Hänellä on kuulemma kauhea syyllisyys kaikesta ja mitä ihmettelen niin ei minusta jotain objektikonstanssia. Aina kuvittelee että häntä tahallaan kiusaan ja olen vastaamatta johonkin puheluun tai meiliin tahallaan julmuuttani kun en oikeasti vaan ole joka hetki puhelimen tai edes netin päässä.Turhanpäiväistä. Kummallekin tuli paha mieli. Menin sitten yöleffaan katsomaan Annabellen että lauantaista jäisi jotain hyvääkin mieleen. Yritän herätä jäähallin kirppikselle. Herättelen itseäni näin viikonloppuisinkin aikaisin mutta olen toisaalta nukkunut päiväunia eilen ja tänään ja toivottavasti huomennakin. Olisi pitänyt yrittää niellä kiukku ja tehdä vaikka pitkä kävelylenkki. Ei ois tullut tälläistä turhaa kun kaikesta minuun liittyvästä hyppii seinille pyytäen anteeksi olemassa oloaan ja kaikkea kun kyse oli vaan siitä että mua vähän ärsytti. Ei kuolemanvakava-asia kenellekään.
lauantai 22. marraskuuta 2014
Tappelua äidin kanssa
Puhelimessa puhuttiin tunti ja mua alkoi jälkikäteen vituttaa joutavat elämänohjeet itsestäänselvistä asioista ja pessimismi ja lannistaminen kun kaipaisin enemmän rohkaisua. Soitin takaisin ärtyneenä ja sitten nukuin stelloilla neljä tuntia. Sinä aikana äiti oli lähettänyt varmaan viisi meiliä ja tekstarin "Olen sairaalassa". Soitin sitten että sori kun nukuin että oletko oikeasti nyt jossain sairaalassa? "En kun kerjäsin vaan sääliä!" itki puhelimessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ja syyllisyyshän siirtyy...mä ainakin koen että jos huomaan vaikka äitini tuntevan jotain syyllisyyttä minuun liittyvistä asioista niin alan itse tuntemaan syyllisyyttä.
VastaaPoistaJoo. Juuri mikään muu ei onnistukaan saamaan minua tuntemaan syyllisyyttä kuin äitini syyllisyys.
VastaaPoistaSiistin omaa osaani tuossa siltä että ennen puhelua kirjoitin kaksi vihaista meiliä. Vaikka ne olivat vain parin rivin niin äiti on sanonut että mun vihaiset meilit saa sillä rytmihäiriöitä aikaan. Kirjoitan kuulemma niin julmasti. No, en osaa kirjoittaa vähemmän julmasti (julmuus ei siis tarkoita viestien sisältöosaa vaan jotain näpäkkää-tiivistä muotoa jossa korostuu ärtymys).
Mutta on syyllinen olo enkä oo yhtään saanut levättyä. Nukuin torkut kyllä muttei piristänyt hirveästi. Lomapäivät ei oo saikun vuoksi kertyneet nekään mutta anon silti ensi perjantain lomaksi.