ei käynyt mutta ois voinut käydä kun lääkkeidensäilytys-taktiikalla kun iso Tramal on saman näköinen). Vittuilivat Doxaleista kun niitä on ympäriinsä. Kuitenkin mun kämppä eikä täällä oo vauvoja tai kissoja tai koiria jotka olisi vaarassa siitä että lääkkeitä on pöydällä. Ehkä hieman huolimatonta ja leväperäistä muttei mikään rikos. Mihin niitä on mulle määrätty. (Kysyivät monta kertaa odottaen että jos valehtelen niin oonko unohtanut mitä oon valehdellut.) Ne on lääkärin määräämiä. Todella. Ilmeisesti sitten jonkinlaisen avun tarjoaminen voisi koukuttaa mielenterveysongelmaisen soittamaan hätänumeroon uudestaan. Mulla oli oikeasti todella hirveä olo ja luulin kuolevani. Tosi halveksivaa kohtelua. Sain kai sitten vaan paniikkikohtauksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti